Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3kk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3kk. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. tammikuuta 2021

Kiinteiden kimpussa

 


Täällä ollaan jo hyvässä vauhdissa kiinteiden kanssa ja kyllä on vaikuttanut uniin paremmin. Välillä tottakai on huonompia öitä ja edelleen yritetään pinniksessä lähtä liikkeelle. Ei tätä 3-4 kuukauden ikää turhaan sanota ”vipinä kuukausiksi”.

Oivalle ollaan tehty itse ruokia samalla kun muullekin perheelle. Kaupan antimia on myös maisteltu. 

Makuelämys on jo suht laaja:

🔺Porkkana

🔺Peruna

🔺Kukkakaali

🔺Parsakaali

🔺Avokado

🔺Maissi

🔺Banaani

🔺Persikka

🔺Ruusunmarja

🔺Mustikka

🔺Vadelma

🔺Omena

🔺Viinirypäle

🔺Luumu

🔺Kana

🔺Mango

🔺Aprikoosi

🔺Ananas

🍼 Edelleen maitoa menee melkein litra päivässä. Kiinteitä poika syö reippaasti 3-4 kertaa päivässä.

Suurimmaksi herkuksi on tottakai tullut hedelmät.🍑🍎🍌


sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Perhepeti vai ei


 Perhepeti vai ei?

Meillä esikoinen on saanut nukkua vauvasta asti meijän vieressä. Nyt ollaan kuitenkin pyritty et nukkuis omassa huoneessa. Ihan hyvin on mennyt, kuitenkin usein yöllä kömpii viereen. Viime yönä huomasin hänen seikkailevan ympäri kämppää itkuisena. Mies meni hänet hakemaan ja viereen rauhoittui heti.

Toinen tapaus on nyt tämä uusi perheenjäsen. Hänen kohdalla ollaan oltu alusta asti sitä mieltä, että viereen ei otettaisi. Tilanne on nyt se, ettei hän rauhoitu pinnasänkyyn kuin päikkäreille. Illalla yritin monta tuntia saada omaan sänkyynsä nukkuun, tuloksetta. 3 vuotias toi äitille oikeen kuulosuojaimet, kun itse yritti nukkua omassa huoneessa. Huuto on jotain käsittämätöntä. Lisäksi se, että yrität saaha nukkuun tunti tolkulla ja siitä ei loppua näytä tulevan, onko touhussa järkeä. Vauvan ääni alkaa meneen painoksiin ja huuto muuttuu hysteeriseksi.

Viereen otettua vähän aikaa menee siihen, että saa hengityksen tasaantumaan ja haukkominen loppuu. Siihen se viereeni simahtaa kuin enkeli. 

Muutaman kerran yössä tankkaa maitoa, kääntyilee ja on rauhallinen. 

Otetaanpa tähän plussat ja miinukset perhepedistä

👍 Kuulet jokaisen perheenjäsenen hengityksen

👍 Kaikki nukkuu paremmin ( ei itsellekään tarvi nousta pinnikselle 100x yössä)

👍 On lämmintä ja tiivistä

👍 Huomaa jokaisen liikkeet

👍 On rauhallista

👎 3 vuotias ainakin haluaa yleensä nukkua poikittain tai laittaa jalat vanhempien päälle

👎 Pitää olla tosi varovainen

👎 Herää kuorsauksiin ja painajaisiin

👎 Tilaa ei oo paljon, X-asennossa ei voi nukkua

👎 Toinen koirakin köllii yleensä pedissä

👎 Harvoin saa nukkua miehen kans vierekkäin


Viime yönä mietin tätä asiaa kun kaikki oltiin pedissä. Mukavahan se on olla rakkaitten keskellä, mutta pidemmän päälle tätä ei ehkä jaksa. 

Iivo haluais, että Oiva muuttais pinnasängyn kans hänen huoneeseen. Idea kuulostaa hyvältä, mutta ei ainakaan vielä ajankohtaiselta koska minillä on haastetta ikenien ja opittujen taitojen kanssa, jotka vaikuttaa rauhoittumiseen.

