Itse tehdyt lahjat ihan muuten vain

Käytiin eilen poikien kans kaverin luona kylässä ja huomasin yks päivä somesta, että hänen tyttö on alkanut käyttämään asusteita. Keksin heti, että voisin tytölle jotain itse tekaista.

Kaivoin ompelukoneen komerosta ja aloin tehdä suunnitelmaa rusettipannoista. En ole mitenkään paljon ommellut ja ohjeista en oikeen saa tolkkua. Tuumasta toimeen ja muutaman kerran pieleen ja uudestaan vain tekemään. 

Sata kertaa ompelukone sylttäsi ja veti langat ja kankaat oikeen kunnolla sylttyyn, oli hyvä aika pitää pieni kahvitauko.

Minulla ei myöskään ole kankaita, mutta onneksi pieniä vaatteitani on kassi tolkulla. Sieltä löytyi hyviä materiaaleja. 

Tein alemman rusetin eka ja alkoi pelottaan et tulikohan liian pieni, joten tein myös toisen hieman isomman.

Pantoihin voi vaihdella rusettien värejä ja kokoja.

Kaverille laitoin lahjapakettiin talvella virkatut ympyrät. En kyllä yhtään tiedä mitä ne voisi olla, mutta ehkä ihan hyvä niin jokainen joka semmoisen saa voi itse päättää mitä sillä tekee. Jätin päättelylankaa paikoilleen, joten sen voi esimerkiksi ripustaa johonkin tai laittaa vaikka pannualuseksi.

Myös paketointiin halusin panostaa ja kaikki materiaalit löytyi komeroistani. Olen säästänyt mm. Netistä tilattujen tuotteiden paketteja ja paperia joka suojaa särkyviä, niitä on hyvä jatkokäyttää juuri tällaisiin asioihin. 

Kukat löytyi pihalta ja silkkinauhasta tein rusetin itse. Juuttinarua ja kakkupaperia tarvii aina silloin tällöin, joten niitäkin hyödynsin. 

Näyttävä ja helppo rusetti 🎀

Tarvitsee vain: 

🔻Pahvia johon laitetaan kiinni neljä siveltimen vartta tai haarukka

🔺Silkkinauhaa jota kiedotaan 7 kerrosta

🔻Keskelle pari solmua ja valmista on!

Minusta on mukava tehdä ja värkätä kaikenlaista öisin kun muut jo nukkuvat. Myös lahjojen antaminen ilman mitään syytä on mukavaa, varsinkin kun tietää että vastaanottaja arvostaa itse tehtyä.

Mitä sinä olet viimeksi tehnyt itse?

Diy

Viime aikojen käsin tehtyjä asioita. Mukava on väsätä aina jotain uutta, vaikka ei aina onnistuisikaan. Yhdessä tekeminen ja höpötys on aika terapeuttista. 

Oon tehnyt patalappuja, virkannut jotai mitä en tiedä niiden olevan, askarrellut erinlaisia kortteja, tehnyt huopajuttuja ja kransseja. En edes muista mitä kaikkea sitä on tehnyt. Iivon keittiöön virkkasin, porkkanan, munakkaan, kakun..

Tässä jos vielä oikein innostuu niin vois joululahjoja tekasta.

Tämä pieni pallokranssi on Iivon tekemä ja vielä hieman kesken.

Virkatut ampiaispesät

Munhan ei tarvi kuin kuulla jotain virkkauksesta niin oon jo ostamassa tarvikkeita ja koukku heilumassa.

Sain tilauksia ampiaispesistä, joten ehottomasti kävin tuumasta toimeen. Viime vuonna tein useita pesiä enkä tietenkään laittanut ohjetta ylös.
Virkkaan pesät trikookuteesta ja sopivaa ohjetta en netistä löytänyt, joten jonkun aikaa sai suunnitella et miten niitä tekis. Tein kahdenlaisia ja yhden valmistukseen menee aikaa n. 15 minuuttia. Kun on koukussa johonki niin on hyvin vaikea lopettaa sen tekemistä.

Pallon muotoiset tein ihan vain kiinteillä silmukoilla ja ekalla tai toisella kierroksellä tein jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa.

Suippo malliset tein ketjusilmukoilla ja välillä pylväitä. Muutaman kierroksen jälkeen joka toiseen silmukkaan, jolloin työ kaventuu suippoon.

Trikookuteesta kun tekee ei pesien sisään tarvitse mitään täytteitä, sillä niistä tulee niin jykeviä, että pysyvät hyvin muodoissaan.

Erittäin mukavaa puuhaa ja pitää ampiaiset loitolla.

Koukkua ja askartelua

Pari päivää sitten piti ottaa virkkuukoukku käteen ja alkaa virkkaan. Mielessä ei ollut sen suurempia ideoita, mutta hedelmäkorin värkkäsin puolessa tunnissa.

Joskus vaan tulee hetkiä että pitää jotain virkata.

Seuraavana päivänä tein taulun Iivon huoneeseen, joka ollut mielen päällä jo tovin.
Mulla on ruskalehtiä ollut kuivumassa ja päätin hyödyntää ne kehykseen.

Testasin mainostekstausta pitkästä aikaa ja kyllä meinas olla jotku kirjaimet hakusessa, et miten ne tehtiinkään.

Välillä pitää tietty kahvitaukokin pitää ja pysähtyä hetkeen.

Seuraavia projekteja mulla on taas mielessä eli joulukalenterit. Vielä en oo ihan kaikkia materiaaleja löytänyt kaupoista, joten valmistuksen kans tulee kohta kiire. Mullehan se on tuttua, viime tippaan menee mut menkööt.

Loppuun vielä parit kuvat isosta pojasta.

Virkkaamalla lahjat

Vähän meinas viime tippaan mennä virkkausten kanssa, kun halusin tehdä siskolle itse jotain syntymäpäivälahjoja. Viimisenä yönä sain maton valmiiksi, jonka muuten aloitin tasan tarkalleen vuosi sitten. Kude kuitenkin loppui ja työ jäi kaapin hyllylle odottaan jatkoa. Kudetta piti kuitenkin saada lisää, jotta maton saisi valmiiksi. Siinäkin meni melko hilkulle kun Lankamaailma oli lauantaina kolmeen auki ja olin kahdeksaa vaille putiikissa. Kerranki minulla oli vieläpä tuuria sillä seinäkoukussa roikkui ainut vyyhti kyseistä kudetta, joten nappasin sen kainaloon ja pingoin kotiin virkkaan.
Maton reunaaksi testailin erinlaisia reunuksia, mutta mikään ei oikein näyttänyt kivalta, joten keksin päästä ja hyvä tuli.

Toinen projektini oli sit virkatuista pikku mandaloista tehty pöytäliina. Villalangalla yhdistin palat ja prässäsin lopuksi.

Itse tehdyt kortit tottakai piti askarrella.

Mielestäni onnistuin lahjojen kanssa hyvin, ainakin itse olisin otettu jos minulle tuollaisia tehtäisi :)

Sisko oli tehnyt elämänsä ensimäisen kakun ja olihan se herkku!!!

Ketjusilmukkanauhaa munien ympärille

9.3. luin äitini luona Talo&koti-lehteä, josta löysin mainion idean. Pääsiäismunia joihin virkataan ketjusilmukkanauhoja, huippua ja helppoa!
Kotona piti heti ottaa komento, että munia kun käyttää niin pitää puhaltaa sisältö ulos, ettei munat rikkoonnu. Niitä alkoikin sit ilmestyyn ihan mukavaan tahtiin.
 Lehdessä oli että 400 silmukkaa per muna, mutta mulla ne ei ainakaan riittänyt mihinkään ja olin kerennyt katkoa langat, helposti ne kyllä sai yhdistettyä ja tehtyä silmukoita lisää.

Ensin ei meinannut onnistua sit millään ketjujen liimaaminen munien päälle. Yritin aloittaa alhaalta ja molemmista päistä sekä keskeltä, kunnes löyty oikea taktiikka: ei liikaa liimaa eikä liian tiukalle vedetylle, vaan ihan rennosti ja sinne tänne liimatippaa.

Tarvikkeiksi tarvii vain:

* Tyhjiä munia
* Lankaa (ite käytin villalankoja ja jotain kovempaa oli yhdessä, koukulla numero 4)
* Liimaa

Pari saattoi luiskahtaa käsistäkin ja sehän se harmitti, mutta rapatessa roiskuu.

Nyt on ihan kunnolla kuviakin kertynyt, kun vähän väliä ottanut ja keksinyt uusia juttuja niitten kans. Kauaahan mä oon niitten kans touhunnutkin.
Toissapäivänä tein viimeisen, saa nähä säilyykö ne missään vai pitääkö viskata menemään.

Mukavan pirteitä ja sopii rairuohon sekaan hyvin.

Iivosta piti ottaa 30 sekunnissa pääsiäiskuvat, ettei kerkiä ihan kaikkia heiniä niittää. Kyllä värikkäät munat ja rairuoho olikin kiinnostavaa.