Perjantai shoppailut

Perjantaina kävimme hakemassa pojalle Stokken tripp trapp syöttötuolin, johon meillä oli jo ennestään vauvatuki. Nyt voi mukavasti syödä hieman korkeammalta.
Paluumatkalla piipahdettiin pikaisesti Zeppeliinistä ostamaan syntymäpäivälahjaa Iivon serkkupojalle. Lahja löytyiki nopeasti, joten kerettiin käydä vielä Cubuksella, josta löytyi body ja collegepaita.
Mies oli sopinut, että poika menisi hoitoon mummulle ja me käytäisiin ravintolassa syömässä. Meillä oli jo tiedossa minne menisimme syömään, joten suuntasimme M6 Diningiin. Ollaan molemmat käyty aikaisemminkin kyseisessä ravintolassa ja kokemukset ovat mitä parhaimmat. Valitsin listalta uunilammasta lohkoperunoilla ja mies kunnon burgerin. Ruoka oli täydellistä, suussasulavaa ja iso annos. En jaksanut kovinkaan paljoa syödä vaikka nälkä oli suuri. Otin loput kotiin ja siitä sai syödä vielä kaksi annosta. Hintakaan ei päätä huimaa, yhteensä ruoat maksoivat 31 euroa.
Mahat täynnä suuntasimme Valkeaan ja minulla oli tiedossa, että uusi päiväkirja tulisi tällä reissulla löytää, joten Flying Tiger copenhagen oli oiva valinta.
Sieltä löytyikin heti kaksi kirjaa mukaan, joista toisesta teen varmaan reseptikirjan. Löysimme myös teekannun, geelikyniä, saippuan ja liimapuikon.
Poikkesimme Fiorellaan josta mukaan lähti harmaa haalari, maastokuvioinen paita, huivi ja phone holder.
Ennen pojan hakemista kotiin, kävimme Prismassa ruokaostoksilla. Tuttipulloihin uuet tuttiosat, ruokalappuja ja tutteja ostettiin myös.
Oikein mukava päivä ja Iivolla oli kans mennyt kivasti mummun kans.

Pakkasaamu

Tänä aamuna poika ois halunnut herätä jo ennen viittä. Taisi saada kuitenkin unen päästä kiinni ja ylös vaati 7:30, jolloin mies nousi hänen kanssa.

Minä puolestaan sain hetken vielä nauttia sängyn lämmöstä ja sain aamiaisen sänkyyn. Ai että mä nautin.

Kahvia sängyssä juodessa, katselin ulos ikkunasta kun auringonsäteet kimaltelivat pakkasen peittämiin puihin. 

Käytin aikaisen aamun hyväkseni ja lompsin ulos koirien kanssa. 

Mittari näytti -22, joten toppahousut jalkaan ja menoksi. Myös Leonardolle piti tossut ja takki laittaa päälle, se on sellainen vilukissa.

Aurinko paistoi ihanasti ja pakkanen rapisi jalkojen alla. Ihana aamu!

Tämä päivä menee muuten ihan sisätiloissa siivotessa ja kuntoillessa. Ehkä jotain käsityö hommaa vois jatkaa.

Askartelusta sekaisin

Eilen tein tulevalle synttärisankarille onnittelukortin. Korttien tekeminen sit vaan karkas ihan totaalisesti käsistä. Oon nyt tehnyt yhteensä 24 erinlaista korttia mm. synttäri-, tupari-, äitienpäivä-, miehelle- ja muita juhlakortteja.
Askartelu on kertakaikkiaan mukavaa puuhaa, sotkuahan siinä kyllä tulee, mutta ajatukset hetkeksi narikkaan. Leikkasin kuvia ja värejä lehdistä, liimailin ja lisäilin pitsiä sekä lankaa.
Kartonkia meillä ei ollut, joten korttipohjana käytin vaatekaupoista saatuja lahjalaatikoita. Hyvin toimi.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikki!

