Sinä ± minä = 10 vuotta

 

Meillä tuli hiljattain 10 vuotta yhteiseloa. Aika on mennyt kyllä hurjan nopeasti, paljon on keretty kokemaan. Monia monia reissuja ympäri Suomea, juhlia ja tuiki tavallista perhe-elämää nyt reilu kolme vuotta.

Iloa ja onnea on riittänyt, myös menetyksiä joista yhdessä on selvitty. Oman aikansa se ottaa, mut loputtomiin ei surkutella vaan mennään eteenpäin.

Toisesta on oppinut paljon, tietää hyvät ja huonot puolet tai oikeastaan ne joita voi kehittää. Itestä tiiän et vois turhasta sanomiset jättää kokonaan sanomatta, myös vois opetella vähä siistimmäksi. Imuroin kyllä joka toinen päivä ja moppikin heiluu pari kertaa viikossa ainaki, mut tommoset niinku vaatteiden ja tavaroiden oikeille paikoille sijoittelu tuntuu näiden vuosien jälkeenkin edelleen haastavalta.

Molemmat tykätään urheilla ja sille on löydettävä aina aikaa, muuten alkaa pääkopassa leikkaan kiinni. Retkeily on se meijän yhteinen juttu kyllä. Aivan sama onko kyseessä päivän reissu metsään vai viikon reissu Lappiin. Lapset kulkee kaikkialla mukana missä mekin, siitä ei tingitä.

Nyt kun ollaan kohta puolivuotta asuttu omakotitalossa on mukavaa yhdessä suunnitella mitä kotiin tehdään ja hankitaan. Tykätään itse tehdä vaikka ei osattaiskaan, otamme selvää ja aletaan hommiin. Nikkaroinnit ja pihahommat on unelmaa, lumitöistäkin saa taistella.

Tässä biisinpätkä, jossa on ihanat sanat

Sinä vain, olet mun, juhlien kuohuvaa

Sinä vain, olet mun, sydämen humalaa

Ja vain sinun kanssasi olen tuntenut magneetin voiman

Sinä vain, olet mun, siltani tulevaan

Sinä vain, olet mun, juoneni tarinaan

Ja vain sinun kanssasi olen saanut kantavat siivet 

Vannon sulle rakkauden, kotkan lailla meistä taistelen

Läpi hirmumyrskyjen 

Vuoksi meidän huomisen

Kyllä sen huomaa et elämä kasvattaa ihmistä, ei oo se sama ujo nuori nainen. Pikemminkin vastuullinen, energinen, elämänjanoinen ja muutenkin rennompi ihminen. Tästä on hyvä jatkaa seikkailua seuraavaan lukuun.

Mikä on teidän parisuhteen tukipilari?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

 

3-vuotiaan kiinnostus eri asioita kohtaan on mykistävää. Vielä muutama kuukausi sitten sain olla itse kannustamassa häntä kysymään kysymyksiä. Nyt ei kannustamista tarvi, vaan niitä kysymyksiä kertakaikkiaan vaan riittää. Vetää meikäläiset välillä melko hiljaiseksi, että hetkinen miksi tosiaan näin on.

Kysymällä oppii ja asiat kiinnostaa. Yleisin kysymys on miksi? 

Tässä muutamat mitkä tulee mieleen

Miksi isi menee töihin?

Miksi ketulla on keltaiset silmät?

Miksi kanan alla muna?

Miksi vauvalla ei oo hammasta?

Miksi aina kaatuu? (Kun hän hiihtää)

Miksi pitää pukea?

Miksi joulupukki tulee piipusta?

Miksi nuohoojan naama on musta?

Miksi äiti jumppaa?

Sitte kun samasta aiheesta sattaa tulla vielä 5 jatkokysymystä niin siinä on kerrottavaa 😅

Puhuminen alkaa sujumaan, toki ihan kaikkea ei vielä saada kuulla kuten R kirjainta. Yks päivä olin ihmeissään kun hän sanoi:

””Mu yks kerta sanoo ja hermo menee” olin et mitä kummaa, meneekö sulla tosiaan hermot nyt 👍

Sitten on hauska kun hän sanoo et missä järjestyksessä voitais tehdä asiat, mutta äiti on se pomo. Eli näin ”mu yks brumpa kattoo sit leipä ja nukkuun, mä pono” eli pomo muka 😅

Kaikkia ne keksii ja on äidillä naurussa piteleminen. 

Yöhulinat

 

Tämä naksusuu on täsmälleen samanlainen tapaus kuin isoveljensäkin oli. Päivät ollaan hyvin kilttejä, mutta kun päivä alkaa kääntymään ehtoonpuoleen on tilanne toinen. 

Nukkumaan ei missään nimessä haluta, ei myöskään päivällä. Enemmän kiinnostaisi katsella joka paikkaan ja puuhata leluilla. 

