Intohimona pyöräily

Helmikuussa aloin miettimään 30 -vuotis syntymäpäivääni joka on 2.6. Halusin, että silloin voisi tehdä jotain vähän erikoisempaa. Sain idean, että kutsuisin porukkaa pyöräilemään kanssani 100 kilometriä meidän mökille. Halutessaan voi tietenkin tulla autolla. 

Mielettömän hieno suunnitelma, alettiin laittaan päivämäärää lukkoon, että jokainen halutessan kerkeää treenata ja toivoa vapaapäivää kyseiselle viikonlopulle.

Mökkiin mahtuu nukkumaan tai niitylle telttoihin. Saunaa, joessa pulahtamista, lasten kirmaamista leikeissään ja iltanuotiolla kitaransoittoa kuunnellen. Tää kuulostaa niin täydelliseltä syntymäpäivän vietolta että!

Huhtikuussa sain mieheltäni täydellisen synttärilahjan ennakkoon, maantiepyörän. Aivan mieletön kampe, aluksi oli vaihteisiin totuttelua, samoin kuin ajoasentoon ihan alasarvista. Vatsalihakset sai kunnon treenin, mutta pian uuteen tottui ja ajoa alkoi tulemaan.

Aivan ihana harrastus ja reittejä löytyy sitä mukaan kun viitsii lähteä etsimään ja polkemaan. Musat korviin tai kaveri mukaan niin kilsoja kertyy reippaasti. 

Minulla on jo lukkopolkimet hommattuna, mutta kengät vielä kaupassa. Pian on nekin ostettava, että pääsee niilläkin testaamaan ajoa. Tässä ei kuitenkaan ole enään kuin 18 päivää lähtöön. Oon niin innoissani. 

Pitää käydä pidempää reittiä ajamassa ja siirtää hybridistä mittari uuteen pyörään, näkee vauhdin siinä silmien alla, eikä vauhti lähde heijaamaan laidasta laitaan musiikin tahtiin, vaan pysyy tasaisena koko matkan.

Puhelinteline, valot, toinen juomapulloteline ja vararengas pitää myös vielä ostaa. 

Oulussa on hyvät pyöräilyreitit ja lähes kaikki tiet joita olen ajanut on ollut ok kunnossa. Välillä on tullut pätkää et on kunnon railoja tai soraa, joita saakin tarkkana väistellä. 

Olen myös pistänyt merkille, että vastaantulevat maantiepyöräilijät moikkaavat nostamalla sormea tangolta. Teen siis samoin!

Olen nyt polkenut tällä ratsulla:

30km - vaihteisiin tutustuminen

2x 69km - 3h 30min

67km - 3h 4min

50km - 2h 35min

Maksinopeus on ollut 47,3 ja 10km oon mennyt 20 minuuttiin.

Aika mukavaa seurata omaa kehitystä ja välillä kokeilla lujaa vauhtia. Parasta kuitenkin on tasainen ja sopiva vauhti niin jaksaa parhaiten. Yleensä siis 20-25km/h.

Mukavia pyöräilyreissuja kaikille!

Pyöräily piristää

Olen erittäin innoissani pyöräilystä ja talven olen polkenut miehen maastopyörällä. Sillä on helppo kulkea maastossa kuin maastossa, vaikka itse ajankin vain maanteitä. Paksujen renkaiden ansiosta pyörä kulkee sujuvasti sekä lumella, jäällä ja asvaltilla. Toki itekin tuossa joku aika sitten tajusin, että tiet on osittain sulat ja rengaspaineet oli matalat, polkeminen oli todella raskasta. 

Pakkaan aina mukaan vettä tottakai, suolaista ja makeaa, kuulokkeet ja kypärän. Olen ajatellut alkaa käyttämään myös oikeita pyöräilyhousuja niin takamus ei oo ihan muhennosta pitkän matkan jälkeen.

Pari päivää sitten kävin maastopyörällä polkeen 51 kilometrin lenkin ja kyllähän se on hitaampaa ja raskaampaa kuin hybridipyörällä. Silti haastan itseä joka kerta vain enemmän ja nautin touhusta todella.

