Retkiluistimilla treffeille

Viime sunnuntaita odotin niin paljon, koska oli selvää että lähdemme miehen kanssa treffeille. Ei ihan perus mestoilla vaan meren jäälle ja jalkoihin kiinni retkiluistimet. Ihan kahdestaan ei kuitenkaan oltu, vaan päätetttiin ottaa kuitenkin sporttihirmu Elmo mukaan. 

Tilattiin molemmille uudet retkiluistimet ja onneksi ne kerkes tulla viikonlopuksi perille. Näihin teriin kiinnitetään suksisiteet ja eikun monot jalkaan. Selvästi mukavammat kuin kenkämallin luistimet. Kantapää nousee irti, mikä on parempi. Mukaan myös sauvat ja eikun menoksi.

Lapset oli mummulla sen aikaa ja me viiletettiin ympäri merta kuin mitkäkin pikaluistelijat. Aivan sairaan mukavaa oli kirmailla pitkin jäätä ja väistellä lumidyynejä.

Elmo ois voinu pinkoa varmaan pari päivääkin siellä, oli aivan elementissään.

Retkiluistimilla pääsee niin lujaa kun vaan uskaltaa mennä, itekki otin näyttävän mahalaskun yhteen dyyniin. 

Jäällä meni porukkaa vaikka millaisilla vempeleillä, oli: autoa, mönkijään, moottorikelkkaa, potkuria, fatbikea, suksia ja ilmatyynyalusta. Siellä sitä tilaa on kaikille.

Majakalla pysähdyttiin eväillä ja matka jatkui melko pian. Aivan super mukavaa puuhaa. Eilen ostettiin parit naskalit ja heittovarjo jotka on hyvä olla jatkossa mukana.

Jouluvalmistelut

Kovasti olisin halunnut tehdä erinlaisia joulukalentereita tälle kuulle, mutta ihan ei aika ja taidot riittäneet.
Sain kuitenkin miehelle tehtyä kalenterin, jossa on joka "luukussa" jonkin biisin sanat. Miehen tulee arvata / tietää vastaukset ja kirjata ne ylös.

Koitin laittaa sellaisia biisejä, joissa ei ihan selvästi oo sen biisin nimeä kerrottu tai just sitä kertosäettä.
Yritin myös valita sellaiset sanat, joilla olisi jonkinlainen merkitys meidän yhteisellä taipaleellamme, en tiiä onko mies lukenut ees kokonaan sanat tai sen tarkemmin miettinyt niitä. Itselle tuli paljonkin hyviä muistoja mieleen.

Otin paljonkin biisejä meidän Spotify listalta ja kotimaisia, mutta silti tuntuu ettei mies ihan tiiä niitä.

Oksan poimin työpäivän päätteeksi metsästä, enkä halunnut siitä alkaa erikseen oksia irrottelemaan vaan päätin koko komeudessaan lyyä sen seinään.

Juuttinarulla eri mittaisia pätkiä ja pikkuisilla pyykkipojilla luukut paikoilleen.

Itse olisin ainakin melko innoissaan jos mulle ois tämmönen väsätty.

Joululahjoja on jo muutamat paketoitu ja osa pitäisi vielä tilatakkin ja mennä ihan shoppailukierrokselle kierteleen. Kalenteri vaan näyttää aika pitkälle siltä, ettei meillä miehen kanssa kovin paljon oo siihen mahiksia.

Torttuja oon yhen satsin jo tehnyt ja neki jo syöty, joten lisää pitäisi tehä.

Siivota ja puunata koti edustuskuntoon, mutta eiköhän kaikki järjesty ilman mitään stressiä. Ihanasti saan olla joulun kotona, muistaakseni 5 vapaapäivää.

Me vietetään perheen kesken joulua jo 22 päivä, eli äitini ja sisko + siskon mies tulevat meille silloin. Saunotaan ja syyään hyvin.

* Rauhallista Joulun odotusta!

