Aika rientää niin minäkin

Välillä sitä pysähtyy miettimään mihin tämä aika on mennyt? Meneekö aika aina näin nopeasti? Töissä kun on päivästä toiseen ja menee kotiin, syö, nukkuun ja taas sama alkaa. On jotenkin erikoista kun olen kohta vuoden ollut kotona, että miten ajan käsitys on aivan erilaista.

Muistan kun äitiysloma alkoi minulla oli vaikeuksia rauhoittua, tuntui että koko ajan piti olla liikkeellä ja puuhailmessa jotain, ettei voi vaan olla tekemättä mitään.
Siihen tottui muutaman kuukauden jälkeen, tajusi ettei tarvi koko ajan olla mielessä tuhansia asioita ja säntäillä sinne tänne. 

Silloin kun Iivo oli pieni vauva, oli enemmän aikaa puuhailla niitä omiakin asioita kuten käsitöitä. Tällä hetkellä päikkärit on kerran tai kaks päivässä ja voi olla ½-2 tuntia. Kyllähän siinäkin ajassa kerkeää tekemään, mutta nyt tuntuu että voisi myös nukkua päiväunet itsekin, mutta ei malta!

Meillä poika ei vieläkään nuku öitä hyvin, ehkä 5 täydellistä yötä koko hänen elämänsä aikana. Välillä tuntuu, että nyt voisi alkaakin nukkumaan hyvin niin tulee hampaita, hellettä, muita kipuja yms. ei tule touhusta mitään.

Nukutamme ensin vaunuihin, josta siirrämme sitten omaan sänkyynsä (omaan huoneeseen). Aina pitää olla jotain ääntä talossa, kuten telkkari tai musiikkia. Sitten kun mekin mennään nukkumaan,  poika vaatii päästä viereemme.
Sieltä sit haemme viereen ja yleensä nukkuu hyvin, toki herää 1-5 kertaa yössä.
Helteillä ja kuumilla öillä pyörii ympäri sänkyä ja koittaa löytää hyvää ja viileää asentoa ja paikkaa.

Mutta niin, siitä ajasta kun Iivo tosiaan tässä kuussa täyttää jo 11 kuukautta. Aivan hurjaa!

Nyt täällä touhuaa kunnon vauhtipeppu, tonkii laatikot ja kaapit, pinkoo karkuun minkä kerkiää, ei- sanaa ei totella ja kukkia koitetaan repiä.

Vielä ei juoksemalla pääse karkuun, mutta tukia vasten ottaa askelia. Kohta sitä mennään ja vielä lujempaa.

Iivo tykkää pelata koirien kanssa palloilla ja ihme kyllä koirat osaa sievästi olla leikeissä mukana.
Parhaat kaverit ne on ja välillä kaikki kulkee jonossa kämppää ees ja taas.

Ihana pikku kulta 10kk <3

Neljässä polvessa muurinpohjalettuja

Viime viikolla kävimme Iivon isopapalla kylässä. Isopappa paistoi meille muurinpohjalettuja ja hillon kanssa ne olivat täydellisiä.
Makkarat paistui notskilla ja nokipannukahvit valmistui huomaamatta. Kyllä sapuskat ja kahvi maistuu ulkona aivan eriltä kuin sisätiloissa.
Tunnit vierivät nuotiota katsellen ja jutellen kaikenlaisia asioita. Äiti ja siskoni olivat myös reissulla mukana ja neljässä polvessa siellä höpöteltiin. Kodassa oli tunnelmaa. Iivo tosin nukkui ulkopuolella vaunussa, mutta välillä komensi häntäkin katsomaan.

Lomaviikon teema oli selvästi nuotiolla oleminen. Mukavaa!

Päivä Rokualla

Koska mieheni viettää tämän viikon talvilomaansa, emme halunneet hukata hyvää ja lauhaa päivää vain sisällä olemiseen. Mittari näytti kymmentä astetta, joten se ei tunnu missään.
Taas samat pohdinnat kuin toissapäivä, minne menisimme makkaranpaistoon ja vaunuilla tulisi päästä liikkumaan.
Ei kauaakaan kun mies ehdotti, että menisimme Rokualle. En oo koskaan käynyt siellä, joten miksei. Kamat reppuun ja auto liikkeelle. Matkalta otettiin Iivon serkkutyttö kyytiin ja matka jatkui.
Matka ei ollut pitkä, oikeestaan juuri sopiva ettei liian lähelläkään. Viimeinen tienpätkä oli meikäläisen nupille taas melkoista kestämistä. En yhtään pidä mutkaisista ja mäkisistä jopa jäisistä teistä, kuskille sai muutamaan kertaan sanoa "Ajetaan ihan vain kahtakymppiä, voijaanko mennä hiljempaa"
Mut joo matka meni hyvin ja Iivokin jaksoi matkustaa mukisematta.

Perillä aloimme silmäilemään missä päin kota tai vastaava paistopaikka mahtaisi olla. Tytölle paikka oli entuudestaan tuttu, sillä hänen isänsä työskentelee Rokua Health & Spa Hotelilla.
Suuntasimme ison kodan läheisyyteen ja päädyimme mahtavaan pulkkamäkeen. Hurjan mukavaa oli laskea pulkalla ja lopulta uskaltauduin jopa renkaisiin. Kaikki laskivat vuoron perään ja tovi siinä vierähtikin. Välillä käytiin sisällä ja takaisin mäkeen, taitaa olla mun uus talviharrastus löytynyt.
Mieheni veli saapui meidän seuraamme ja esitteli meille kotaa. Kertakaikkisen hieno, siellä vois muutaman tunnin viihtyä nuotiota katsoen.

