Vauvan liikkumiskalustoa

 

Tässä tämän hetkistä vauvakalustoa ja siinähän on valinnanvaraa oleskeluun. Ostettiin uutena vuonna 2017 Hauckin lastenvaunusetti, joka on palvellut meitä hyvin. Ainoastaan nyt alkaa tukipidike sanoa itseään irti ja päätettiinkin ettei uusia vaunuja yms aleta edes ostamaan. Kestää mitä kestää ja ihanilta sukulaisilta ollaan parit rattaat saatu, aivan parasta!

Hauckin settiin ostettiin vuoden 2020 vauvaa varten uus turvakaukalo ihan vaan turvallisuussyistä. Sen kanssa kun ei pelleillä!

Kätevää on saada vauva suoraan autosta rattaisiin kiinni ilman et tarvii turvakaukalosta alkaa purkamaan pois. Tavaratilaa ihan tarpeeksi alhaalla ja vauvan kasvaessa isommaksi voi vaunukopan vaihtaa istuinrattaaksi. Selkänojan voi laittaa kummin päin vaan.

Melko pieneen tilaan saa rattaat purettua, renkaat erikseen irrotettua myös.

Ei oo ihme jos alkaa jo hajoaan, onhan niillä esikoista kuskattu eka kesänäkin pitkin Kilpisjärven maastoja, pitkiä kävelylenkkejä satoja satoja kilometrejä ja keinutettu lasta uneen satoja tunteja.

Mutsy rattaat saa todellakin pieneen tilaan, mikä helpottaa meidän kesän reissaamista muutenkin, kun sitä tavaraa saa olla ihan sikana mukana. Selkänojaa saa säädettyä makuulle asti ja on aurinkosuojaa, erittäin ketterät liikuteltavat.

Nämä toiset rattaat on kans tosi hyvät, on isot renkaat ja joustoa. Helpot kärryt tästä kotua lähtiessä poutasäällä. Vielä meijän mini tuntuu kauhean pieneltä siinä, joten kahdet muut palvelee siihen asti mainiosti.

Meiltä löytyy erikseen sade- ja hyttyssuojaa joita tarvii kesällä sata varmasti.

Kesää ootetaan kuin kuuta nousevaa. Esikoinen kysyy lähes päivittäin "millon kesä tulee, en malta oottaa" 

Ostettiin kantorinkka minille, patikoiminen sujuu helpommin ilman rattaita. Myös metsissä liikkuessa rinkka on kätevä niin ei tarvi aina olla helppo kulkuisia reittejä kärryille.

Lapsi voi leirissä istua myös tuolissa, kun rinkan ottaa pois selästä, parasta.

Oon jonkin verran lukenut aiheesta pienten lasten kanssa patikoimassa. Matka on hidasta, jopa kilometri tuntiin. Sehän ei meitä haittaa, kuka siellä haluaakaan juosta reittejä läpi. Luontoa pitää päästä tutkimaan ja näkemään. Varusteista ja peseytymisestä on myös hyvä ottaa etukäteen selvää. Kumpa oltais jo matkalla seikkailuumme. 

Pian pääsemme myös koko perheen voimin pyöräilyretkille, sillä laitamme nuorimmaisen pyöräkärryyn. 

Tuntuu että tämä vauva-aika on mennyt tosi nopeasti ja varsinkin itse lapsen kehitys on super nopeaa. Hän on nyt 7kk ja kävelee sohvan reunaa pitkin, tasapainottelee pidenen keinutuolin  ja pöydän välissä, kiipeää pöydän hyllylle ja kaikkea vasten on noustava. 

Yhdessä tekemisen riemua!!

Mitä sinä odotat kesältä?

7 kuukautta ja vauhti kiihtyy

Eilen nuorempi pojista täytti 7 kuukautta. Saatiin neuvola-aika samalle päivälle ja asiat on sen verta hyvällä mallilla et seuraava neuvolakerta on 9 kuukauden iässä. Poika kasvanut kovasti ja oli esitellyt lähes kaikki uudet temppunsa.