Kaksi kuukautta aikaa reenata, sillä täytän silloin 30. Olen aikeissa polkea mökille 100 kilometriä, joko yksin tai niiden kanssa joille olen haasteen heittänyt. En malta oottaa!  Siitä tulee huikee reissu, joka jää muistoihin.

Kohta kaksi vuotta vanha pyöräni kaipaa nyt ensimmäistä huoltoa ja kilsoja on varmaan alla melkeen 3000. Uutta ketjua, jarrupalaa ja rengasta niin kulkee taas moitteettomasti.

Pienellä vaivalla kehitettiin pyörälle huoltoteline, joka ajaa asian just niinkö pitääkin. Tässä vaiheessa joutanut ostamaan oikeita vempeleitä.

On sitä mielissään voi ihime homma. 150 kilsaa on maastopyörällä nyt vejetty menemään. Eilen vettiin myös 10 kilometriä pyöräkärryä perässä, kun käytiin Iivon kans vähä seikkaileen. Sehän se vasta oli reenien reeni. Reisi kyllä kiittää ja huomaa et reenaaminen on auttanut.

Uusia seikkailuja kohti ja haastamaan ittiä! Nauttikaa tekin ulkona olemisesta moi!
 

Retkiluistimilla treffeille

Viime sunnuntaita odotin niin paljon, koska oli selvää että lähdemme miehen kanssa treffeille. Ei ihan perus mestoilla vaan meren jäälle ja jalkoihin kiinni retkiluistimet. Ihan kahdestaan ei kuitenkaan oltu, vaan päätetttiin ottaa kuitenkin sporttihirmu Elmo mukaan. 

Tilattiin molemmille uudet retkiluistimet ja onneksi ne kerkes tulla viikonlopuksi perille. Näihin teriin kiinnitetään suksisiteet ja eikun monot jalkaan. Selvästi mukavammat kuin kenkämallin luistimet. Kantapää nousee irti, mikä on parempi. Mukaan myös sauvat ja eikun menoksi.

Lapset oli mummulla sen aikaa ja me viiletettiin ympäri merta kuin mitkäkin pikaluistelijat. Aivan sairaan mukavaa oli kirmailla pitkin jäätä ja väistellä lumidyynejä.

Elmo ois voinu pinkoa varmaan pari päivääkin siellä, oli aivan elementissään.

Retkiluistimilla pääsee niin lujaa kun vaan uskaltaa mennä, itekki otin näyttävän mahalaskun yhteen dyyniin. 

Jäällä meni porukkaa vaikka millaisilla vempeleillä, oli: autoa, mönkijään, moottorikelkkaa, potkuria, fatbikea, suksia ja ilmatyynyalusta. Siellä sitä tilaa on kaikille.

Majakalla pysähdyttiin eväillä ja matka jatkui melko pian. Aivan super mukavaa puuhaa. Eilen ostettiin parit naskalit ja heittovarjo jotka on hyvä olla jatkossa mukana.

Lompsis lumikenkäileen

Vuosi sitten ostin miehelle lahjaksi lumikengät ja tänään päätin lähteä itse kokeilemaan niitä kun luntakin on satanut niin mukavasti. 

Lumikengät tai no räpylät (kuvastais paremmin) olalle ja etsimään sopivaa kohtaa, ettei nyt kovin moni näkis mitä amatööri meinaa seuraavaksi tehdä kun suuntaa kinokseen. Kävelen reippaasti yli hiihtolatujen, jossa näyttää olevan kuhinaa, ainakin 20 viilettää hymyissä suin menemään. Sopivan paikan löydän helposti ja läheltä kotia. Kengät jalkaan ja kiristetään, tarkistus ettei näy ketään. 

