Pääsiäistä päin

Pääsiäistä aloimme Iivon kanssa valmistelemaan varmaan jo kaksi viikkoa sitten. Ollaan maalattu kananmunakennoja, munia, käpyjä ja askarreltu kortteja. 

Myös suklaaherkuille on tehty paperilautasista kulhot valmiiksi ja pääsiäisruoho on nousemassa. Pienet tipuset odottaa vihreää paikkaansa, toki ne on saanut vähän kauko-ohjattavan auton lavalla kyytiä. 

Pääsiäisaskarteluja on mukava tehdä kun on hyvin suunnitellut mitä tekee ja mistä. Minin nukkuessa päikkäreitä ei kauheasti kuitenkaan kerkeä tekemään ja kaikkien tavaroiden levittämiseenkin menee oma aika. Välillä jää kesken tai pojan mielenkiinto hiipuu, joten minä jatkan ne yleensä illan päätteeksi loppuun.

Kaikkea ihanaa sitä varmasti värkkäis jos ois aikaa, ihan mahdottomia ei yöllä viitsi vaikka valvon myöhempään. Muutamat muutkin suunnitelmat on jo hyvällä alulla ja niitä pyrin tekemään, ettei vaan jää tekemättä.

Kortit valmistuu nopeasti ja huomasin pääsiäislaatikosta, että siellä on viime vuonna tehtyjä kortteja, kun ei päästy niitä kenellekään toimittamaan Koronan vuoksi. Tänä vuonna ne toivottavasti vaihtavat osoitetta niin pääsevät ilahduttamaan muita.

Keltainen on ehdottomasti kevään väri ja samalla kun laitan rairuohon kasvamaan vaihdan kukille myös mullat. Se on jo sellainen merkki, että voi pikku hiljaa alkaa kaivaan uikkareita esiin.

Miten siellä Pääsiäisen valmistelu sujuu?

Kelpo kierrätys

Ostettiin vähä aikaa sitten Bauhausista Smartstore collect lajitteluastia, johon on helppo lajitella pahvit, metallit ja lasit. 

Smartstore on miellyttävän näköinen ja tarpeeksi kookas (76l), bambukansi on jykevä ja toimii myös tarvittaessa jakkarana. Helppokäyttöinen, kolmella lajitteluastialla varustettu laatikko tekee arjesta helppoa.

Kodin 3-vuotiaskin välillä oikeen etsii roskia ja pakkauksia, että pääsee itsekin lajittelemaan. Hyvä nuorena jo oppia kierrätyksen salat. 

Keittiön perus lajitteluastioihin lajitellaan palavat ja muovit, jotka täyttyy lähes samaa tahtia.

Muovin keräämiseen vois melkein olla kaksi lootaa, sillä sitä tulee todella paljon. Lähes kaikki pakataan muoviin, on isoa ketsuppipulloa, lihoja muovipakkauksissa ja viinirypäleitä. Tiuhaan saa olla kuskaamassa lajittelupisteelle kaikkea, kahdesti viikossa yleensä.

Keittiön lajittelukaappiin tuli kuitenkin hieman lisää tilaa, kun samalla ostosreissulla mukaan lähti myös Bioproffa. 

Charmikkaan ulkomuodon lisäksi Proffa pitää ikävät hajut ja banaanikärpäsen loitolla aktiivihiilisuodattimen avulla. Säiliö on paljon isompi kuin aikaisempi sankomme, joten ei tarvi koko ajan olla ravaamassa pihan perälle. 

Hajuja ei todellakaan tule, mikä on mahtava homma ja astia saa huoletta olla keittiön pöytätasolla.

Bioproffan tullessa täyteen suoritetaan normaali tyhjennys biokompostoriin, josta syntyy myöhemmin multaa puutarhaamme.

Lopuksi astia kannattaa pestä ja kestävät suodattimet voi puhdistaa muutaman kerran ennen uusiin vaihtamista.