Kotona saa olla laittamassa esteitä, ettei ihan joka paikkaan pääse menemään. Tokihan just ne paikat jotka on kiellettyjä kiinnostaa kaikista eniten, kuten takkahuone jossa on remontti kesken ja eteinen, sieltä  löytää koirien ruokailupisteen.

Keittiössä ei voi tiskikoneita tyhjentää tai täyttää jos poika on lattialla, syöttötuoli ei nappaa kuin pakollisissa tapauksissa. Sitterit ja muut huvipaikat jääny jo aikaa sitten historiaan. Tiskikoneeseen kiipeäminen on hänestä todella mukavaa.

Tukea vasten nouseminen on aloitettu kuukausi sitten ja nyt se alkaa meneen vaan hurjemmaksi, nimittäin tänään nousi sohvaa vasten. Aikaisemmin on riittänyt pöytä ja muut matalammat kohteet.

Viime viikolla ilmestyi alas eka hammas josta saimme kyllä kuulla, mutta lääke auttoi kipuun tehokkaasti. Hammasta pestään tietysti joka päivä ja harja tuntuu kivalta ikenissä.

Eilen siirsimme pojan toiseen huoneeseen nukkumaan, jos vaikka saatais nukuttua öitä paremmin. Ainakin eka yö oli melkosta laukkaamista, mut itkut jäi minimiin.

Iivon kans tää huoneeseen siirtäminen ei silloin auttanut mitään, mut tästä mulla on hyvät vibat.

Loppuun vielä muutamat kuvat viime viikon minireissusta tätini luokse maalle. Siellä riitti pojilla nähtävää käärmeistä vasikoihin ja sonneihin.

Muutoksia puolivuotiaalle

Ei ihan heti uskois että perheen pienin on vasta 6 kuukautta ja kiipeilee sitteriin ja ryömii ympäri kämppää. Kova hinku on päästä isoveljen perään ja leikit kiinnostaa todella paljon, samoten kuin muiden syöminen. Hän yrittää napata kädestä sapuskaa ja aukoo suuta sylissä istuessaan.

Pinnasängyn pohjaa on laskettu, ettei vaan pääse tulemaan sieltä yli. Sängystä on hepun mukava kurkkia pinnojen välistä ja naureskella veljen kanssa. Eka yö pohjan kanssa alhaalla oli raju, herättiin joka tunnilla. Tais vähän jännittää se muutos, mutta nyt jo palattu ”normaaliin, eli herätään 98x yössä.

Pakko välillä pitää poikaa rintarepuissa et saa vähän ees käsiä vapaaksi ja tehtyä kotihommia. Aika kätevä muutenkin se reppu kun saa selkäänkin asennettua, kun lähdetään metsiin koko porukalla.

Pojan ollessa lattialla hän on samantien jo aivan eri huoneessa minne hänet oli laskettu. Vauhtia siis riittää ja hyvähän se on, pysyy itsekin vireessä koko ajan, vasta näin illalla on aikaa sit istua alas. :)

Oiva kiipeää syliin kun istun lattialla ja pienet esineetkään ei häntä paljon estele.

Oiva ei oo enään hetkeen tykännyt olla Tripp trappin baby setissä, vaan aina kun yrittää laittaa siihen niin alkaa rimpuilu ja itku. Muutenkin setti näyttänyt jo melko pieneltä meijän jantterille. Siirryttiin siis normi syöttötuoliin ja aluksi sekin oli uutta ja jännää. Pikkusen aikaa kerrallaan kun pitää niin alkaa tottumaan siihen.

Tänään ei meinannut ulkona olemisesta tulla mitään kun Oiva ei ois halunnut olla kärryissä, ei siis missään asennossa. Muu miesväki puuhasteli autotallissa ja olisi vissiin itsekin sinne kovasti halunnut mennä touhuaan. On jännä miten hän seuraa kaikkea mitä muut touhuaa ja ehdottomasti, jos vaan pääsee liikkeelle niin on salamana paikalla.