Päiväkirjasta

Muistan ensimmäisen päiväkirjani, se on ruusukansinen jonne olen kontaktoinut monia neliapiloita. Ala-asteella aloitin kirjoittaan sitä ja kirjoja on muutamia rustattu. Niitä on mukava jälkeen päin lukea ja muistella miten mummon ja papan kans matkusteltiin karavaanarialueilla ympäri Suomea.
Joskus kirjoittaminen jäi pois ja samoihin aikoihin kun tämän blogin aloitin hommasin myös päiväkirjan. Silloin kirjoitin satunnaisesti, joskus tuli jopa vuosien taukoja.

Vuoden 2017 alusta lähtien olen kirjoittanut päiväkirjaa lähes päivittäin. Raskauden tullessa elämääni halusin kirjoittaa miltä tuntuu kun pieni ihme kasvaa ja liikkuu vatsassani. Miten kaikki alkoi pikkuhiljaa arjessa muuttumaan, ensimmäiset neuvolakäynnit ja ultrat, kaikki oli jännittävää ja pelottavaa.

Tässä pätkä päiväkirjastani: 17.3.2017

"Tänään käytiin eka kertaa ultrassa. Rapu oli niin söpö, ei näyttänyt ravulle vaan pienelle ihmiselle. Pituutta melkeen 5cm, kova liikkuun ja ei meinannut hoitaja saaha katottua vauvaa kunnolla kun liikkui niin paljon. Raskausviikoksi arvioi 11+4 eli viikon vähemmän kuin neuvolassa. Laskettuaika ois 2.10, vielä ei tunnu liikkeet, mutta vatsa on kasvanut. Saatiin kuvakin pienestä <3 Huomenna mennään sit kertomaan uutiset äitille ja siskolle kuhan pääsen töistä klo 18. Muka kahvitellaan höpötellään joutavia, ne ei aavistakkaan. Sisko voi hyvillä mielin sit lähtä Thaimaaseen. Oispa jo huominen ja toivottavasti äiti ei pyörry onnesta."

Ihania asioita sitä on kirjoittanut, kiva muistella näitä hetkiä. Päiväkirjaan kirjoitan kaikki henkilökohtaiset asiani ja tänne blogiin sit en niinkään.
Parasta oli kirjoittaa pojan ensimmäisistä päivistä lähtien mm. mitä vauva tekee, mitä me tehdään, miten me jaksetaan arjessa ja ketä kävi kylässä. Monilta joilla on lapsia olen kuullut että "Ei niistä eka päivistä ja kuukausista mitään muista, sitä oli niin väsynyt"
Siksi justiin haluan kirjoittaa, että voin palata niihin ihanan väsyneisiin päiviin ja päästä siihen fiilikseen takaisin. Haluan muistaa mahdollisimman paljon.
Liimailen ja piirrän kirjaan myös kaikenlaista, tämä on harrastukseni.

Miksi kirjoittaa päiväkirjaa?

* Kirjaan voit avautua juuri niin paljon tai vähän kuin haluat

* Voit kirjoittaa ideasi ja haaveesi muistiin, toteuttaa jopa ne

* Huomaat kuinka kehityt kirjoittamisessa

* Nukut paremmin kun et pidä asioita vaan pääsi sisällä

* Voit myöhemmin palata lukemaan elämäsi ihanimmat tai kauheimmat hetkesi

* Opit tuntemaan itsesi paremmin ja saat uusia ideoita

*Kirja on todiste ainakin siitä, että olet elänyt

Olisi hienoa jos kirjani olisivat sadan vuoden päästä jonkun käsissä.
Kohta pääsen valitsemaan kaupasta uuden kirjan ja täyttämään elämääni siihen.

