Tällä hetkellä elän unelmaa josta olen aina haaveillut
Iivo sai laskettelukamppeet tässä lähiaikoina ja on hurjan kiinnostunut siitä, vaikka isot mäet hirvittääkin. On mukavaa, että saa kokeilla erinlaisia lajeja. Viime vuonna pääsi jo hiihtämään ja luisteleen. Pulkkailu on edelleen parasta.
Meidän talon läheltä lähtee ladut jonne on pian päästävä. Retkeilyt on niin meidän perheen juttu. Kaikkea tehdään yhdessä.
Täällä maalla tuntuu olevan melkein yleisin kulkupeli potkuri, se pitää meillekin hommata ja pakarat tykkää. Tulee ihan lapsuus mieleen kun edes ajattelee asiaa. Siskon kans kilpaa lähikaupalle niillä. Isä rakensi oman kelkan johon mahduttiin molemmat. Huikeita aikoja.
3-vuotias on niin kiinnostunut asioista ja mieletön apulainen. Kaikessa on mukana täysillä, kyselee, ihmettelee ja nauttii viihdyttämisestä.
Oon alkanu oottaan joulua jo pari kuukautta sitten. En varsinaisesti ole jouluihminen, mutta jotenki se aina yllättää minutkin.
Joululauluja kuuntelin jo sillon pari kuukautta sitten, mutta kuulemma liian aikaista. Valot oon saanu laittaa jo kuitenkin ihan hyvän aikaa sitten. Verhot ja pöytäliina sai tällä viikolla asettua taloksi, samoin tontut ja kranssit.
Kohta on joulu lalalalalaaa ja kellot soi.
Oikeesti voi ihminen olla aika innoissan. Lahja asiatki on hyvällä mallilla, kuusi haetaan varmaan parin viikon päästä.
On lastenkin kannalta taas erinlaista. Iivo ymmärtää paljon paremmin jouluhömppää nyt kuin viime vuonna, pyrkii jopa olemaan kiltisti.
Jouluna meidän kanssa on myös uus perheenjäsen mikä on aivan ihanaa. Pikku tonttuni.
Monet on kysynyt multa et miten ihmeesä mä jaksan ja tehä vielä käsitöitä ja askarteluja.
Minäpä kerron, ekana tuli mieleen et se johtuu mun tummapaahtoisesta kahvista. Toisena tajusin sen johtuvan siitä mihin vuodenaikaan oon syntynyt, eli 2.6. Jep olen kaksonen horoskoopissa, et nyt pitäs jo vähä alkaa valkeneen :D Oon siis aina, lähes aina kai? ollut menevää sorttia, monta rautaa tulessa. Keskeneräisiä käsitöitä pursuaa joka paikasta, yritän tehä 5 eri työtä samanaikaisesti. Eli luonteeni on pakko jaksaa tai lopeta elämäninen, no ei sentään mut toiset vaa on liianki vilkkaita. Ei kaikki välttämättä jaksais mun seurassa varttia pidempään.
Mut joo, arki lasten kanssa on vilkasta. Päivät menee nopeasti, enkä aina ees tiiä mikä viikonpäivä on menossa tai illalla vasta hoksaan et koko sakki on vielä pyjamat päällä. So what! Ruokin lapset, leikin heidän kanssa, ulkoilen, pelaan, puhistan ja puunaan et ei räjähä koko kämppä kasaan. Aikaa kuitenkin riittää lähes joka päivä askarteluihin ja käsitöihin. Iivon kanssa alotetaan päivällä yhessä jotain, jos jää kesken tehään seuraavana päivänä tai sitä seuraavana tai ihan vaa joskus, ei tää oo aikataulutettua elämää. Jos mulla on jotain omia juttuja esim kesken teen ne yöllä valmiiksi tai sitte en.
Vilkkaasta arjesta kans et vauva on nyt reilu 2kk, Iivo 3 vuotta ja ihanassa uhmassa. Vaatii oman huomionsa, silmät saa olla selässäkin, ettei keksi jotain konnuuksia. Oon jalkojen päällä lähes koko päivän, jumppaan jossain vaiheessa jos siltä tuntuu ja lapset on koko ajan näköyhteydessä.
Vauvan kanssa saahaan olla joka päivä Iivon kaupassa tai ravintolassa asiakkaana, mikäpä sen mukavampaa kun saaha huippu palvelua. Tänään vauva käänty jo ite selältä vatsalleen, eikä ihme ku seuraa koko ajan isoveljen menoa.
Ite oon niin ilta / yöihminen ku olla ja voi. Muut menee helposti nukkuun 20-22 aikaan, itellä alkaa sit aivojen rentouttaminen. Ei äänen ääntä välttämättä mistään. Vähän käsitöitä, askartelua tai sitte ei vaan ihan mitään. Aikasintaan alan edes katsoon makuukamariin päin yhen aikaan yöllä mikä on harvinaista.
Vaikka aamulla väsyttäis, eli kyllä oikeesti väsyttää mut nämä kaks kullanpalaa saa äidin pomppaan sängystä päivän uusiin puuhiin.
Tosi tärkeetä mulle on se, että pääsee urheileen kun siltä tuntuu. Okei, ei se ihan nuin mee mut kuitenki. Jos haluan pyöräileen tai hiihtään, se hoidetaan niin. Itsestä pitää pitää huolta!