Pääsiäinen menee lätäköissä läträten ja yhdessä puuhastellen. Vähän kyläilyä ja hyvää ruokaa, se riittää.

                                   Ihanaa Pääsiäistä sinne ruudun toiselle puolen!

Pääsiäistä päin

Pääsiäistä aloimme Iivon kanssa valmistelemaan varmaan jo kaksi viikkoa sitten. Ollaan maalattu kananmunakennoja, munia, käpyjä ja askarreltu kortteja. 

Myös suklaaherkuille on tehty paperilautasista kulhot valmiiksi ja pääsiäisruoho on nousemassa. Pienet tipuset odottaa vihreää paikkaansa, toki ne on saanut vähän kauko-ohjattavan auton lavalla kyytiä. 

Pääsiäisaskarteluja on mukava tehdä kun on hyvin suunnitellut mitä tekee ja mistä. Minin nukkuessa päikkäreitä ei kauheasti kuitenkaan kerkeä tekemään ja kaikkien tavaroiden levittämiseenkin menee oma aika. Välillä jää kesken tai pojan mielenkiinto hiipuu, joten minä jatkan ne yleensä illan päätteeksi loppuun.

Kaikkea ihanaa sitä varmasti värkkäis jos ois aikaa, ihan mahdottomia ei yöllä viitsi vaikka valvon myöhempään. Muutamat muutkin suunnitelmat on jo hyvällä alulla ja niitä pyrin tekemään, ettei vaan jää tekemättä.

Kortit valmistuu nopeasti ja huomasin pääsiäislaatikosta, että siellä on viime vuonna tehtyjä kortteja, kun ei päästy niitä kenellekään toimittamaan Koronan vuoksi. Tänä vuonna ne toivottavasti vaihtavat osoitetta niin pääsevät ilahduttamaan muita.

Keltainen on ehdottomasti kevään väri ja samalla kun laitan rairuohon kasvamaan vaihdan kukille myös mullat. Se on jo sellainen merkki, että voi pikku hiljaa alkaa kaivaan uikkareita esiin.

Miten siellä Pääsiäisen valmistelu sujuu?

Puolivuotispäivät

Maanantaina mini täytti 6 kuukautta ja pari päivää siitä niin Iivolla tuli mittariin 3,5 vuotta. Hurjaa vauhtia menee aika. Yks päivä sanoin miehelle, että ihan parissa viikossa on vauva mennyt hurjasti eteen päin. Kovasti yrittää alkaa istumaan lattialla ja mun jalkojen yli kömpii kun istun lattialla. Itseään nostaa kyllä kovasti ja ryömii melkosta kyytiä. Muutamat konttausliikkeetkin on nähty.

Pomppiminen on ollut jo jonkin aikaa todella hauskaa sylissä, niimpä ripustimme oven karmeen hyppykeinun. Siinähän se riemu vasta alkoikin kun pystyi ite pomppiin ja välillä pysähtyä tarkkaileen mitä kaikkea ympärillä näkyy.

Oivan ollessa jo niin ketterä on pinnasängyn pohjan laskemisen aika. Aina kurkistelee sieltä ja selällään pomputtelee jalkojaan, kömpii ja yrittää istua. Menee vaaralliseksi kohta touhu.

Vaunukoppa on vaihdettu ratasosaan ja autotallissa oottaa ihan perusrattaat. Ratasosaa pystyy hyvin säätämään eri asentoihin ja siihen saa hyttys- ja sadesuojaa kiinni.

Oon alkanut myös sisällä pitämään enemmän rintareppua, niin saa käsiä vähän vapaaksi kun paikoillaan tämä heppu ei viihdy ja lattialla kun on niin ei tarvi koko ajan kytätä.

Iivolla on jonkin aikaa ollut jo kiukkukausi / uhma, yhtäkkiä saattaa kesken hyvän mielen kiukku iskeä ja tuntuu kuin kaikki olisi häntä vastaan. Huomaan, että hän itsekin on siitä joskus vähän ihmeissään. Esimerkiksi jos pikkuauto tipahtaa häneltä kädestä on se ehkä koiran syytä tai äitin, huuto on kovaa ja mikään sanominen ei auta. Silloinen on hyvä ottaa vähän takapakkia ja antaa hänen rauhoittua itsekseen. 

