Juhannuksen alla käytiin mummin luona ja siellä oli taas tapahtunut ihmeitä. Viittä vaille valmis haalari, sovitus ja viimiset ompelut niin haalari sai jäähä päälle.
Tosi hieno ja samaan settiin muiden hellevaatteiden kanssa, jes!
Huomasin melko pian, että Iivon vaipat jäi kotiin joten ajattelin lähteä äitini pyörällä kipaseen ne. Varastossa selvis kuitenkin, että renkaat on aivan tyhjät joten menin kävellen. Oli melko lämmin päivä, joten matkalla jo suunnittelin että rullaluistelen takaisin.
Kotona käytin koirat pikaisesti ulkona ja reppuun pakkasin vaipat ja vaihtopaidan itelle, luistimet otin kantoon.
Kävelin tovin matkaa ennen kuin tohdin luistimet laittaa jalkaan. Nolona piti istua ihan maahan kiinnittämään niitä ja kyllä hirvitti nousta, että lennänkö samantien kenttään.
No onneksi en, mutta kyllä vastaantulevat lenkkeilijät katto sitä mun luistelua ihmeissää, ihan kun oisin ekaa kertaa rullien päällä. On viime kerrasta kieltämättä muutama vuosi aikaa ja päätä huimas se vauhti. Melkeen ois ollu sama kävellä, vauhti oli samantasoista.
Luojan kiitos pääsin ehjin nahoin perille ja taas maahan istuun ja luikat pois. Pienissäkin mäissä sai olla tarkkana ettei ketään tuu mistään vastaan ja paniikissa ala jarruttaa ja kallo halki. Huh huh, oli rankkaa ja lonkissa tuntu, ens kerta saa oottaa hetken ennen kun uskallan taas.
Juhannus koitti ja grilli kävi kuumana. Iivon kummisetiä oli kylässä ja kaikki sai hyvin syödäkseen.
Sää oli sateinen ja ukkonenkin jyrisi melko lähellä.
Me oltiin Iivon kanssa ihan sattumalta harmaissa, oikeen säänmukaisesti.
Sateen jälkeen kävin kuvailemassa takapihalla kukkia ja puita. Tuoksu oli mitä mahtavin.
Kyllä tuli terassilla istuttua ja katsottua sadetta.