Luulin että lumikenkäily on ihan tavallista kävelyä jos osaa kävellä. Olin reippaasti väärässä, toki se on kävelyä, mutta todella paljon raskaampaa. Lumi oli kevyttä vasta satanutta, mutta itse tarpominen siellä on ihan tosissaan kuntoilua. Reisissä alkoi heti tuntumaan. Siellä mä pitkin mettiä tarvoin menemään, vauhtiin ku pääsi niin se alkoi tuntuun tosi mukavalta. Mietin siellä metsän siimeksessä, että sauvat vois olla myös aika mukavat mukana mutta ei välttämättömät. Tajusin kuinka helppoa on lähteä vain metsään käveleen ilman et uppoaa haaroja myöten hankeen ja eihän siitä mitään tulis.

Tämä laji menee ehdottomasti jatkoon. Kaikkein parasta oli myös itse luonto, en meinannut päästä paria askelta edemmäs kun katselin ympärilleni. Lumiset puut ja kumpuileva maasto, uskomattoman kaunista.

Lumikengissä on pohjassa piikit joten ne ei oo yhtään liukkaat ja mä aluksi luulin et ne on niinkö sukset. Eli voi ihan hyvin mennä sit vaikka jäälläkin tai ihan kovalla hangella.

Loppupäivä siivoiltiin, maalattiin ja saunottiin. Iivon kans vähä innostuttiin uusien maalien kanssa, että paperitki loppu kesken.

Vaikka en oo mikään hyvä piirtäjä niin tuo maalaminen tuntuu jotenkin helpolta ja mukavalta. Ehkä siinä vois kehittyä kun tarpeeksi paljon harjoittelee.

Tuli myös ravattua tietokoneella ja tabletilla kattelemassa pelejä ja blogijuttuja.

Oisin laittanut tänne videonpätkän, mutta en saanut jostain syystä siirrettyä koneelle.

Vissiin nuo pionikuvat meillä aika suosittuja kun joka elektroniikasta melkeen löytyy. Tänään sanoin miehelle et voitas teetättää kuvia nuista huoneen täyteen. Kesällä sain lahjaksi tuon kauniin kimpun.

Siellä lapsukaiset, ei oo ihme ettei malttas pysyä paikalla kun isoveli käy oikeen sängystäkin kurkistelemassa.

Pienempi viime yönki vaan kieri omassa sängyssä kun otettiin unipesä pois. Sama meno näyttää ainakin nyt jatkuvan täällä, joten palataan asiaan jälleen.

Harrastuksia syksyyn

Syksy on pitänyt mut kiireisenä, tai oikeastaan se johtuu siitä, että mulla on liian monta rautaa yhtäaikaa tulessa.

Oon alkanut soittaan taas pianoa ihan urakalla, elokuussa sain vanhat nuottinikin takas. Vähän olin jännittänyt lähestyä tuota soittohommaa, et jos on unohtanut kaiken. Mahtava oli huomata, että sitähän osaa ja muistaa kaiken kuin eilisiltä soittotunneilta. Aivan parasta.

Toisena harrastuksena oon aloittanut  kutomisen ja neulomisen, nyt koitan kovalla kyydillä saada säärystimet itelle tehtyä. Tuolla kun melkeen joka päivä pyöräilee niin nilkat on ihan paljaana. Ei hyvä ollenkaan.

Sit vielä kaikista kaikista kaikista hulluin harrastus joka on mielessä ihan joka päivä. Pyöräily se on vienyt mun sydämmen nyt ihan toisenlaiselle tasolle.
Käytiin joku aika sit siskon kans vetäseen 92km lenkin, olihan se huippu fiilis sen jälkeen mut pian se alkoi harmittaan kun jäi niin liki sadasta kilsasta. Oon tehnyt pienempiä 40-70 kilsan lenkkejä, mut nyt toi satanen on vaan koko ajan mielessä. Selaan kalenteria et millon ois mahiksia lähtä sitä tavotteleen. Viime torstaina olin jo niin valmis siihen, mut sitpä se sato koko päivän niin paljo houkuttele lähtä.
Nyt ois seuraava startti tulevana sunnuntaina. Sormet ristiin et pääsen sinne ennen kun lumi tulee maahan.

Plus myös kohta pitäs alkaa suunnitteleen joululahjoja ja muita joulukoristeita. Oon niin likeissä :)

Mukavaa syksyn jatkoa.