Eka äitienpäiväni

”Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään..." Kyllä teki, minusta äidin <3 Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut ihana päivä 


Aamu alkoi kivasti. Mies kävi Iivon kans aamupuurolla ja poika tuli viereeni takas nukkuun. Sillä välin oli mies järkänny pannukakku-täytekakkua. 
Päällä ja sisällä lakkoja ja mustikoita, runsaan kermavaahdon kera. 
Sänkyyn asti sain herkun ja kahvin. 

Pitkän ja hitaan aamun edetessä meillä oli vielä paljon puuhaa ennen kuin menisimme äitiemme luona käymään.

* täytyi kehystää kuvat, jotka meni lahjoiksi
* paketoida ne
* ottaa yhteiskuvat ensimmäisestä äitienpäivästäni

Kun kaikki oli valmista lähettiin äidilleni. Tovi oltiin kylässä ja Iivoa väsytti, nukkumaan ei suostunut. Kakkukahvit ja seurustelua siinä.

Seuraava paikka oli mieheni äidin luona. Oltiin varmoja että pirtti olisi täynnä pojan serkkuja, mutta muut ei olleet vielä käyneet. 
Tilaisuus haltuun ja poika vaunuun nukkuun, ihmeen kaupalla sinne rauhottui. Porukkaa alkoi pikkuhiljaa tuleen ja Iivo heräs nokosilta, taas jaksoi touhuta.

Molemmat mummit olivat innoissaan Iivo-pojan valokuvista ja korteista.

Kolmea eri kakkua saanut tänään syödä, joten meinaan ratketa liitoksista.

Ihana päivä ollut, on tää erikoista.

Pieni ja kiitollinen

Tää on sit jännä juttu. Ollaan jo jonkin aikaa mietitty, että pitäisi hommata lasivitriini tai muu vastaava viinilaseille. Sinne voisi laittaa muitakin vähän hienompia astioita, kannuja, maljakoita ja mitä vaan vähän hienompia juttuja.

Tällä hetkellä lasit on juomalasien kanssa samassa kaapissa tosi ahtaasti ja kannut sun muun keittiön nurkassa olevassa kaapissa, joka on vain romua keräävä sanonko mikä.

Myös toinen juttu on kans. Harkitsimme hyvin pitkään kiikkutuolin hankkimista jo silloin kun olin raskaana. Vaihtoehtoja katselimme ja hyvinkin pieniä tuoleja on olemassa, mutta niissä sitten oli lyhyt selkäosa ja jalakset oli lyhyet eli ei varmaan kovin paljon olisi keinunu. Ehkä ne on enemmän sellaisia sisustuksen silmäteriä, ei niin käytännöllisiä.

Varsinkin kun Iivo oli pieni ja nukkumaan meno oli erittäin hankalaa olisi keinu ollut järkevä. Siinä olisi hyvin voinut keinutella ja rauhoitella.  

Silloin asuttiin vielä pienemmässä asunnossa, joten tila tuli vastaan ja vähän niinkuin unohdimme koko asian.

NYT tilanne on tämä: Ollaan saatu mieheni veljen perheeltä sellainen kaappi, joka sopii täydellisesti meidän olohuoneeseen ja siinä on lasiovet. Voidaan siis sinne laittaa lasit, maljatkot yms. Vielä ei ole kaappia asennettu paikoilleen, mutta toivottavasti pian.

Kiikkutuolin saimme myös heiltä ja se on mahtava. Hiomista ja uutta pintaa kaipaa, mutta sehän onnistuu kyllä.

Vuosia sitten mietimme miehen kanssa, että hankkisimme Fatboyn, eli nyt senkin aika oli tulla meille. On tää vaan niin ihmeellistä.

Eli ei voi olla kun tyytyväinen. Vähän niin kuin laittaisi tilaukseen asioita ja malttaa oottaa niin asioilla on tapana järjestyä.

