Harrastuksia syksyyn

Syksy on pitänyt mut kiireisenä, tai oikeastaan se johtuu siitä, että mulla on liian monta rautaa yhtäaikaa tulessa.

Oon alkanut soittaan taas pianoa ihan urakalla, elokuussa sain vanhat nuottinikin takas. Vähän olin jännittänyt lähestyä tuota soittohommaa, et jos on unohtanut kaiken. Mahtava oli huomata, että sitähän osaa ja muistaa kaiken kuin eilisiltä soittotunneilta. Aivan parasta.

Toisena harrastuksena oon aloittanut  kutomisen ja neulomisen, nyt koitan kovalla kyydillä saada säärystimet itelle tehtyä. Tuolla kun melkeen joka päivä pyöräilee niin nilkat on ihan paljaana. Ei hyvä ollenkaan.

Sit vielä kaikista kaikista kaikista hulluin harrastus joka on mielessä ihan joka päivä. Pyöräily se on vienyt mun sydämmen nyt ihan toisenlaiselle tasolle.
Käytiin joku aika sit siskon kans vetäseen 92km lenkin, olihan se huippu fiilis sen jälkeen mut pian se alkoi harmittaan kun jäi niin liki sadasta kilsasta. Oon tehnyt pienempiä 40-70 kilsan lenkkejä, mut nyt toi satanen on vaan koko ajan mielessä. Selaan kalenteria et millon ois mahiksia lähtä sitä tavotteleen. Viime torstaina olin jo niin valmis siihen, mut sitpä se sato koko päivän niin paljo houkuttele lähtä.
Nyt ois seuraava startti tulevana sunnuntaina. Sormet ristiin et pääsen sinne ennen kun lumi tulee maahan.

Plus myös kohta pitäs alkaa suunnitteleen joululahjoja ja muita joulukoristeita. Oon niin likeissä :)

Mukavaa syksyn jatkoa.

Uusi perheenjäsen

Leon melkeen 10v ei osannut ilman Töpöä kulkea edes remmissä, eikä syönyt. Johtaja oli poissa ja Leon oli todella hukassa. Illat itki kaipuuta. 

Oli raastavaa katsoa kun Leokin kärsi. Alettiin sitten katteleen koirailmoituksia ja hetki meni niin löytyi yksi ilmoitus: "Olen isokokoinen Sheltti poika" tai muuta vastaavaa. Aivan huikeeta, laitettiin viestiä ja päästiinkin katsomaan. Ihastuimme heti, aivan ylisöpö ja mitä isompi sen parempi.

Nyt tämä söpö jässäkkä on 5kk ja on niin kiltti kun olla ja voi. Hampaat lentelee ja Leonin kans leikkii ja painii. Meijän senioriki on piristynyt ja selvästi teki hyvää ottaa kaveri.

Taivaalle uusi tähti

Elokuussa oltiin Rymättylässä kesälomareissulla ja Töpö meni erittäin huonoon kuntoon. Jo ennen reissua Töpö oli vaisu eikä oikeen syönyt.
Pari päivää oltiin Rymättylässä keretty olla kun huomattiin yks ilta et Töpö on erittäin heikkona. Lähettiin viemään Töpö Naantalin eläinsairaalaan. Töpölle tehtiin toimenpiteitä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Syöpä oli ottanut koiran valtaansa.

Useita tunteja ooteltiin Iivon kans autossa ja sairaalan aulassa. Lopulta oli mun vuoro käydä hyvästelemässä meille niin rakas perheenjäsen.
Päätettiin ottaa Töpö kotiin tuhkana, helpoin ei tarvinu keskellä yötä alkaan hautaan minnekkään plus että mitä Iivokin olisi siitä ajatellu.

Pitkän aikaa Iivo huuteli "Pöpö pöpöö!" :(

Kyllä kesälomareissu tuntui pysähtyvän. Meillä oli mukana asuntovaunu ja mietittiin et lähetäänkö tästä nyt sitte kotia vai jatketaanko suunnitelmien mukaan.

Olihan se outoa ja hiljaista. Jotain puuttui <3

Kittilä, Levi ja Ruoppaköngäs

Alku kuusta käytiin pidennetty viikonloppu Kittilässä. Olihan mukavaa, lämmitettiin puusauna joka päivä ja käytiin Levillä kierteleen. Yhtenä päivänä käytiin Ruoppakönkäällä kattelemassa todella kauniita maisemia. Reitit oli osittain melko haastavia, varsinkin kun nuorin seikkailija oli 2 vuotias. Hyvin pärjättiin, eikä tarvinut kauas mennä kun löytyi hyvät kuvaupaikat.

Ulkoiltiin paljon, haravoitiin kaverin pihaa ja käytiin iltapiemeällä Iivon ja taskulampun kans kattelemassa luontoa. Olihan se hauskaa.

Levihuipulta näkyi tosi upeat maisemat, mutta olihan siellä taas kylmä tuuli. 

Leviltä Muonioon päin ja Pöntsön jälkeen käännös vasempaan Ruoppaköngäs kannattaa käydä tsekkaamassa mesta.

Parista alimmaisesta kuvasta näkeekin tuota maaston haastavuutta. Oli melkoista juurakkoa, kaatuneita puita, paljon kiviä ja jopa upottavia suokappaleita. Välillä piti hakia kuivempia reittivalintoja.