Puolivuotispäivät

Maanantaina mini täytti 6 kuukautta ja pari päivää siitä niin Iivolla tuli mittariin 3,5 vuotta. Hurjaa vauhtia menee aika. Yks päivä sanoin miehelle, että ihan parissa viikossa on vauva mennyt hurjasti eteen päin. Kovasti yrittää alkaa istumaan lattialla ja mun jalkojen yli kömpii kun istun lattialla. Itseään nostaa kyllä kovasti ja ryömii melkosta kyytiä. Muutamat konttausliikkeetkin on nähty.

Pomppiminen on ollut jo jonkin aikaa todella hauskaa sylissä, niimpä ripustimme oven karmeen hyppykeinun. Siinähän se riemu vasta alkoikin kun pystyi ite pomppiin ja välillä pysähtyä tarkkaileen mitä kaikkea ympärillä näkyy.

Oivan ollessa jo niin ketterä on pinnasängyn pohjan laskemisen aika. Aina kurkistelee sieltä ja selällään pomputtelee jalkojaan, kömpii ja yrittää istua. Menee vaaralliseksi kohta touhu.

Vaunukoppa on vaihdettu ratasosaan ja autotallissa oottaa ihan perusrattaat. Ratasosaa pystyy hyvin säätämään eri asentoihin ja siihen saa hyttys- ja sadesuojaa kiinni.

Oon alkanut myös sisällä pitämään enemmän rintareppua, niin saa käsiä vähän vapaaksi kun paikoillaan tämä heppu ei viihdy ja lattialla kun on niin ei tarvi koko ajan kytätä.

Iivolla on jonkin aikaa ollut jo kiukkukausi / uhma, yhtäkkiä saattaa kesken hyvän mielen kiukku iskeä ja tuntuu kuin kaikki olisi häntä vastaan. Huomaan, että hän itsekin on siitä joskus vähän ihmeissään. Esimerkiksi jos pikkuauto tipahtaa häneltä kädestä on se ehkä koiran syytä tai äitin, huuto on kovaa ja mikään sanominen ei auta. Silloinen on hyvä ottaa vähän takapakkia ja antaa hänen rauhoittua itsekseen. 

Pukeminen yleensä sujuu hyvin ja haluaakin itse yrittää, mutta jos asiat ei sujukkaan on vaihteeksi taas tilanne päällä.

Muutenkin kun tuo ulos lähteminen on kahden muksun kans melko pitkä operaatio ei kiukkuja haluais siihen mukaan, mut pitää vaan kehua ja auttaa. Eihän se mikään maailmanloppu ole, vaikka hänelle se on pettymys.

Leikit yksin on pojalla pienestä asti sujunut hyvin, hän pystyy keskittymään toviksikin ihan omiin juttuihin ja se onkin äärimmäisen tärkeää tuossa iässä. Aina ei tarvitse vanhempien olla mukana.

Yritän myös pitää päikkärit ajantasalla Iivolla, monesti hän nukahtaakin ekana. Huomaa et tarvii niitä kyllä ja neuvolassa sanoivat et jos vaan mahdollista niin antaa nukkua päikkärit, on kuulemma vaikutusta myöhemmin mm. ADHD:hen. Saapa itsekin hetkeksi ummistaa silmiä jos siltä tuntuu.

Mukava on katsoa kun pojat ”leikkivät” yhdessä autoilla ja puuhailevat keskenään vaikka Oiva yleensä vain kuolaa kaikki mihin koskee.

Naurua riittää kyllä joka päivälle ja itsellä ois opettelun paikka, ettei niin herkästi naurais kaikelle varsinkaan niille asioille mitkä ei ole oikein, niistä kun Iivo vaan saa lisättyä löylyä. Aikuisten yllättäminen ja naurattaminen kun on tuossa iässä todella mahtavaa. 

Mielikuvitus on taas uudella asteella ja se on jotenkin todella jännittävää miten se onkaan 3 vuotiaan mielessä. Aivan parasta, monenlaisia seikkailuja syntyy kun lähtee niihin mukaan.