Seuraavaksi voisin tilaukseen laittaa pienen sohvapöydän ja vanhat tikapuut. :)

Olohuoneessa vaihdoimme hieman järjestystä ja laitoimme melko ison pirtinpöytämme varastoon. Nyt huone on tilava ja järkevämmän oloinen.

Saatiin myös shakki, iPod, yleiskone ja ruohonleikkuri. Apua, mielettömiä juttuja kyllä. 

Plus vielä, tänään kun haimme ruohonleikkurin huomasin roskalavalla puisen puukorin, mikä se nyt on halkokori, jossa puita kannetaan. No, just semmosen, kantokahva oli rikki, mutta sepä ei haittaa kun siihen voi tuunata jonkilaisen.

Löyty myös jotain pientä. Pieniä tiukuja, joulukoristeita, sivellin. Niistä voi hyvin askarrella jotain tai kehitellä vaikka mitä.

Kyllä pieni ihminen voi olla onnekas, niinkö ois lotossa just voittanu.

Onnellista

Eilen käytiin Iivon kans mun työkaverin luona, jolla on myös viime vuonna syntynyt vauva. Vauhtia ja vipinää riitti.
Iivoa meinas aluksi hieman jännittää tyttö, joka on pikkusen vanhempi ja enemmän jo liikkeellä. Alkujännitys kun hellitti uskaltautui Iivokin leikkeihin. Tässä vaiheessa sen kasvueron (2kk) vielä huomaa, mutta pian siitä ei ole tietoakaan. Hurja ajatella, että kohta Iivokin seisoa pojottaa ja on tukea vasten.
Hyvin tulivat toimeen ja heistä tulee varmasti hyvät kaverit.
Työkaverin kans muisteltiin aikoja kun oltiin molemmat mahat pystyssä töissä ja nyt vauvat kainalossa.
Ajankulku on aivan eriä nykyään. Vaikka heräis kuinka aikasin tahansa, päivä menee nopeasti pikkusen kanssa puuhastellessa.

Mukava päivä oli ja tullaan tapaileen useammin!

Vaikka välillä on tosi väsynyt ja tuntuu ettei mitään jaksaisi tehdä, päivä muuttuu iloksi ja väsymystä enään huomaakkaan.

Elän elämäni onnellista aikaa täysillä!

Meidän arki

Meijän arki on vielä joka päivä täysin erinlaista. Yleensä aamuisin mies herää pojan kanssa ensin noin kello 7-8:30 aikaan ja ainakin poika tulee vielä takaisin nukkumaan, kun on saanut aamupalan.
10:30 oon minäkin viimeistään miesväen kans hereillä.
Päivisin leikitään, ulkoillaan, kyläillään ja nukutaan päikkäreitä. Minulta ei oikein onnistu tuo päikkäreitten nukkuminen pojan kans samaan aikaan. Herään koko ajan tai tekisi mieli tehdä omia juttuja tai sitten niitä vähemmän mukavia kotihommia.
Nyt kun Iivo on sen viiden kuukauden on minulle alkanut tulemaan väsymystä, tuntuu ettei sängystä meinaa päästä ylös, mutta hyvin sitä sitten päivän kuitenkin jaksaa.
Aurinko alkaa koko ajan paistamaan enemmän ja sekin piristää päiviä kivasti.

Kiinteitä meillä syödään 2-4 kertaa päivässä ja siihen maidot päälle. Ollaan tehty aika paljon Iivolle ruokia pakasteeseen ja välillä syö myös kaupan soseita.
Virallisia kylpy- ja saunapäiviä meillä ei ainakaa vielä ole, ihan sen vuoksi kun päivät voi heitellä ihan laidasta laitaan. Välillä on virkumpia päiviä ja sit vähemmän. Kahesti viikkoon kylvetettään.
Nukkumaan poika menee 20-21 aikaan, joskus uni ei sit meinaa tulla millään. Öisin herätään 100 kertaa tai sit vain muutama. Vielä on niin heittelevää tää arki.