7 vuotta rakkautta

Aloitetaampas ihan alusta, eli vuonna 2010 syksyllä näin mieheni silloisessa baarissa nimeltä Onnela, nykyään se on Tivoli ja kyseistä puolta jossa tapasimme kutsutaan hinkkauspuoleksi. Tiiä sit mistä on nimensä saanut, mutta siellä ei ole tarvinut käydä enään moniin vuosiin.
Baarissa vaihdettiin muutama sana ja huomasin myöhemmin, että sama mies on minun kanssa samassa koulussa. Facebookissa lisäsin kaveriksi ja siitä se sit lähti. Nähtiin muutamia kertoja kavereittemme kanssa ja bileissä.
Joskus talvella aloimme seurustelemaan, muutamien erojen ja vaikeuksien jälkeen tosissaan helmikuussa 2011.
Virallista vuosipäivää meillä ei ole eikä sitä tarvita, voimme juhlia yhdessäoloa milloin halutaan.
Yhteen muutettiin kesällä 2013. Muuttoja on kertynyt yhdessä jo neljä.
Paljon ollaan reissattu yhdessä ja hienoja muistoja kerätty kasaan. Nyt vielä uus perheenjäsen seikkailuissa mukana, ei voi olla kuin tyytyväinen elämään!

Lauantaina teimme yhdessä oikeen kunnon romanttisen illallisen. Isot pihvit, uunijuureksia, perunoita, kastike ja salaatti.
Todella hyvää oli hyvässä seurassa vieläpä.

Lauantaina otettu yhteiskuva ja kesäkuussa 2012 minun valmistujaisjuhlista. Ihania aikoja.

Tästä on hyvä jatkaa yhteistä matkaa

Elämäni paras päivä

Noniin, en ees tiiä mistä pitäisi aloittaa. Viime postauksesta on järkyttävän pitkä aika ja tässä on kerennyt tapahtua kaikenlaista.
Koitan nyt aloittaa jostain..

Elikkäs 18.9.2017 heräsin aamuyöllä ja nousin vessaan, huomasin et lapsiveet oli lattialla. Laitoin valot päälle ja huikkasin miehelle et "Ode,on tullut aika" Mies kömpi ylös ja käytti koirat pikaisesti ulkona ja mä aloin soittaan sairaalaan. Sieltä kehotettiin lähtemään pikkuhiljaa sairaalaa kohti. Nopeasti oltiin paikalla ja mut tutkittiin siinä ja siirryin synnytyssaliin.
En nyt ala sen tarkemmin kertoon itse synnytyksestä. Kaikki meni hyvin vaikka kestikin 17h 28min. Monet eri työntekijät oli hommassa mukana ja kun iltavuoro tuli paikalle sanoinki et "teijän työvuorolla tehhään vauva" Ja niin tehtiin, poika syntyi 20:52. Mukana oli myös kätilöopiskelija, josta oli mulle itelle tosi suuri apu. Selostivat ja kertoivat mitä on seuraavan supistuksen aikana luvassa tai mitä pitää tehä. Hyvä tsemppi päällä.
En voinu uskoa et vauva oli nyt siinä. Poika tarras heti isän sormeen kiinni. Ai että tässähän herkistyy kun muistelee.
Niin pieni olento, kaikkein rakkainta maailmassa. Kokoa tällä suloisella oli 47cm ja 3105g.
Pari yötä oltiin sairaalassa ja aloinki sit kyseleen hoitajilta et voisko päästä jo kotiin. Ois vissiin oltu vielä ainaki yks yö, mut mitäs siellä olemaan kun kotona voi samallalain hoitaa vauvaa. Mieski jäi heti isyyslomalle ja hyvinhän meillä meni. Yöt oli suurimmaksi osaksi valvomista ja yhdessä herättiin tai vuorotellen, miten nyt tarve oli.
Koirat ihmetteli kovasti uutta laumanjäsentä ja Töpö on enemmän vauvan perään. Aina kun tulee ulkoa sisälle sen täytyy heti tarkistaa et vauva on tallessa.