perjantai 30. maaliskuuta 2018

Onnellista


Eilen käytiin Iivon kans mun työkaverin luona, jolla on myös viime vuonna syntynyt vauva. Vauhtia ja vipinää riitti.
Iivoa meinas aluksi hieman jännittää tyttö, joka on pikkusen vanhempi ja enemmän jo liikkeellä. Alkujännitys kun hellitti uskaltautui Iivokin leikkeihin. Tässä vaiheessa sen kasvueron (2kk) vielä huomaa, mutta pian siitä ei ole tietoakaan. Hurja ajatella, että kohta Iivokin seisoa pojottaa ja on tukea vasten.
Hyvin tulivat toimeen ja heistä tulee varmasti hyvät kaverit.
Työkaverin kans muisteltiin aikoja kun oltiin molemmat mahat pystyssä töissä ja nyt vauvat kainalossa.
Ajankulku on aivan eriä nykyään. Vaikka heräis kuinka aikasin tahansa, päivä menee nopeasti pikkusen kanssa puuhastellessa.

Mukava päivä oli ja tullaan tapaileen useammin!

Vaikka välillä on tosi väsynyt ja tuntuu ettei mitään jaksaisi tehdä, päivä muuttuu iloksi ja väsymystä enään huomaakkaan.

Elän elämäni onnellista aikaa täysillä!

Pitkäperjantai ja Töpö 9 vuotta

Tänään Töpö täytti 9 vuotta ja sai herkullisen aamiaisen, jossa oli rahkaa ja kananmunaa plus nappulat. Päivällisellä sai kinkkusuikaileita nautiskella, taitaa tietää et on juhlapäivä.
Vanhus on jaksanut kantaa lelujaan koko päivän, että sais kaveria leikkeihin. Kyllähän Töpö on hyvässä kunnossa ikäisekseen.
Näitä kuvia kun katsoo niin voi sanua et harmaata on tullut puikkonokkaan sekä turkki on tuuhentunu, voi tietenkin johtua myös talviturkista joka on alkanut jo kuukausien ajan purkautuun pois.

Tässä muutamat kuvat vuosien varrelta ja kaks ekaa tänään otettu.




Tähän kaksi vanhaa kuvaa kesältä 2012
















maanantai 26. maaliskuuta 2018

Maaliskuu se lunta näyttää

Tänään puoliltapäivin lähdin vaunulenkille ihanassa säässä. Aurinko paistoin ja jonkin verran oli pakkanen miinuksella.
Kävellessä ihmettelin lumen määrää, sulaako se kesään mennessä lainkaan pois. Kohta kuitenkin jo huhtikuu, tässähän alkaa pelottaan jos kesä peruuntuu. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Maaliskuu jo maata näyttää
Ei ihan pidä paikkaansa, näillä korkeuksilla ainakaan. Yleensä se on pitänyt, vielä toki kerkiää ihmeitä tapahtumaan.

Oon kuullut useita sääennusteita tulevalle kesälle, osa kertoo kesän olevan sateinen, toiset väittävät ainakin kylmäksi.
Kukaan ei ole puhunut lämpimästä mitään. Jäämme odottamaan.
Itse olen niin kesän ihminen, että odotan innolla sitä, oli se sitten millainen tahansa. Nurmikon tuoksua, kukkia, mökkeilyä, kalastelua, grillaamista, uimista ja kaikkea sitä ihan tavallista olemista. Ei tarvi huivipuistoja olla, ulkona ja luonnossa oleminen riittää aika pitkälle.





Koska mies oli vapaapäivällä vielä tänään, vaihdoin vaunut koiriin ja säntäsin lenkkipoluille. Sielläkin riitti lunta ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Matkaltä löysin pienen puron tai ojan, lumipeitteen keskellä se vain lorisi menemään. Sitä hetken kuuntelin ja nautin hiljaisuudesta.
Koirien kans käveltiin vielä tovin matkaa ja polut oli melkoisen syvällä, koska lunta on kertakaikkisen paljon.
Pakkasta oli kuitenkin sen verran paljon, ettei Leonin tassut välttyneet nosteluilta. Kotiin päin juostiinkin kilpaa.













Oikein mukava ulkoilupäivä!

Hyvää alkanutta viikkoa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Junasukat jalkoihin

Viime viikolla kävimme mummilla ja siellä oli Iivolle junasukka valmistumassa. Poika sai sovittaakin sitä, puikot oli kiinnostavan näköiset tikut.
Tänään käytiin myös kylässä ja mummi pikapaketoi pojalle lahjan.
Iivo sai itse aukaista ja rapistella lahjapaperin kanssa, tuntu että se kesti ikuisuuden, oli sen verran mukavaa puuhaa. :)
Lahjakääröstä paljastui ihanat junasukat, oli mummi pyöräyttänyt toisenkin valmiiksi.
Aivan upeat, on pojalla taas koreat villasukat.
Mummilta sai myös värikkäät lelurinkulat, jotka oli mieluisat. Tänään oli kunnolla puuhastelua ja kotiin palattua nukahti samantien sänkyynsä.










sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Pieni ihme puolivuotta

Tänään Iivo täytti 6 kuukautta. Huhheijjaa miten aika voi mennä nopeaa. Tämän ilopillerin kans aika lentää kuin siivillä, tylsää hetkeä meillä ei tule. Tämä päivä oli kuitenkin ihan tavallinen muiden päivien joukossa, pienellä haikeudella minulle. Ajatukset ovat seilanneet päässäni kuluneiden kuukausien puuhia muistellen, kuinka poika on kehittynyt ja kasvanut, on tää niin ihmeellistä.
Tänään leikittiin, nukuttiin, naurettiin, laulettiin, tutkittiin uusia mielenkiintoisia asioita ja kylvettiin.
Tietysti pojasta piti myös ottaa kuva nallekarhujen ja Leonin kans, kaikki kiinnostaa aivan eri tavalla nykyään, kaikkeen pitäisi päästä koskemaan.
Viikolla askartelin Iivolle tuollaisen kivan kortin, johon liimasin pitsiä ja pilvet teksteillä.
Hieno päivä pienen ihmeen kanssa. <3
Eilen ollaan aloitettu kahden alahampaan peseminen, jännää puuhaa ja Iivo tuntuu tykkäävän siitä.






tiistai 13. maaliskuuta 2018

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu

Mun suosikkiväriksi on melko vahvasti tullut keltainen. Se on niin ihanan pirteä väri että. Haluaisin jostain löytää täydellisen keltaisen paidan, mutta vielä en ole onnistunut siinä.
Varmaan vain tällainen kausi nyt menossa, et pitää saaha keltaista joka paikkaan ja vieläpä Pääsiäinenkin tulossa.
Aurinko paistaa jo kivasti ja päivät pitenee, kyllähän siinä mieli virkistyy kummasti.
Saatiin reilu viikko sitten ihania ruusuja, tänään ne piti sit heittää menemään kun alkoivat kuihtumaan. Olihan ne upeita!






Ruusun terälehdet antaa kivaa ilmettä ja iloa. 

Pian saadaan nauttia luonnon omista kukkasista, kunhan toukokuu koittaa. Toivottavasti siis lumet sulaa vauhdilla.