Meillä minä siivoan enemmän ja mies tekee ruoat ja käyttää koirat lenkillä.
Mies harrastaa yleensä iltaisin harrastuksissaan ja minä hoidan kotikuntosalini kun poika nukkuu, hieman vaihdellen miten itestä tuntuu, et onko päivällä vai illalla. Kahdesti viikkoon oon pyrkinyt kuntoilemaan, ettei tuu pitkiä välejä.
Yleensä mies käy ruokakaupassa töistä tullessaan ja joskus käydään koko porukalla kun on vapaata.

Miehellä kun on viikonloppuvapaita pyrimme ulkoilemaan ja kyläilemään yhdessä.

Näin se arki rullaa kun pelisäännöt on selvät!

Päivät me puuhaillaan leikkimatoilla ja lattialla telmien, välillä poika levähtelee Tiny love cozy rocker napper keinussa tai pinnasängyssä. 

Yhdet päikkärit nukkuu vaunuissa, missä saa parhaat unet.

Iltaisin katsomme miehen kans yleensä vielä telkkaria ja viimeistään kahentoista aikaan kömmitään pehkuun. Iivo yleensä sen huomaa ja haluaa meidän keskelle nukkuun.

Plussaa ja ilon hetkiä

Syksyllä ja talvella tuli tehtyä monet raskaustestit, jotka harmiksi näyttivät aina negatiivistä. KUNNES eräänä talvisena päivänä laitoin miehelle viestin töistä, että kävis ostamassa raskaustestin, jonka voisin illala tehdä. Alavatsassa tuntui paineen tuntua, jota en ollut aikaisemmin kokenut.

Illalla kotiin päästyttyä tekasin testin ja sehän näytti kahta haaleeta viivaa. Yhtäkkiä en enään osannutkaan tulkita testiä, koska se näytti eriltä kuin ennen.

Laitoin aamuksi kuitenkin herätyksen ja tein testin vielä uudestaan, että viivat näkyisi vahvemmin. Ja KYLLÄ! JES! Olen raskaana!

Aluksi kaikki tuntu sekavalta, onko tää tottakaan? Mitä pitää hankkia ja miten nyt toimitaan?

Mielettömän mahtavat fiilikset siitä, että meille tulee vauva. Mitähän koirat tuumaa?

Talvella kyllä huomattiin, että koirat alkoi käyttäytyä eri tavalla. Änkesivät joka yö sänkyyn nukkumaan ja jos vessan ovi jäi auki kun meni sinne niin ne tuli myös. Taisivat pojat tietää jo paljon aikaisemmin mitä on tiedossa.

Neuvola- ja ultrakäyntien jälkeen sitä alkoi tosissaa tajuta et pieni ihminen kasvaa sisälläni. Niin pieni kuin se olikin ja liikkui paljon, en vaan tuntenut liikkeitä vielä.

Nyt on menossa raskausvikko 24+5 ja tiedämme että taloon on tulossa poika <3 Pahoinvointia ei ollut kuin ihan alussa kahtena aamuna, muuten on kaikki mennyt tosi hyvin. Tässä kesälomalla tosiaan nyt ja heinäkuussa takas töihin ja äitiysloma alkaisi 28.8. Aika tuntuu menevän nopeasti.

Muutamia vaatehankintoja löysin talvella kirpparilta ja seassa onkin pari pinkkiä vaatetta kun ei vielä tiedetty kumpi on tulossa. Aivan todella hyväkuntoisia vaatteita löytyi. 

Nyt alkaakin sit oleen jo monen kokoisia vaatteita ostettuna. Muutamia vaatteita on myös sellaisia, jotka mummoni on tehnyt minulle ja siskolleni kun olemme olleet pieniä. Niitä tulee myös pojallemme käyttöön. Ei tietty mitään röyhelömekkoja.

Eilen käytiin äitin kans lankakaupasta valitsemassa toukkapussiin lankaa, jonka äiti haluaa valmistaa. Siitä tuleekin tosi koria, näätte sit!
Lisäksi ollaan suunniteltu et tehhään tai siis äiti tekee ja minä ostan kankaat ja varusteet unipesään.
Todella ihania vauvan juttuja :)