Arkemme

Monet on kysynyt multa et miten ihmeesä mä jaksan ja tehä vielä käsitöitä ja askarteluja. 

Minäpä kerron, ekana tuli mieleen et se johtuu mun tummapaahtoisesta kahvista. Toisena tajusin sen johtuvan siitä mihin vuodenaikaan oon syntynyt, eli 2.6. Jep olen kaksonen horoskoopissa, et nyt pitäs jo vähä alkaa valkeneen :D Oon siis aina, lähes aina kai? ollut menevää sorttia, monta rautaa tulessa. Keskeneräisiä käsitöitä pursuaa joka paikasta, yritän tehä 5 eri työtä samanaikaisesti. Eli luonteeni on pakko jaksaa tai lopeta elämäninen, no ei sentään mut toiset vaa on liianki vilkkaita. Ei kaikki välttämättä jaksais mun seurassa varttia pidempään.

Mut joo, arki lasten kanssa on vilkasta. Päivät menee nopeasti, enkä aina ees tiiä mikä viikonpäivä on menossa tai illalla vasta hoksaan et koko sakki on vielä pyjamat päällä. So what! Ruokin lapset, leikin heidän kanssa, ulkoilen, pelaan, puhistan ja puunaan et ei räjähä koko kämppä kasaan. Aikaa kuitenkin riittää lähes joka päivä askarteluihin ja käsitöihin. Iivon kanssa alotetaan päivällä yhessä jotain, jos jää kesken tehään seuraavana päivänä tai sitä seuraavana tai ihan vaa joskus, ei tää oo aikataulutettua elämää. Jos mulla on jotain omia juttuja esim kesken teen ne yöllä valmiiksi tai sitte en. 

Vilkkaasta arjesta kans et vauva on nyt reilu 2kk, Iivo 3 vuotta ja ihanassa uhmassa. Vaatii oman huomionsa, silmät saa olla selässäkin, ettei keksi jotain konnuuksia. Oon jalkojen päällä lähes koko päivän, jumppaan jossain vaiheessa jos siltä tuntuu ja lapset on koko ajan näköyhteydessä. 

Vauvan kanssa saahaan olla joka päivä Iivon kaupassa tai ravintolassa asiakkaana, mikäpä sen mukavampaa kun saaha huippu palvelua. Tänään vauva käänty jo ite selältä vatsalleen, eikä ihme ku seuraa koko ajan isoveljen menoa.

Ite oon niin ilta / yöihminen ku olla ja voi. Muut menee helposti nukkuun 20-22 aikaan, itellä alkaa sit aivojen rentouttaminen. Ei äänen ääntä välttämättä mistään. Vähän käsitöitä, askartelua tai sitte ei vaan ihan mitään. Aikasintaan alan edes katsoon makuukamariin päin yhen aikaan yöllä mikä on harvinaista. 

Vaikka aamulla väsyttäis, eli kyllä oikeesti väsyttää mut nämä kaks kullanpalaa saa äidin pomppaan sängystä päivän uusiin puuhiin.

Tosi tärkeetä mulle on se, että pääsee urheileen kun siltä tuntuu. Okei, ei se ihan nuin mee mut kuitenki. Jos haluan pyöräileen tai hiihtään, se hoidetaan niin. Itsestä pitää pitää huolta!

Erittäin ihana rentoutuminen on meidän palju. Sen voi lämmittää milloin vaan ja siellä on super ihanaa lillua. Pikkanen pakkanen, vähän lumisadetta tai tähtitaivasta niin avot!