Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Pääsiäistä päin

Pääsiäistä aloimme Iivon kanssa valmistelemaan varmaan jo kaksi viikkoa sitten. Ollaan maalattu kananmunakennoja, munia, käpyjä ja askarreltu kortteja. 

Myös suklaaherkuille on tehty paperilautasista kulhot valmiiksi ja pääsiäisruoho on nousemassa. Pienet tipuset odottaa vihreää paikkaansa, toki ne on saanut vähän kauko-ohjattavan auton lavalla kyytiä. 


Pääsiäisaskarteluja on mukava tehdä kun on hyvin suunnitellut mitä tekee ja mistä. Minin nukkuessa päikkäreitä ei kauheasti kuitenkaan kerkeä tekemään ja kaikkien tavaroiden levittämiseenkin menee oma aika. Välillä jää kesken tai pojan mielenkiinto hiipuu, joten minä jatkan ne yleensä illan päätteeksi loppuun.

Kaikkea ihanaa sitä varmasti värkkäis jos ois aikaa, ihan mahdottomia ei yöllä viitsi vaikka valvon myöhempään. Muutamat muutkin suunnitelmat on jo hyvällä alulla ja niitä pyrin tekemään, ettei vaan jää tekemättä.





Kortit valmistuu nopeasti ja huomasin pääsiäislaatikosta, että siellä on viime vuonna tehtyjä kortteja, kun ei päästy niitä kenellekään toimittamaan Koronan vuoksi. Tänä vuonna ne toivottavasti vaihtavat osoitetta niin pääsevät ilahduttamaan muita.

Keltainen on ehdottomasti kevään väri ja samalla kun laitan rairuohon kasvamaan vaihdan kukille myös mullat. Se on jo sellainen merkki, että voi pikku hiljaa alkaa kaivaan uikkareita esiin.



Miten siellä Pääsiäisen valmistelu sujuu?

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Joulua odotetaan

Oon alkanu oottaan joulua jo pari kuukautta sitten. En varsinaisesti ole jouluihminen, mutta jotenki se aina yllättää minutkin.

Joululauluja kuuntelin jo sillon pari kuukautta sitten, mutta kuulemma liian aikaista. Valot oon saanu laittaa jo kuitenkin ihan hyvän aikaa sitten. Verhot ja pöytäliina sai tällä viikolla asettua taloksi, samoin tontut ja kranssit. 

Kohta on joulu lalalalalaaa ja kellot soi.

Oikeesti voi ihminen olla aika innoissan. Lahja asiatki on hyvällä mallilla, kuusi haetaan varmaan parin viikon päästä. 

On lastenkin kannalta taas erinlaista. Iivo ymmärtää paljon paremmin jouluhömppää nyt kuin viime vuonna, pyrkii jopa olemaan kiltisti.

Jouluna meidän kanssa on myös uus perheenjäsen mikä on aivan ihanaa. Pikku tonttuni.






sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Joulu tais mennä jo


Elikkäs me vietettiin 22 päivä jo äidin, siskon ja sikon miehen kanssa Joulua täällä meillä. Syötiin hyvin, saunottiin ja pukkikin kävi pirtissä.

Iivo oli ihmeissään mikä parta-äijä sieltä kömpii sisään, mutta ei onneksi alkanut huutaan kun pysytteli kyllin kaukana.

Aamulla huomasin imuroidessani, että sängyn alta pilkottaa jätti paketti ja se oli mulle. Niitä oli myös kaksi, mitä kummaa siellä mahtoi olla. En saanut millään päähän mitä se voisi olla. Enkä kyllä olisi malttanut iltaan asti oottaa, mutta pakko.

Päivä meni reipasta tahtia ja tuli pakettien aukomisen aika, jess!!

Iivo ei pitänyt minkäänlaista kiirettä omien lahjojen kanssa. Oikeen hitaasti repi siivuja kerrallaan ja välillä saattoi käydä vähän toisaalla katselemassa ja palata takaisin. Pidätti oikein kaikkia jännityksessä mitä tuleman pitää.

Mummi oli ommellut pojalle aivan ihania vaatteita. Tonttupukukin puettiin päälle heti päivällä. Lähes kaikissa kuvissa onkin mummin tekemiä vaatteita yllä. Osa on pyykissä ja ei oo kerennyt vielä kuviin asti.

Duploja tuli kolme settiä, rummut, kengät, autoja ja työkoneita, keinuleijona, kirja äänillä ja pehmoleluja. Kaikkea oikein tarpeellista. Olihan pikku kaveri innoissaan tuollaisesta määrästä kaikkea uutta.

Aamun valjetessa mulla tuntui vuorostaan kurkussa kipua ja räkä alkoi valua. Iivo oli just pari päivää sitten ollut eka kertaa kipeänä, kuume nousi ja nuha alkoi piinata. Jäin töistä pois päiväksi ja toivoin että tauti jättäisi meidät rauhaan.
















Jätti paketissani oli digitaalipiano! En  voinut uskoa sitä todeksi ihan heti. Mies oli tieten käyny selailemassa mun selaushistoriaani tai sitten jopa saattanut kuunnella mistä oon vonkunu ja salaa toivonut oikein kovaa. Nyt pääsen soitteleen, jihuu. 

Mullahan siis on oikea piano, joka on papallani säilössä. Emme ole viitsineet lähtä roudaan sitä muutoissamme aina mukana ja viritykset yms. Sitten ihka omaan kotiin tulee nää molemmat pelit.
Oon soitellut vähän väliä miten kunto antanut periksi.




Olin vissiin ollut melko kiltti tai tontut ei olleet raportoineet pukille ihan kaikesta. Sain nimittäin myös ihanat kuumien juomien lasit ja miehen kans yhteiset Iittalan lautaset. Työnantajalta Iittala ultima thule lasit ja kannu. 





Ulkoilut ollu todella minimissä mutta eipä sitä kippeenä viiti lähtä mihinkää saati edes jaksa tehdä ylimääräistä. En edes muista miltä päivältä tämä kuva on.


Jouluaattona flunssa jätti meidät hetkeksi rauhaan ja pääsimme viettämään Joulua toisaalle. Suuntasimme miehen veljen luokse, jonne tuli muutkin veljet perheineen, myös Iivon mummu.
Joulupukki kävi sielläkin ja ohjelmassa oli myös ongintaa. Hurjaa vipinää ja pukin odottamista oli ilmassa, oikein kunnon lastenjuhla.

Pukki saapui ja toi tullessaan melkoisen määrän lahjoja.







Lisää Duploja, autoja ja vaatteita, aivan huippua. Välillä Iivo kävi pimputtelemassa koskettimia ja katselemassa mitä muilla oli kääröissä.






Aaton jälkeen flunssa hyökkäs kimppuumme oikein kunnolla. Ei juuri jaksettu tehdä mitään, vähän leikkiä ja Iivo tutustu uusiin leluihin.
Lastenohjelmia onneksi tuli, enimmäkseen ne mua kiinnosti.




Tuntuu kuin Joulusta olisi monta viikkoa, niin huterassa kunnossa sitä on pööpöilly ja mökkihöperöitynyt.

Ei muuta kun oikeen hyvää uutta vuotta kaikille!