Pukeminen yleensä sujuu hyvin ja haluaakin itse yrittää, mutta jos asiat ei sujukkaan on vaihteeksi taas tilanne päällä.

Muutenkin kun tuo ulos lähteminen on kahden muksun kans melko pitkä operaatio ei kiukkuja haluais siihen mukaan, mut pitää vaan kehua ja auttaa. Eihän se mikään maailmanloppu ole, vaikka hänelle se on pettymys.

Leikit yksin on pojalla pienestä asti sujunut hyvin, hän pystyy keskittymään toviksikin ihan omiin juttuihin ja se onkin äärimmäisen tärkeää tuossa iässä. Aina ei tarvitse vanhempien olla mukana.

Yritän myös pitää päikkärit ajantasalla Iivolla, monesti hän nukahtaakin ekana. Huomaa et tarvii niitä kyllä ja neuvolassa sanoivat et jos vaan mahdollista niin antaa nukkua päikkärit, on kuulemma vaikutusta myöhemmin mm. ADHD:hen. Saapa itsekin hetkeksi ummistaa silmiä jos siltä tuntuu.

Mukava on katsoa kun pojat ”leikkivät” yhdessä autoilla ja puuhailevat keskenään vaikka Oiva yleensä vain kuolaa kaikki mihin koskee.

Naurua riittää kyllä joka päivälle ja itsellä ois opettelun paikka, ettei niin herkästi naurais kaikelle varsinkaan niille asioille mitkä ei ole oikein, niistä kun Iivo vaan saa lisättyä löylyä. Aikuisten yllättäminen ja naurattaminen kun on tuossa iässä todella mahtavaa. 

Mielikuvitus on taas uudella asteella ja se on jotenkin todella jännittävää miten se onkaan 3 vuotiaan mielessä. Aivan parasta, monenlaisia seikkailuja syntyy kun lähtee niihin mukaan.

Perinteiset valokuvat

Viikot vilistää niin nopeasti, ettei ehdi edes päivittää mitä täällä oikeen tapahtuu.  Meillä on täällä sisustushommat jälleen vauhdissa, samoten kuin takkaprojekti joka edistyy joka viikko sen mitä kerkiää tekemään. Hitaasti hyvä tulee, niinhän se menee.

Tilasin viime viikolla Ifolorilta 1064 kuvaa ja parin päivän päästä paketti saapuikin jo perille. Selasin muka lähetyksen vaiheita Ifolorin sivuilta ja ei näyttänyt edes että olisi työn alla niin olikin jo postissa. Mahtavaa toimintaa kerrassaan.

Lähetys on pitänyt minut varsin kiireisenä. Kaivoin kehyksiä kovaa vauhtia esiin ja tori.fi sivulla monet niitä antaakin, joten sieltä haettiin yks satsi ja iso familykehys ostettiin. Vielä tarvis muutamia ja joistakin kuvista suurennoksia.

Mulle tuo valokuvien tilaaminen on jo ihan rutiinia. Kerran tai kahdesti vuodessa tilaan puhelimesta haluamani kuvat suoraan Ifolor-sovelluksen avulla, joka on todella näppärä ja ilmainen. 

➡️ Valitset kuvat ja kuvan pinnan (matta vai kiiltävä)

➡️ Kuvien määrän

➡️ Valitset maksutavan ja tilaat

➡️ Odota lähetystä. Et tosin kauaa.

Vaikka puhelimessa on tuhansia kuvia niin aika selvästi sieltä näkee ne parhaimmat kuvat ja jos samasta hetkestä on 10 kuvaa niin valitsee vain kaksi parasta. Koko setin tilaamiseen ei kyllä mennyt kuin puolituntia, vaikka sen aloittamiseen tuntuu kestävän useampi kuukausi.