Kirjan vietävänä

Ostin keskiviikkona Prismasta pari romaania äitilleni, joka lukee paljon. Aina voi pari kirjaa olla lukujonossa. Paksu 600 sivun, jonka on kirjoittanut Sarah Waters: Parempaa väkeä ja Tatiana de Rosnay: Mokka.
Jostain kumman syystä löysin itseni lukemasta Mokkaa. Minä joka en koskaan lue kirjoja. Muistaakseni olen yläasteella lukenut kirjaa, josta oli sitten koe. Sekin oli semmoista lukemista, että alusta jonku verran, keskeltä vähä ja lopusta jotain. Siellä väleissähän kerkeäisi tapahtua vaikka ja mitä. Luokkakavereilta kyseltiin ennen koetta, mitä kirjassa tarkalleen tapahtuikaan. Typerää.

Kirjaa kun aloin lukemaan se vei samantien mut mennessään. Oli vain pakko jatkaa ja jatkaa. Kaiken tekemisen välissä ees muutama rivi eteen päin.

Kirja kertoo 13-vuotiaasta Malcom pojasta, joka jää punaisia päin ajaneen auton alle. Kuljettaja pakenee paikalta, onneksi on silminnäkijöitä. Malcom makaa koomassa, perhe koittaa jaksaaa ja äiti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Mielestäni todella hieno romaani. En tiedä johtuuko siitä, että en ole lukenut tuskin koskaan kokonaista kirjaa. Lisäksi kirja ei ollut liian paksu, niiden näkeminenkin tuottaa jo tuskanhikeä. 278 sivua on juuri sopiva, aloittelijalle. Hah.

Voisin suositella kirjaa kyllä.

Ehkä pian luen lisää kirjoja, jää nähtäväksi.

Tänä vuonna blogi 6 vuotta

Meinas sydän pysähtyä kun tajusin, että blogi täyttää elokuussa 6 vuotta. Muistan sen päivän kuin eilisen.

Pidin blogia kuin päiväkirjanani, ei kuitenkaan niin henkilökohtaisena. Sellaisena olen pyrkinytkin tämän pitämään ja koen bloggaamisen erinlaiseksi harrastukseksi.

Joinakin vuosina on postauksia tullut hävyttömän vähän, mutta nyt oon ottanut itseäni niskasta kiinni oikein kunnolla.

Olen huomannut, että ajatukseni ovat koko ajan blogissa. Mistä voisin kirjoittaa? Mistä ottaisin kuvia? Millaisia kuvia? Mitkä asiat kiinnostavat? 

Blogi vain pyörii mielessäni ja tämä on todella mukavaa puuhaa.

Postauksia kirjoitan yleensä silloin kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Tässä hommassa saa mukavasti tasapainoa elämään ja hetkeksi ajatukset muualle.

Räväkät räiskäleet

Päivällä oli semmonen fiilis, että nyt pitäisi saada kahville jotain herkkua. Tsekkasin kuivakaapin antimet ja hokasin heti, ettei lemppari leivokseen eli mokkapaloihin ole tomusokeria, se meni heti jäihin.
Jes, helpot ja maukkaat räiskäleet aina valmiina pannulle.
Netistä tsekkailin gluteenittomia reseptejä ja vähän sovelsin niitä, viimeksi räiskäleistä tuli tosi paksuja niinkö jotain kaurapuurotappileipiä. Kyllähän niitä nyt söi, mutta puuron maku oli voimakas.

Tässä reseptiä:

2 munaa
4 dl maitoa
1rkl tummaa siirappia
2 rkl öljyä
3 dl kaurajauhoa
1/2 tl suolaa
2 rkl vaniljasokeria

Vatkaa munat, maito ja siirappi. Lisää öljy ja loput kuivakamat.

Erinomaisia ja täyttäviä. Koskaan aikaisemmin en ole räiskäletaikinaan laittanut siirappia tai vaniljasokeria. Herkullisia kertakaikkisesti ja rapeita. 

Ai että, hetki aikaa itselle ja teki terää.