Ei ihan heti uskois että perheen pienin on vasta 6 kuukautta ja kiipeilee sitteriin ja ryömii ympäri kämppää. Kova hinku on päästä isoveljen perään ja leikit kiinnostaa todella paljon, samoten kuin muiden syöminen. Hän yrittää napata kädestä sapuskaa ja aukoo suuta sylissä istuessaan.
Pinnasängyn pohjaa on laskettu, ettei vaan pääse tulemaan sieltä yli. Sängystä on hepun mukava kurkkia pinnojen välistä ja naureskella veljen kanssa. Eka yö pohjan kanssa alhaalla oli raju, herättiin joka tunnilla. Tais vähän jännittää se muutos, mutta nyt jo palattu ”normaaliin, eli herätään 98x yössä.
Pakko välillä pitää poikaa rintarepuissa et saa vähän ees käsiä vapaaksi ja tehtyä kotihommia. Aika kätevä muutenkin se reppu kun saa selkäänkin asennettua, kun lähdetään metsiin koko porukalla.
Pojan ollessa lattialla hän on samantien jo aivan eri huoneessa minne hänet oli laskettu. Vauhtia siis riittää ja hyvähän se on, pysyy itsekin vireessä koko ajan, vasta näin illalla on aikaa sit istua alas. :)
Oiva kiipeää syliin kun istun lattialla ja pienet esineetkään ei häntä paljon estele.
Oiva ei oo enään hetkeen tykännyt olla Tripp trappin baby setissä, vaan aina kun yrittää laittaa siihen niin alkaa rimpuilu ja itku. Muutenkin setti näyttänyt jo melko pieneltä meijän jantterille. Siirryttiin siis normi syöttötuoliin ja aluksi sekin oli uutta ja jännää. Pikkusen aikaa kerrallaan kun pitää niin alkaa tottumaan siihen.
Tänään ei meinannut ulkona olemisesta tulla mitään kun Oiva ei ois halunnut olla kärryissä, ei siis missään asennossa. Muu miesväki puuhasteli autotallissa ja olisi vissiin itsekin sinne kovasti halunnut mennä touhuaan. On jännä miten hän seuraa kaikkea mitä muut touhuaa ja ehdottomasti, jos vaan pääsee liikkeelle niin on salamana paikalla.
Pääsiäinen menee lätäköissä läträten ja yhdessä puuhastellen. Vähän kyläilyä ja hyvää ruokaa, se riittää.
Ihanaa Pääsiäistä sinne ruudun toiselle puolen!
