Muistan kun ala-asteella joku luokkakaveri kysyi, mistä mulle on jalassa olleet housut ostettu. Sanoin ylpesti, että "mummoni ne on tehnyt".
Lisäksi mummo neuloi meille aina uusia lapasia, säärystimiä ja villasukkia. Kun entisistä kuluin pohjat puhki, mummo tekas uuet tilalle.
Mummolla oli myös oma kangasliike, jossa hypisteltiin aina erinlaisia kankaita ja nappeja. Nyt alko soimaan päässä "Ne oli aikoja, niitä unohtaa en voi.."
Enkä haluakkaan unohtaa, muistoissani ne aina on ja onneksi myös valokuvissa.
Jouluna parhaimmat lahjat oli ne pehmeimmät, tiesi että siellä oli uusia vaatteita ja pussilakanoita.
Oon ehdottomasti halunnut ottaa myös meidän pojalle käyttöön niitä vaatteita, joita ollaan siskoni kanssa pienenä käytetty. Ei toki niitä kaikista röyhelöisempiä tai vaaleanpunaisia, vaikka sillä mitään merkitystä olisi.
Vain murto-osa vaatteista on päälle asti kerennyt.
Kyllähän nämä on malliltaan ja väreiltään aivan eri luokkaa mitä kaupoissa myydään. Minusta on vain mukavaa, että käytössä on sekä uusia että vanhoja vaatteita.
Nuo vihreät vaatteet on aivan ihanan pehmoista kangasta ja tosi helpot pukea päälle. Paidasta huomaa, että röyhelöä täytyy olla. Tuo valkoisella pohjalla oleva hunajahaalari on kans pehmeää materiaalia ja ollutkin yöasuna käytössä, nyt jo pieni.
Osa vähän isompia haalareita vielä sekä verkkatakki ja paita. Pari haalaria nuista on jo käytössä ollut.
Nämä potkarit on kokoa 60 ja ollut kuulemma äitiyspakkauksessa vuonna -91 tai -92. Käytössä olleet nämäkin.
Melko taitavaa. Mummoni on myös tehnyt ristiäismekon, joka meillä on ollut pienenä käytössä ja oli Iivollakin. Siitä pitäski tehä se postaus. Myös äitini häämekko on mummon tekosia ja siskoni rippijuhla-asu, jossa oli korsetti yläosa ja hieno hame.
Ei muuta kuin oikein hyvää perjantaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti