Mukava huomata nuoremman pojan kehitystä, kuinka se on nopeampaa. Joulukuun alussa aloitti kääntymisen ensin mahalleen ja melkeen heti perään mahalta selälleen. Tämä uuden oppiminen vaikutti siihen niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään ja yöllä piti puolentunnin välein olla antamassa maitoa. Hullukaan ei semmosta jaksa, joten aloitimme kiinteät ja johan unet parani.
Neuvolassa kysyttiin joko kääntyilee, sanoin et kyllä ja molempiin suuntiin. Oli ihmeissään et johan on kiire, mutta ihan normaalia varsinkin kun on isoveli jota seurailee.
Tällä viikolla Oiva alkoi jo kovasti yrittään liikkeelle lähtöä. Ryömimistä koittaa saaha onnistuun ja konttausasentoon pyrkii. Itku tulee monesti kun turhautuu hommaan.
Oiva on myös paljon jämäkämpi mitä Iivo oli ja seuraa jo tosi tarkasti kaikkea. Nauraa enemmän ja vaunuissa nukkuminen ei oo yhtään mukavaa. Haluais vaan katella ulkona kaikkea, mutta eipä se auta ku ootella siihen asti et istuminen on ajankohtaista.
Niin ne vaan lapset on erinlaisia ja pitääkin olla. Tuntuu vaan hurjalta et tää vauva-aika on muutenkin niin lyhyt niin sit toinen haluaa vaan nopiasti isoveljen mukaan.
Iivo kyllä on aina mukana auttamassa vaipanvaihdossa ja leluja tuo pikkuveljelle. Sanookin monoseti "mu oma veli" niin suloista.
Tänä vuonna täällä talossa sipsuttelee toisetkin varpaat kun mini lähtee liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti