Kävellessä ihmettelin lumen määrää, sulaako se kesään mennessä lainkaan pois. Kohta kuitenkin jo huhtikuu, tässähän alkaa pelottaan jos kesä peruuntuu. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Maaliskuu jo maata näyttää
Ei ihan pidä paikkaansa, näillä korkeuksilla ainakaan. Yleensä se on pitänyt, vielä toki kerkiää ihmeitä tapahtumaan.
Oon kuullut useita sääennusteita tulevalle kesälle, osa kertoo kesän olevan sateinen, toiset väittävät ainakin kylmäksi.
Kukaan ei ole puhunut lämpimästä mitään. Jäämme odottamaan.
Itse olen niin kesän ihminen, että odotan innolla sitä, oli se sitten millainen tahansa. Nurmikon tuoksua, kukkia, mökkeilyä, kalastelua, grillaamista, uimista ja kaikkea sitä ihan tavallista olemista. Ei tarvi huivipuistoja olla, ulkona ja luonnossa oleminen riittää aika pitkälle.
Koska mies oli vapaapäivällä vielä tänään, vaihdoin vaunut koiriin ja säntäsin lenkkipoluille. Sielläkin riitti lunta ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Matkaltä löysin pienen puron tai ojan, lumipeitteen keskellä se vain lorisi menemään. Sitä hetken kuuntelin ja nautin hiljaisuudesta.
Koirien kans käveltiin vielä tovin matkaa ja polut oli melkoisen syvällä, koska lunta on kertakaikkisen paljon.
Pakkasta oli kuitenkin sen verran paljon, ettei Leonin tassut välttyneet nosteluilta. Kotiin päin juostiinkin kilpaa.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti