Koitan nyt aloittaa jostain..
Elikkäs 18.9.2017 heräsin aamuyöllä ja nousin vessaan, huomasin et lapsiveet oli lattialla. Laitoin valot päälle ja huikkasin miehelle et "Ode,on tullut aika" Mies kömpi ylös ja käytti koirat pikaisesti ulkona ja mä aloin soittaan sairaalaan. Sieltä kehotettiin lähtemään pikkuhiljaa sairaalaa kohti. Nopeasti oltiin paikalla ja mut tutkittiin siinä ja siirryin synnytyssaliin.
En nyt ala sen tarkemmin kertoon itse synnytyksestä. Kaikki meni hyvin vaikka kestikin 17h 28min. Monet eri työntekijät oli hommassa mukana ja kun iltavuoro tuli paikalle sanoinki et "teijän työvuorolla tehhään vauva" Ja niin tehtiin, poika syntyi 20:52. Mukana oli myös kätilöopiskelija, josta oli mulle itelle tosi suuri apu. Selostivat ja kertoivat mitä on seuraavan supistuksen aikana luvassa tai mitä pitää tehä. Hyvä tsemppi päällä.
En voinu uskoa et vauva oli nyt siinä. Poika tarras heti isän sormeen kiinni. Ai että tässähän herkistyy kun muistelee.
Niin pieni olento, kaikkein rakkainta maailmassa. Kokoa tällä suloisella oli 47cm ja 3105g.
Pari yötä oltiin sairaalassa ja aloinki sit kyseleen hoitajilta et voisko päästä jo kotiin. Ois vissiin oltu vielä ainaki yks yö, mut mitäs siellä olemaan kun kotona voi samallalain hoitaa vauvaa. Mieski jäi heti isyyslomalle ja hyvinhän meillä meni. Yöt oli suurimmaksi osaksi valvomista ja yhdessä herättiin tai vuorotellen, miten nyt tarve oli.
Koirat ihmetteli kovasti uutta laumanjäsentä ja Töpö on enemmän vauvan perään. Aina kun tulee ulkoa sisälle sen täytyy heti tarkistaa et vauva on tallessa.