Täältä löytyy kans tietoa perhepedistä: https://www.huonoaiti.fi/onko-perhepeti-sittenkin-paras-valinta/

lauantai 9. tammikuuta 2021

Vauhdin huumaa

 Täällä meno sen kun yltyy kun Oiva lähtee jo ryömiin. Välillä alkaa niin paljo tympäseen kun ei pääse liikkeelle ja sit yhtäkkiä onkin vauhdissa.

Tämä meno vaikuttaa hänellä myös yöuniin, toissayönä nukkui varmaan vaan puolituntia, joten kukaan muu kuin Iivo ei sinä yönä saanut unta. Välillä mahallaan, selällää ja ties miten päin pinniksessä menee. Otin välillä myös unipesää pois ettei niin helposti pääsisi kierimään, mutta turhaan. Tämä heppu menee ympäri vaikka suurimman nallenki.

Unipesä oli pois pelistä muutaman päivän, heppu hoksas et nythän täällä on tilaa ryömiä oikeen kunnolla ja eipä anneta kenenkään nukkua silloin kun minä reenaan. Huutoa tuli aina kun oli päässyt toiseen päähän pinnistä ja seinä tuli vastaan.

Muutamia kertoja on Oiva mennyt myös sohvan alle, sieltä on mukava kaivaa ukkoa esiin.




Viime yö oli jo parempi, vaikka ikenetkin ovat olleet jo muutaman viikon turvoksissa ja selvästi kutisee, niin silti yö oli parempi.



Mahallaan nukkuminenkin sujuu kun ei jaksa unta vastaan taistella.

Vaiheesta toiseen, sitä ootellessa.


maanantai 4. tammikuuta 2021

Pakkanen paukkuu

Tänään mittari näytti -20 astetta, aurinko paistoi puiden latvaan ja houkutteli meitä ulkoileen. Kun pakkasta on tuon verran on pukeminenkin sit ihan omaa luokkaansa.

Oivalta vaihdettiin body ja housut pois ja puettiin eka:

➡️ merinovillahaalari 

➡️ collegehousut-, ja paita 

➡️ hanskat 

➡️ tossut

➡️ kypärälakki ja pipo.

⤵️

Sitten toppapuku, makuupussi ja vaunuun vetään sikeitä.







Tyytyväisenä nukkui koko matkan.











Täydellinen keli oli kyllä, harmi vaan kun koirat ei päässy mukaan. Tassut jäätyis aika äkkiä.
Iivo matkusti rattikelkalla ja laski muutamat laskut isän kans.
Kotona ootti herkullinen hernesoppa.

perjantai 1. tammikuuta 2021

Vauvan kehitys

Mukava huomata nuoremman pojan kehitystä, kuinka se on nopeampaa. Joulukuun alussa aloitti kääntymisen ensin mahalleen ja melkeen heti perään mahalta selälleen. Tämä uuden oppiminen vaikutti siihen niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään ja yöllä piti puolentunnin välein olla antamassa maitoa. Hullukaan ei semmosta jaksa, joten aloitimme kiinteät ja johan unet parani.

Neuvolassa kysyttiin joko kääntyilee, sanoin et kyllä ja molempiin suuntiin. Oli ihmeissään et johan on kiire, mutta ihan normaalia varsinkin kun on isoveli jota seurailee.

Tällä viikolla Oiva alkoi jo kovasti yrittään liikkeelle lähtöä. Ryömimistä koittaa saaha onnistuun ja konttausasentoon pyrkii. Itku tulee monesti kun turhautuu hommaan.

Oiva on myös paljon jämäkämpi mitä Iivo oli ja seuraa jo tosi tarkasti kaikkea. Nauraa enemmän ja vaunuissa nukkuminen ei oo yhtään mukavaa. Haluais vaan katella ulkona kaikkea, mutta eipä se auta ku ootella siihen asti et istuminen on ajankohtaista.

Niin ne vaan lapset on erinlaisia ja pitääkin olla. Tuntuu vaan hurjalta et tää vauva-aika on muutenkin niin lyhyt niin sit toinen haluaa vaan nopiasti isoveljen mukaan. 




Iivo kyllä on aina mukana auttamassa vaipanvaihdossa ja leluja tuo pikkuveljelle. Sanookin monoseti "mu oma veli" niin suloista.

Tänä vuonna täällä talossa sipsuttelee toisetkin varpaat kun mini lähtee liikkeelle.