Ketjusilmukkanauhaa munien ympärille

9.3. luin äitini luona Talo&koti-lehteä, josta löysin mainion idean. Pääsiäismunia joihin virkataan ketjusilmukkanauhoja, huippua ja helppoa!
Kotona piti heti ottaa komento, että munia kun käyttää niin pitää puhaltaa sisältö ulos, ettei munat rikkoonnu. Niitä alkoikin sit ilmestyyn ihan mukavaan tahtiin.
 Lehdessä oli että 400 silmukkaa per muna, mutta mulla ne ei ainakaan riittänyt mihinkään ja olin kerennyt katkoa langat, helposti ne kyllä sai yhdistettyä ja tehtyä silmukoita lisää.

Ensin ei meinannut onnistua sit millään ketjujen liimaaminen munien päälle. Yritin aloittaa alhaalta ja molemmista päistä sekä keskeltä, kunnes löyty oikea taktiikka: ei liikaa liimaa eikä liian tiukalle vedetylle, vaan ihan rennosti ja sinne tänne liimatippaa.

Tarvikkeiksi tarvii vain:

* Tyhjiä munia
* Lankaa (ite käytin villalankoja ja jotain kovempaa oli yhdessä, koukulla numero 4)
* Liimaa

Pari saattoi luiskahtaa käsistäkin ja sehän se harmitti, mutta rapatessa roiskuu.

Nyt on ihan kunnolla kuviakin kertynyt, kun vähän väliä ottanut ja keksinyt uusia juttuja niitten kans. Kauaahan mä oon niitten kans touhunnutkin.
Toissapäivänä tein viimeisen, saa nähä säilyykö ne missään vai pitääkö viskata menemään.

Mukavan pirteitä ja sopii rairuohon sekaan hyvin.

Iivosta piti ottaa 30 sekunnissa pääsiäiskuvat, ettei kerkiä ihan kaikkia heiniä niittää. Kyllä värikkäät munat ja rairuoho olikin kiinnostavaa. 

Retroperjantai

Noniin, nyt päästään asiaan. Kun minä olin lapsi mummoni teki meille kaikki vaatteet. Värikkäitä, pitsisiä, kuvia painettuina ja röyhelöitä. Mummolta ei ideat loppunut kesken, hän teki meille lähes kaiken. Toppahaalarit, takit, toppahousut, välipuvut, lakit, collegevaatteet, yöpuvut, aluskerrastot, siis kaiken!
Muistan kun ala-asteella joku luokkakaveri kysyi, mistä mulle on jalassa olleet housut ostettu. Sanoin ylpesti, että "mummoni ne on tehnyt".
Lisäksi mummo neuloi meille aina uusia lapasia, säärystimiä ja villasukkia. Kun entisistä kuluin pohjat puhki, mummo tekas uuet tilalle.

Mummolla oli myös oma kangasliike, jossa hypisteltiin aina erinlaisia kankaita ja nappeja. Nyt alko soimaan päässä "Ne oli aikoja, niitä unohtaa en voi.."
Enkä haluakkaan unohtaa, muistoissani ne aina on ja onneksi myös valokuvissa.
Jouluna parhaimmat lahjat oli ne pehmeimmät, tiesi että siellä oli uusia vaatteita ja pussilakanoita.

Oon ehdottomasti halunnut ottaa myös meidän pojalle käyttöön niitä vaatteita, joita ollaan siskoni kanssa pienenä käytetty. Ei toki niitä kaikista röyhelöisempiä tai vaaleanpunaisia, vaikka sillä mitään merkitystä olisi.
Vain murto-osa vaatteista on päälle asti kerennyt.

Kyllähän nämä on malliltaan ja väreiltään aivan eri luokkaa mitä kaupoissa myydään. Minusta on vain mukavaa, että käytössä on sekä uusia että vanhoja vaatteita.
Nuo vihreät vaatteet on aivan ihanan pehmoista kangasta ja tosi helpot pukea päälle. Paidasta huomaa, että röyhelöä täytyy olla. Tuo valkoisella pohjalla oleva hunajahaalari on kans pehmeää materiaalia ja ollutkin yöasuna käytössä, nyt jo pieni.

Osa vähän isompia haalareita vielä sekä verkkatakki ja paita. Pari haalaria nuista on jo käytössä ollut.

Nämä potkarit on kokoa 60 ja ollut kuulemma äitiyspakkauksessa vuonna -91 tai -92. Käytössä olleet nämäkin.

Melko taitavaa. Mummoni on myös tehnyt ristiäismekon, joka meillä on ollut pienenä käytössä ja oli Iivollakin. Siitä pitäski tehä se postaus. Myös äitini häämekko on mummon tekosia ja siskoni rippijuhla-asu, jossa oli korsetti yläosa ja hieno hame.

Ei muuta kuin oikein hyvää perjantaita kaikille!

Räikeetä

Pääsin kuvailemaan äidin tekemiä tilkkutöitä, niissä riittää ihailtavaa.