Perinteiset valokuvat

Viikot vilistää niin nopeasti, ettei ehdi edes päivittää mitä täällä oikeen tapahtuu.  Meillä on täällä sisustushommat jälleen vauhdissa, samoten kuin takkaprojekti joka edistyy joka viikko sen mitä kerkiää tekemään. Hitaasti hyvä tulee, niinhän se menee.

Tilasin viime viikolla Ifolorilta 1064 kuvaa ja parin päivän päästä paketti saapuikin jo perille. Selasin muka lähetyksen vaiheita Ifolorin sivuilta ja ei näyttänyt edes että olisi työn alla niin olikin jo postissa. Mahtavaa toimintaa kerrassaan.

Lähetys on pitänyt minut varsin kiireisenä. Kaivoin kehyksiä kovaa vauhtia esiin ja tori.fi sivulla monet niitä antaakin, joten sieltä haettiin yks satsi ja iso familykehys ostettiin. Vielä tarvis muutamia ja joistakin kuvista suurennoksia.

Mulle tuo valokuvien tilaaminen on jo ihan rutiinia. Kerran tai kahdesti vuodessa tilaan puhelimesta haluamani kuvat suoraan Ifolor-sovelluksen avulla, joka on todella näppärä ja ilmainen. 

➡️ Valitset kuvat ja kuvan pinnan (matta vai kiiltävä)

➡️ Kuvien määrän

➡️ Valitset maksutavan ja tilaat

➡️ Odota lähetystä. Et tosin kauaa.

Vaikka puhelimessa on tuhansia kuvia niin aika selvästi sieltä näkee ne parhaimmat kuvat ja jos samasta hetkestä on 10 kuvaa niin valitsee vain kaksi parasta. Koko setin tilaamiseen ei kyllä mennyt kuin puolituntia, vaikka sen aloittamiseen tuntuu kestävän useampi kuukausi.

Pahinta on se mikä mulle on jo kerran tapahtunut että puhelin katoaa. Kuulostaa rajulta mutta baarireissun jälkeen se vaan katosi. Samalla katosi myös esikoisen toinen koko vuosi kuvina. Onneksi olin lähettänyt miehelle whatsapissa lähes kaikki kuvat, niin sain sitä kautta ne takas itelle ja tilattua valokuviksi. Tuota en halua kokea enään ikinä, siksi pidän tilaamisen aina mielessä.

Lasten ultrakuvista oon heti ottanut kuvat ja tilannut oikeiksi kuviksi, sillä alkuperäinen kuva tulee haalistumaan. Myös vauvakirjoihin olen liimannut oikeat kuvat, niin on niistäkin myöhemmin iloa kun ei ole pelkkä valkoinen pala paperia vastassa.

Hyllyn päälle asettelin muutamat kuvat, isommalle seinustalle porasin tänään reikiä ja asettelin kehyksiä sinne tänne sievästi. Vielä on tilaa muutamille otoksille.

Sisko asetteli viime viikolla mun tekemään kehykseen mun ottamia maisemakuvia ja äsken iskin sen seinään. On kyllä upeasti aseteltu, en ois ite moista tehnyt.

Meiltä löytyy myös sähköllä toimiva valokuvakehys johon voi laittaa muistitikun kiinni ja kuvat alkaa pyöriin siinä. Sekin on kiva keksintö ja sisältöä voi valita. Juhlissa esimerkiksi hienosti toimii.

Huomas kyllä kun puhelimen galleriaa selasi ja valitsi kuvia, että paljon me retkeillään, reissataan ja vietetään aikaa yhdessä. Ihania hetkiä ja kerrassaan mukavia muistoja, selata sitten kuvia oikeesti käsissä eikä tietokoneella. Toki me kovalevylle kuvia ja videoita tallennetaan, mutta eipä niitä sieltä tule katseltua. Ainakaan vielä, aika voi tulla kun siirretään kuvat esim television ruutuun yms.

Oletko sinä perinteisten valokuvien kannattaja vai tietokoneelta selaaja? 🌸