Pahinta on se mikä mulle on jo kerran tapahtunut että puhelin katoaa. Kuulostaa rajulta mutta baarireissun jälkeen se vaan katosi. Samalla katosi myös esikoisen toinen koko vuosi kuvina. Onneksi olin lähettänyt miehelle whatsapissa lähes kaikki kuvat, niin sain sitä kautta ne takas itelle ja tilattua valokuviksi. Tuota en halua kokea enään ikinä, siksi pidän tilaamisen aina mielessä.

Lasten ultrakuvista oon heti ottanut kuvat ja tilannut oikeiksi kuviksi, sillä alkuperäinen kuva tulee haalistumaan. Myös vauvakirjoihin olen liimannut oikeat kuvat, niin on niistäkin myöhemmin iloa kun ei ole pelkkä valkoinen pala paperia vastassa.

Hyllyn päälle asettelin muutamat kuvat, isommalle seinustalle porasin tänään reikiä ja asettelin kehyksiä sinne tänne sievästi. Vielä on tilaa muutamille otoksille.

Sisko asetteli viime viikolla mun tekemään kehykseen mun ottamia maisemakuvia ja äsken iskin sen seinään. On kyllä upeasti aseteltu, en ois ite moista tehnyt.

Meiltä löytyy myös sähköllä toimiva valokuvakehys johon voi laittaa muistitikun kiinni ja kuvat alkaa pyöriin siinä. Sekin on kiva keksintö ja sisältöä voi valita. Juhlissa esimerkiksi hienosti toimii.

Huomas kyllä kun puhelimen galleriaa selasi ja valitsi kuvia, että paljon me retkeillään, reissataan ja vietetään aikaa yhdessä. Ihania hetkiä ja kerrassaan mukavia muistoja, selata sitten kuvia oikeesti käsissä eikä tietokoneella. Toki me kovalevylle kuvia ja videoita tallennetaan, mutta eipä niitä sieltä tule katseltua. Ainakaan vielä, aika voi tulla kun siirretään kuvat esim television ruutuun yms.

Oletko sinä perinteisten valokuvien kannattaja vai tietokoneelta selaaja? 🌸

Lunta lunta valkoista lunta 75 senttiä on

 

Tänä talvena on saanut nauttia nietoksista oikein kunnolla. Itelläkin iskee lapsenmieli, kun huomaa ryömivän pitkin pihaa 3 vuotiaan kanssa. Nehän ne parhaita leikkejä onkin, kun heittäytyy täysillä mukaan!

Pulkkamäessä ees taas kömpiminen, lumityöt ja lumihangessa tarpominen on oikein mukavaa hyötyliikuntaa. Kunto kohisee pienestäkin viitseliäisyydestä ja piristää päivää yllättävästi.

Lunta on täällä Oulussa nyt 75cm, eli enemmän jopa kuin Lapissa. Tänään ollaan jo yhdet lumityöt tehty ja ainakin vielä toiset saa käydä lapioimassa. Mukavaa puuhaa se on ja ulkona näyttää aina niin ihanalta ennen kuin alkaa hommiin. Nietokset kumpuilee ja lumi pöllyää katolta.

Kevättä kohti kun mennään on ihanaa miten aurinko alkaa paistamaan ja pikkuhiljaa myös lämmittämään. Aurinko häikäisee silmiin ja lumi kimaltelee auringonsäteistä, aivan parasta. 

Katolle on kertynyt ihan kivasti lunta,  joita onkin tarkoitus käydä vähän puottamassa. Lumet kun itsestään alkaa tippumaan, ne kovettuu nopeasti tiiviiksi kasaksi johon ei melkein pistolapiokaan tehoa. Huomattiin tämä jo edellisellä asunnolla ja siinä oli ikkunan edessä kunnon kinos pitkän aikaa. 

Lisäksi yritämme saada lumet mahdollisimman kauas talon rakenteista. Katsotaan miten onnistumme sen suhteen.

Tauon paikka nyt ja oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Mikä sinulla on suhtautuminen lumeen? Nautitko vai tympäseekö se? 🤔