Erittäin ihana rentoutuminen on meidän palju. Sen voi lämmittää milloin vaan ja siellä on super ihanaa lillua. Pikkanen pakkanen, vähän lumisadetta tai tähtitaivasta niin avot!
Ristiäiset saimme viimein pidettyä 22.11. Pirtissä sai olla vain 20 henkeä koronan takia. Hieman meinas olla vaikeuksia miettiä ketä pyytäisi paikalle ja ketä ei. Muutamia peruutuksia tuli vielä juhlapäivänäkin, mutta tilanteen mukana pitää elää ja poika sai nimen, sehän se pääasia on.
Nimeksi tuli Oiva Ahti Oliver. Edelleen nimen kans sitä mieltä, ettei ole kovin suosittu. Muutama viikko sitten katsoin Iivon papereiden seasta jotain ja löysin sieltä lapun johon olimme eka raskauden aikana miettineet sekä tytön,-että pojan nimiä. Melkoinen ylläri oli, että paperista löytyi Oliver. Kumpikaan ei sitä muistanut mutta se on varmaan jäänyt siinä vaiheessa mielestä pois kun etunimeen emme halunneet R-kirjainta.
Heinäkuussa lyötiin Oivan nimi lukkoon ja tilasin kakun päälle nimikoristeen. Se on kyllä upea ja tulee vielä pojan huonetta jotenkin koristamaan.
Juhlat oli oikein rennot ja herkkuja oli tietysti liikaa, koska ei osata pienelle porukalle tehä valmisteluja. Makeat kakut tilattiin Pulla Pirtiltä ja siskoni teki täydellisen voileipäkakun. Oikeen pappikin kehui sitä!
Koristeluja kahvipöytään olin tehnyt ja ripustin ikkunalle muutamat pom pomit. Kaikinpuolin mukavat juhlat.
Kastemekko oli sama mikä Iivonkin juhlissa. Mekko on palvellut myös minua ja siskoani aikoinaan. Mummoni on itse tehnyt mekon, joka on todella näyttävä.
Ollaan kävelylenkeillä samalla kerätty käpyjä talteen. Niistä on mukava kehitellä kaikkea kivaa koristeista kortteihin.
Yks päivä sain idean koota yhteen laatikkoon kaikkea ihanan maalaisromanttista pitsihömppää. Kokonaisuudesta tuli tosi kiva, vaikka sillä ei minkäänlaista tarkoitusta ollutkaan.
Jos ei muuta askarteltavaa keksi niin ainakin kortit. Niitä kun voi tehdä niin monenlaisia ja eri juhliin tai ihan vaan omaksi iloksi ja muuten vaan antaa vaikka ystävälle.
Nyt kun synnytyksestä on kulunut reilu kuukausi ja muutenkaan ei oo paikat olleet kipeänä niin kuin eka synnytyksen jälkeen on mukavaa palata pikku hiljaa urheilun pariin.
Kovasti tekisi mieli lähtä vetämään pyörällä useampi kymppi tuonne pyöräteille, mutta tänään kun sitä jo vähän vakavammin mietin niin ensilumi satoi maahan. Toki se varmaan vielä sulaa pois, joten nähtäväksi jää jääkö pyöräily tositarkoituksella vasta keväälle. Kesällä lähen joka tapauksessa tavoittelemaan sadan kilometrin matkaa, ehkä jopa pitempääkin. Sitä en malta odottaa ja kuntoa pitää saaha taas ylle ja jaloille kunnon rääkkiä.
Kotona oon jo reenaamisen aloittanut ja on hommattu vähä vankempaa kalustoakin kehiin.
Palju lämpenee lähes joka päivä jos siltä tuntuu ja se jos joku rentouttaa lihaksia mukavasti.
Hyvällä fiiliksellä kohti uutta viikkoa
Kiitos mieheni innokkuuden me kierrätämme kaiken mahdollisen. Kierrätämme lasin, metallin, pahvin, bioskan, lehdet ja jopa muovin. Palavaa jätettä tulee enimmäkseen vaipoista ja roskisauto tyhjentää tällä hetkellä kahden viikon välein säiliön.
Pihan perälle ostettiin Kekkilän kotikompostori joka kompostoi biojätteet ympärivuotisesti.
Ollaan ennenkin kierrätetty kaikki niinkuin pitääkin nyt vain lisäksi muovi lajitellaan erikseen. Voikin sanoa että muovia kertyy kaikista eniten tässä taloudessa.
Helppo on sit vaan kuskata kaikki ohikulku matkalla 2km päähän kierrätyspisteelle.
Kuinka teillä kierrätetään?
On ollut mukavaa alkaa suunnittelemaan tulevaan kotiin kaikkea uutta sisustusta. Näihin vuokra-asuntoihin kun ollaan ostettu aina vaan sillä periaatteella et nämä on väliaikaisia, eli ei olla kauheesti panostettu laatuun ja eihän näihin kämppiin oo mahtunut semmoisia huonekalujakkaan mitä omaan sitten on tulossa. Esimerkiksi mun papalla on piano ollut säilössä jo vuodesta 2012.
Nyt kun uudessa kodissa on 119 neliötä enemmän kuin tässä, on ihan erinlaista miettiä mitä kaikkea oikeasti haluaa ja vähän panostaakin siihen. Mattojen tulee olla melkeen tämän asunnon kokoisia, ei nyt ihan mun ei kaukanakkaan ole :D
Tähän nyt kuvia siitä mitä on jo saatu päätökseen.
