7 kuukautta ja vauhti kiihtyy

Eilen nuorempi pojista täytti 7 kuukautta. Saatiin neuvola-aika samalle päivälle ja asiat on sen verta hyvällä mallilla et seuraava neuvolakerta on 9 kuukauden iässä. Poika kasvanut kovasti ja oli esitellyt lähes kaikki uudet temppunsa.

Kotona saa olla laittamassa esteitä, ettei ihan joka paikkaan pääse menemään. Tokihan just ne paikat jotka on kiellettyjä kiinnostaa kaikista eniten, kuten takkahuone jossa on remontti kesken ja eteinen, sieltä  löytää koirien ruokailupisteen.

Keittiössä ei voi tiskikoneita tyhjentää tai täyttää jos poika on lattialla, syöttötuoli ei nappaa kuin pakollisissa tapauksissa. Sitterit ja muut huvipaikat jääny jo aikaa sitten historiaan. Tiskikoneeseen kiipeäminen on hänestä todella mukavaa.

Tukea vasten nouseminen on aloitettu kuukausi sitten ja nyt se alkaa meneen vaan hurjemmaksi, nimittäin tänään nousi sohvaa vasten. Aikaisemmin on riittänyt pöytä ja muut matalammat kohteet.

Viime viikolla ilmestyi alas eka hammas josta saimme kyllä kuulla, mutta lääke auttoi kipuun tehokkaasti. Hammasta pestään tietysti joka päivä ja harja tuntuu kivalta ikenissä.

Eilen siirsimme pojan toiseen huoneeseen nukkumaan, jos vaikka saatais nukuttua öitä paremmin. Ainakin eka yö oli melkosta laukkaamista, mut itkut jäi minimiin.

Iivon kans tää huoneeseen siirtäminen ei silloin auttanut mitään, mut tästä mulla on hyvät vibat.

Loppuun vielä muutamat kuvat viime viikon minireissusta tätini luokse maalle. Siellä riitti pojilla nähtävää käärmeistä vasikoihin ja sonneihin.

Pyöräily piristää

Olen erittäin innoissani pyöräilystä ja talven olen polkenut miehen maastopyörällä. Sillä on helppo kulkea maastossa kuin maastossa, vaikka itse ajankin vain maanteitä. Paksujen renkaiden ansiosta pyörä kulkee sujuvasti sekä lumella, jäällä ja asvaltilla. Toki itekin tuossa joku aika sitten tajusin, että tiet on osittain sulat ja rengaspaineet oli matalat, polkeminen oli todella raskasta. 

Pakkaan aina mukaan vettä tottakai, suolaista ja makeaa, kuulokkeet ja kypärän. Olen ajatellut alkaa käyttämään myös oikeita pyöräilyhousuja niin takamus ei oo ihan muhennosta pitkän matkan jälkeen.

Pari päivää sitten kävin maastopyörällä polkeen 51 kilometrin lenkin ja kyllähän se on hitaampaa ja raskaampaa kuin hybridipyörällä. Silti haastan itseä joka kerta vain enemmän ja nautin touhusta todella.

Kaksi kuukautta aikaa reenata, sillä täytän silloin 30. Olen aikeissa polkea mökille 100 kilometriä, joko yksin tai niiden kanssa joille olen haasteen heittänyt. En malta oottaa!  Siitä tulee huikee reissu, joka jää muistoihin.

Kohta kaksi vuotta vanha pyöräni kaipaa nyt ensimmäistä huoltoa ja kilsoja on varmaan alla melkeen 3000. Uutta ketjua, jarrupalaa ja rengasta niin kulkee taas moitteettomasti.

Pienellä vaivalla kehitettiin pyörälle huoltoteline, joka ajaa asian just niinkö pitääkin. Tässä vaiheessa joutanut ostamaan oikeita vempeleitä.

On sitä mielissään voi ihime homma. 150 kilsaa on maastopyörällä nyt vejetty menemään. Eilen vettiin myös 10 kilometriä pyöräkärryä perässä, kun käytiin Iivon kans vähä seikkaileen. Sehän se vasta oli reenien reeni. Reisi kyllä kiittää ja huomaa et reenaaminen on auttanut.

Uusia seikkailuja kohti ja haastamaan ittiä! Nauttikaa tekin ulkona olemisesta moi!
 

Muutoksia puolivuotiaalle

Ei ihan heti uskois että perheen pienin on vasta 6 kuukautta ja kiipeilee sitteriin ja ryömii ympäri kämppää. Kova hinku on päästä isoveljen perään ja leikit kiinnostaa todella paljon, samoten kuin muiden syöminen. Hän yrittää napata kädestä sapuskaa ja aukoo suuta sylissä istuessaan.

Pinnasängyn pohjaa on laskettu, ettei vaan pääse tulemaan sieltä yli. Sängystä on hepun mukava kurkkia pinnojen välistä ja naureskella veljen kanssa. Eka yö pohjan kanssa alhaalla oli raju, herättiin joka tunnilla. Tais vähän jännittää se muutos, mutta nyt jo palattu ”normaaliin, eli herätään 98x yössä.

Pakko välillä pitää poikaa rintarepuissa et saa vähän ees käsiä vapaaksi ja tehtyä kotihommia. Aika kätevä muutenkin se reppu kun saa selkäänkin asennettua, kun lähdetään metsiin koko porukalla.

Pojan ollessa lattialla hän on samantien jo aivan eri huoneessa minne hänet oli laskettu. Vauhtia siis riittää ja hyvähän se on, pysyy itsekin vireessä koko ajan, vasta näin illalla on aikaa sit istua alas. :)

Oiva kiipeää syliin kun istun lattialla ja pienet esineetkään ei häntä paljon estele.

Oiva ei oo enään hetkeen tykännyt olla Tripp trappin baby setissä, vaan aina kun yrittää laittaa siihen niin alkaa rimpuilu ja itku. Muutenkin setti näyttänyt jo melko pieneltä meijän jantterille. Siirryttiin siis normi syöttötuoliin ja aluksi sekin oli uutta ja jännää. Pikkusen aikaa kerrallaan kun pitää niin alkaa tottumaan siihen.

Tänään ei meinannut ulkona olemisesta tulla mitään kun Oiva ei ois halunnut olla kärryissä, ei siis missään asennossa. Muu miesväki puuhasteli autotallissa ja olisi vissiin itsekin sinne kovasti halunnut mennä touhuaan. On jännä miten hän seuraa kaikkea mitä muut touhuaa ja ehdottomasti, jos vaan pääsee liikkeelle niin on salamana paikalla.

Pääsiäinen menee lätäköissä läträten ja yhdessä puuhastellen. Vähän kyläilyä ja hyvää ruokaa, se riittää.

                                   Ihanaa Pääsiäistä sinne ruudun toiselle puolen!