Kosinta = me ikuisesti

 

Ens kuussa meillä tulee 11 vuotta yhteiseloa ja aivan yllättäen mies kosi 12.12.2021. Melkeen taju lähti ja eka viikot oli outoa pitää sormusta, kun en käytä koruja kun max 2 kertaa vuodessa.

Jännä miten ajatusmaailma muuttuu ajan myötä. Seurustelun alussa oltiin tasan tarkkaan sitä mieltä, että ei olla naimisiinmeno tyyppiä. Nyt voi muuta ajatellakkaan. 

Esikoinen vähänväliä kyselee et milloin pääsee sormuspojaksi ja äitistä tulee Ikonen. 

 

Tämähän se erikoista onkin, kun ei olla vielä mitään lyöty lukkoon, se vaan tiedetään et halutaan et korona on kokonaan historiaa ja päästään viettään suuret juhlat 🥰

Heti kun kosinta oli ohi aloin jo haaveileen unelmapuvuista ja kampauksista. 

Puvunkin suhteen oon vähän kahden vaiheilla mut eiköhän oikea löydy kun on aika lähteä sovittamaan. Haluaisin ehkä hihat mut toisaalta ilman olkaimia. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Kengät tulee olemaan matalat.

Oli raju kun kosinta oli ohi niin heti sanoin miehelle et ”haluaisin pyöräilypolttarit” 

Siihen hän vaan et ”siihenhän sinä et voi vaikuttaa” 🧐

 Häihin tottakai täydellinen kampaus joka on suht rento. 

Häihin haluan tehdä mahdollisimman paljon itse askarteluja mut selvää on et haluan puiset nimikyltit joihin ei taitoa löydy.

 

Onhan tää aivan mieletöntä pilvilinnaa nyt ja kun kiire ei kuitenkaan oo ihan älytön, eipä. 😂

En malta oottaa et pojat kulkee käytävää pitkin puvut päällä, sormukset mukana. 😘  ja unelmieni mies odottaa alttarilla 😘🤩

Kuvat: https://fi.pinterest.com/

Kuopus liekeissä

Alkaa kuopuksen kans meno olla melko hurjaa🥵 7 kuukautta kävellyt ja melkeen saman verran juossut pitkin pirttiä ja omaa pihaa.

Viime vuonna jo ekan kerran kokeili hiihtohommia ja mieluiten vetää ilman sauvoja. Sama meno jatkuu edelleen. Hetken aikaa pysyy sauvatkin mukana. Mieluista puuhaa on myös pulkkamäet ja yksin tietenki.

Sisätiloissa taas huippuhommaa on syöttötuolissa rimpuilu, pöydälle ja kiikkutuoliin kiipeäminen. Riisuminen ja painiminen on parasta, ihmeen riski on tämä pikku kaveri.

Uutta vai vanhaa asuinaluetta

Tässä onkin aihe josta olen halunnut jo pidemmän aikaa kirjoittaa. Sanon jo alkuun, että tämä on mielipideasia niinkö kaikki, joten aloitetaan. 

Oon muutaman vuoden tässä jo pyöräillyt ympäri Oulua ja lähiseutua, välillä eksyn milloin minnekin ja joskus alue kuitenkin näyttää jokseenkin tutulta. Tajuan sitten, että kauniit puistot, metsät ja polut on raivattu koneilla veke ja alue täytetty vieri viereen taloilla.

Näin kävi myös tässä syksyllä meidänkin retkipoluille vähän matkan päässä. 

Mut joo eihän siinä mitään, ilmeisesti taloja tarvitaan kauheita määriä lisää ja väestö liikkuu. Se mikä mua kaikista eniten ihmetyttää on se, että ensin pitää vetää kaikki puut ja kasvillisuus alas ja aletaan rakentaa taloja ihan vieri viereen. Puhumattakaan siitä et asuinalueen ympärillä oleva luonto hävitetään eikä lähistölle jää välttämättä mitään metsäalueita. Miksi ihan kaikki puut pitää kaataa koko alueelta? Tilalle tulee asvaltoituja puistoja ja jumppapaikkoja,  onko ne nyt sit niin in vai mikä homma?

Tässä eräs kuva jonka otin pari viikkoa sitten ja kaivinkoneet oli suuntaamassa paikoilleen. 

Tämä aihe kiinnostaa itseä niin paljon, että koitan päästä ajatuksieni kanssa yhteen :D

 

Ainakin kun me etsittiin omakotitaloa ja aluetta lapsiperheelle niin kyllä molemmilla oli ehdoton ei kaikille uusille alueille, joissa ei todellakaan ollut juuri ollenkaan omaa pihaa, saatika yhtään puuta tai pensasta. 

Talot oli kuin koppeja, joissa saattoi yhdellä sivulla olla vain pieni ikkuna tai sit yks jumalattoman kokoinen. Lisäksi taloissa ei välttämättä ole huoneita vaan kaikki on tyyliin yhdessä isossa. Suorastaan tylsiä, joista puuttuu aika paljon jotain.

Meidän omakotitalon etsinnöissä tärkeintä oli:

* oma tontti ja tarpeeksi iso

* suojainen paikka ja kasvillisuus

* rauhallinen tottakai

* maalla

* lapsilla ja koirilla tilaa

* löytyy harrastustilaa omalta pihalta

* etu- ja takapiha

Parasta on myös se että haluttiin vanhempaan taloon, jossa on jo omaa tarinaa ja voi muuttaa haluamakseen.  Ennen kaikkea kans, että vanhemmissa tonteissa on enemmän tilaa jess!

En malta odottaa että keväällä päästään kunnolla istuttamaan kaikkea pihalle ja lapset saa vapaasti kulkea omalla pihalla.

Kertokaahan omia mielipiteitä asiaan liittyen :)

Meidän pihalta löytyy kuusia, katajia, pihlajaa, sireeniä, ruusuja eri sorttia, tuomia ja pensaita. Pieni "metsä" mustikoineen on ihana seikkailupaikka.

Myös haluttiin lähelle merta ja tästä onkin vain 200m meren rantaan ja välissä on ihanaa metsää. Karua olis saaha rantahiekat tuulesta ikkunanpieliin.

Uutta vai vanhaa?