Oma tahto paras tahto

Kuopuksen kanssa on nyt tullut vaikeuksia saada hänet kärryihin tai turvakaukaloon kiinni. Aina kun yritän saada hänet istumaan ja kiinnittämään vyötä, hän kierähtää ja nousee seisomaan. Uudelleen vaan laittaa eka istumaan ja vöitä kiinni, rumpa jatkuu ja jatkuu..

Välillä niin turhauttavaa, toinen vaan nauraa ja taistelee vastaan. 🥵 Tästä onkin tullut melkoista showta.

Olen alkanut vain silloin kun hän on väsynyt, niin laittamaan kärryyn, jolloin päikkärit sujuu siellä hyvin. Tänään ulkona annoin jäbän kuleksia itsekseen, kun kastelin istutuksia. 

Konttaaminen ja Brio kärryn kans kulkeminen on selvästi mukavampaa ulkona.

Meiltä kun löytyy erinlaisia kärryjä, niin tänään otin kehiin ihan perus kärryt joita ei saa makuuasentoon. Siinä sitä saa tapittaa eikä tarvi vöitä, vaikka ehkä asennan siihen varalta jotain. 

Kauaa hän ei niissäkään viihtynyt.

Oma tahto on kyllä alkanut kehittymään ja hän todella osaa ilmaista sitä. Välillä karjuu toisesta päästä taloa ja kiljuu, no ihan vaan et huomatkaa minut. 

Osaa olla vailla kaikkea mahdollista, on dramaattinen pienistäkin asioista ja niin hellyyttävä kun tulee suu auki antamaan ”pusuja” suulle 😙

Tänään viimeksi sanoin miehelle kun koko perhe oltiin olkkarissa ja katsottiin lasten touhuja et ”Oivan kans ollaan vielä pulassa”:D

Hän osaa jo käsitellä jopa isoveliä. Hauska miten yhtäkkiä muka saattaa jostain suuttua ihan kunnolla et murisee vaan ja pää menee punaiseksi. Tottahan se on, et joskus palaa käämi ja hänellä on ilmaisussa vielä opettelua.

Hauskaa kehityksen seuraamista kyllä.

Myös puhetta alkaa syntymään enemmän ja enemmän. Ymmärtää paljon ja seuraa mitä muu perhe porisee. Osallistuu omalla tavallaan mukaan, jopa karjumalla.

Tätä suusta tulee: 

Tä-tä

Ei ei ei

Äitee

Iti

Ii (Iivo)

Ja muuta jota ei osaa edes kirjoittaa 

Kädellä myös heiluttaa muille

9 kuukauteen ei ole vielä päässyt yksikään hyvä yö, joten jatkamme useilla yö heräämisillä. Minillä jalat vaan heiluu, uuden oppiminen vaikuttaa jälleen yöuniin. 

Myös hampaat, joita on nyt alhaalla 2 ja ylhäällä 4 esillä tympäsee ajoittain.

Hellyys, tarkkailu, hoivaaminen, tuki ja turva on tärkeintä. 

Aamulla käytiin poikien kans eväsretkellä metsässä ja nuorempi pääsi retkireppuun katselemaan menoa. Siellä ihme kyllä viihtyi, mutta kotona heti työntämään Brio kärryä ja kiipeilemään joka paikkaan :D

Metsää on kodin lähellä paljon ja helppokulkuisia polkuja on mukava kulkea. Muurahaisia ja kasveja on aina ihmeteltävä, minne kummaan muurahaiset ovatkaan matkalla?

Eväitä maisteltiin vähän väliä ja jatkettiin tutkimista. 

Uusia taitoja opettelemassa

Tänään 9 kuukauden ikäinen perheenjäsen päätti lähtä Brio kävelyvaunun kans käppäileen. Ennen hän on sopivan kokoisella lelulla seilannut ympäri taloa, yleensä polvillaan kulkien.

Tätä uutta ihanaa taitoa piti koko päivä tietenkin harjoitella ja kyllä hän oli innoissaan. Iivo kysyi ”Miksi Oiva kävelee, äitiii?!”

Yhdessä nämä vesselit ”painii” heti aamulla nähtyään toisensa. Nuorempi oikeen kiipeää veljen selkään. Nauru raikaa päivät pitkät ja leikit sujuu joskus ihan hyvinkin. Vanhempi haluaa viettää välillä aikaa yksin omien leikkien parissa, mikä on hyvä asia kun kyseessä saattaa olla pikku Legot. 😬

Tehtiin oikeen lettuja uuden taidon kunniaksi. Oivalle maistui banaaniletut, erittäin maukkaat ja helpot!

2 munaa + 1 banaani = 5-7 lettua

Sauvasekoittimella kaikki sekasi, voita pannulle ja avot!

Juhannusta ei tarvinnut kotipihaa pidemmälle lähtä juhlimaan. Palju lämpeni ja koko perhe pulikoi siellä, kelit helli meitä ja meren rannalla vietettiin aikaa. 

Iivo opetteli ajamaan ilman apurattaita ja kyllä on pieni ihminen innoissaan. ☺️ Ite kävin kans pyöräileen 72 kilometriä ajassa 2h 53min. Oikeen mukavaa hommaa.

Juhannuksen tienoilla

Juhannuksen alla käytiin mummin luona ja siellä oli taas tapahtunut ihmeitä. Viittä vaille valmis haalari, sovitus ja viimiset ompelut niin haalari sai jäähä päälle.
Tosi hieno ja samaan settiin muiden hellevaatteiden kanssa, jes!

Huomasin melko pian, että Iivon vaipat jäi kotiin joten ajattelin lähteä äitini pyörällä kipaseen ne. Varastossa selvis kuitenkin, että renkaat on aivan tyhjät joten menin kävellen. Oli melko lämmin päivä, joten matkalla jo suunnittelin että rullaluistelen takaisin.
Kotona käytin koirat pikaisesti ulkona ja reppuun pakkasin vaipat ja vaihtopaidan itelle, luistimet otin kantoon.
Kävelin tovin matkaa ennen kuin tohdin luistimet laittaa jalkaan. Nolona piti istua ihan maahan kiinnittämään niitä ja kyllä hirvitti nousta, että lennänkö samantien kenttään.
No onneksi en, mutta kyllä vastaantulevat lenkkeilijät katto sitä mun luistelua ihmeissää, ihan kun oisin ekaa kertaa rullien päällä. On viime kerrasta kieltämättä muutama vuosi aikaa ja päätä huimas se vauhti. Melkeen ois ollu sama kävellä, vauhti oli samantasoista.
Luojan kiitos pääsin ehjin nahoin perille ja taas maahan istuun ja luikat pois. Pienissäkin mäissä sai olla tarkkana ettei ketään tuu mistään vastaan ja paniikissa ala jarruttaa ja kallo halki. Huh huh, oli rankkaa ja lonkissa tuntu, ens kerta saa oottaa hetken ennen kun uskallan taas.

Juhannus koitti ja grilli kävi kuumana. Iivon kummisetiä oli kylässä ja kaikki sai hyvin syödäkseen.
Sää oli sateinen ja ukkonenkin jyrisi melko lähellä.

Me oltiin Iivon kanssa ihan sattumalta harmaissa, oikeen säänmukaisesti.

Sateen jälkeen kävin kuvailemassa takapihalla kukkia ja puita. Tuoksu oli mitä mahtavin.
Kyllä tuli terassilla istuttua ja katsottua sadetta.