Makkarat paistumaan ja kahvit kuppeihin. Iivokin ruokaili omien soseiden kanssa ja pian nukahti vaunuun. Koko reissun oli reippaana ja katseli ympärillä tapahtuvia asioita.
Syötyämme palasimme vielä hotellille, matkalla kuitenkin vielä muutamat mäenlaskut. Maha täynnä mäki tuntui hurjemmalta ja mahanpohjasta otti välillä oikein kunnolla.

Sisällä saimme vielä kierroksen hotellin palveluihin ja kyllä siihen tulokseen tulin, että tänne on päästävä uudestaan. Miksi en ole aikaisemmin käynyt täällä? Paikasta olen kyllä kuullut paljon ja pelkästään hyvää.

Hotellista löytyy myös lemmikkihuoneita, joten sekään ei olisi meille mikään este. Voisimme joskus tulla koko perhe vähän lomaileen.
Tämän voisi lisätä to do- listalle.- todellakin.

Tovin kierrellen meille tarjottiin vielä jäätelöannokset. Kyllä maistui ja pian olikin aika lähteä takaisin kotiin.
Kotimatkalla piti pysähtyä kolme kertaa pojan tuttia noukkimaan ja lopulta siirryin suosiolla takapenkille.
Pian Iivo nukahti ja minä selasin päivän kulkua puhelimen kuvagalleriasta.
Aivan mieletön päivä! Toivottavasti pian uudestaan.

Puuhaa löytyy muutakin kuin pulkalla laskemista: voi hiihtää, lumikenkäillä tai kalastaa. Rentoutumista voi kokeilla kylpylässä tai Span hellässä huomassa.

Odotan innolla tänne palaamista, oli sitten talvi tai kesä,

Me palaamme kyllä.

Nainen sylissään pienoinen ihme

Tämä pikku aarre se on semmoinen poika että. Päivät menee nopeaa yhdessä touhutessa ja pojalla ois kovasti meno päällä. Surku tulee kun ei pääse eteen päin ja lelutki aina karkaa käsistä.
Hurjan nopeasti on aika mennyt, miten se meneekin niin nopeaa?
Juuri kun päästään jonkinlaiseen rytmiin se muuttuu taas. Päikkärit vähentyy tai lisääntyy, syödään useammin tai enemmän ja harvemmin, nukutaan pitempiä öitä sit taas lyhyempiä. Ehkä se aika tulee, kun rytmissä pysytään hieman pitempiä aikoja.
Ennen en osannut arvata, miltä viiden kuukauden ikäiset vauvat näyttävät tai mitä ne osaavat tehdä. Luulin että ne ovat pieniä eivätkä tee juuri mitään, varsinkaan liiku tai ääntele.
Olin selvästi väärässä. Iivo on niin kiinnostunut ympärillä olevista asioista, ettei meinaa aina edes ulos vaunuihin enään asettua nukkuun saati sit pinnasänkyyn. Ruat kiinnostaa, uudet maut ja koostumukset, mitä vanhemmat syö.
Alahammas tekee tuloa ja siitä olemmekin saaneet kuulla jo melko kauan. On jännittävää odotella sen puhkeamista ja alettava peseen sitä.
Vaatteita menee tiuhaa tahtia laatikoiden perukoille kun jäävät pieneksi.
Iivo pyörii lattialla molempiin suuntiin, selällään kulkee omalla tyylillään ja hieroo silmiä kun väsyttää. Kiljumista olemme saaneet tärykalvoille jonkin verran, viikko viikolta tulee jotain uutta.

Pakkasaamu

Tänä aamuna poika ois halunnut herätä jo ennen viittä. Taisi saada kuitenkin unen päästä kiinni ja ylös vaati 7:30, jolloin mies nousi hänen kanssa.

Minä puolestaan sain hetken vielä nauttia sängyn lämmöstä ja sain aamiaisen sänkyyn. Ai että mä nautin.

Kahvia sängyssä juodessa, katselin ulos ikkunasta kun auringonsäteet kimaltelivat pakkasen peittämiin puihin. 

Käytin aikaisen aamun hyväkseni ja lompsin ulos koirien kanssa. 

Mittari näytti -22, joten toppahousut jalkaan ja menoksi. Myös Leonardolle piti tossut ja takki laittaa päälle, se on sellainen vilukissa.

Aurinko paistoi ihanasti ja pakkanen rapisi jalkojen alla. Ihana aamu!

Tämä päivä menee muuten ihan sisätiloissa siivotessa ja kuntoillessa. Ehkä jotain käsityö hommaa vois jatkaa.

Minun kahvini

Kahvini juon maidolla tai kermalla, mustanakin menee. 3-4 kuppia on semmoinen sopiva määrä päivässä.
Päivä ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman kupillista kuumaa.

Keitän joko normaalit suodatinkahvit tai espressoa, fiiliksen mukaan. Joskus keitämme myös ihan perinteiset pannukahvit liedellä.

Joskus jauhamme kahvipavut papumyllyllä, jolla voi säätää hienoutta kumpaankin keittimeen sopivaksi.

Kahvipapujen tuoksu on jotain aivan ihanaa, tiedän myös erään joka syö niitä. Ihan parasta kahvin kanssa on tietenkin suklaa, ne sopii täydellisesti yhteen. Leivonnaiset tai muut nisut ajaa saman asian.

Espressokeittimessä on hyvä kun voi tehdä joko pienen tai ison kupillisen. Tämä on ollut kyllä hyvä ostos ja palvellut meitä jo vuosia.

Sehän taitas olla päiväkahvin aika.