Edelleen yölliset kierimiset ja ryömimiset sängyssä jatkuvat. Pientä helpotusta auttaa se, että hän haluaisi nukkua mahallaan, mutta sekään ei sit pidemmän päälle houkuta. 

Viime yönä sain olla varmaan 200 kertaa kääntämässä häntä, kun huutaa mahallaan. Välillä myös ikeniä täytyy rapsuttaa ja muuten vain naureskella.

Pari yötä siis täysin valvottu, onneksi sain miehen tultua töistä nukkua melkein kolme tuntia ja tuntui että olis nukkuun vuoden. Niin makoisasti sitä nukahti että.

Kuukauden päivät tätä hulinaa on riittänyt öisin. Johtuu varmasti siitä, kun liikkuu niin mahdottomasti et vaikuttaa sit uniinkin. Päivällä ois parasta puuhata veljen kans.

Kohta pitääkin laskea pinniksen pohjaa alemmas, kurottelu alkaa kiinnostaan.

4 kuukautisella on kyllä kova kiinnostus jo muiden perheenjäsenten sapuskoihin. Yks päivä nappas mun banaanista ja silmät pyöreänä kattoo ja vaatii itsekin saada vähä leivästä palaa.

Puurot on aloitettu ja hyvin maistuu, maissinaksut on mukavaa sormiruokaa ja rapsuttelee kivasti ikeniä. Just muistelin et esikoisella oli ienharjasetti, mutta niitä ei oo nyt missään näkynyt, kun vauvaliike lopetti kaupungista.

Ystävänpäivä lähestyy

Ollaan Iivon kans aloitettu jo tekemään muutamia ystävänpäivälahjoja. Tykkäämme tehdä itse kortit ja jotain pikkuisia, jokseenkin söpöjäkin lahjoja.

Esimerkiksi maalaaminen on todella mielekästä puuhaa samoin kuin lankojen kans värkkääminen.

Pilttipurkkeja kun kertyy nyt tavallista enemmän niin ajateltiin ottaa muutama kansi hyötykäyttöön. Maalattiin aina kaksi samalla värillä ja pian päästiinkin jo pelaan muistipeliä. Oon pidemmän aikaa suunnitellut et tekis kansista sellaisen tanssimaton, joka astuessaan napsuu kivasti. Katsotaan milloin saamme sellaisen tehtyä.

Ideoita ystävänpäivälle kyllä riittäisi.

Retkiluistimilla treffeille

Viime sunnuntaita odotin niin paljon, koska oli selvää että lähdemme miehen kanssa treffeille. Ei ihan perus mestoilla vaan meren jäälle ja jalkoihin kiinni retkiluistimet. Ihan kahdestaan ei kuitenkaan oltu, vaan päätetttiin ottaa kuitenkin sporttihirmu Elmo mukaan. 

Tilattiin molemmille uudet retkiluistimet ja onneksi ne kerkes tulla viikonlopuksi perille. Näihin teriin kiinnitetään suksisiteet ja eikun monot jalkaan. Selvästi mukavammat kuin kenkämallin luistimet. Kantapää nousee irti, mikä on parempi. Mukaan myös sauvat ja eikun menoksi.

Lapset oli mummulla sen aikaa ja me viiletettiin ympäri merta kuin mitkäkin pikaluistelijat. Aivan sairaan mukavaa oli kirmailla pitkin jäätä ja väistellä lumidyynejä.

Elmo ois voinu pinkoa varmaan pari päivääkin siellä, oli aivan elementissään.

Retkiluistimilla pääsee niin lujaa kun vaan uskaltaa mennä, itekki otin näyttävän mahalaskun yhteen dyyniin. 

Jäällä meni porukkaa vaikka millaisilla vempeleillä, oli: autoa, mönkijään, moottorikelkkaa, potkuria, fatbikea, suksia ja ilmatyynyalusta. Siellä sitä tilaa on kaikille.

Majakalla pysähdyttiin eväillä ja matka jatkui melko pian. Aivan super mukavaa puuhaa. Eilen ostettiin parit naskalit ja heittovarjo jotka on hyvä olla jatkossa mukana.

Kiinteiden kimpussa

 

Täällä ollaan jo hyvässä vauhdissa kiinteiden kanssa ja kyllä on vaikuttanut uniin paremmin. Välillä tottakai on huonompia öitä ja edelleen yritetään pinniksessä lähtä liikkeelle. Ei tätä 3-4 kuukauden ikää turhaan sanota ”vipinä kuukausiksi”.

Oivalle ollaan tehty itse ruokia samalla kun muullekin perheelle. Kaupan antimia on myös maisteltu. 

Makuelämys on jo suht laaja:

🔺Porkkana

🔺Peruna

🔺Kukkakaali

🔺Parsakaali

🔺Avokado

🔺Maissi

🔺Banaani

🔺Persikka

🔺Ruusunmarja

🔺Mustikka

🔺Vadelma

🔺Omena

🔺Viinirypäle

🔺Luumu

🔺Kana

🔺Mango

🔺Aprikoosi

🔺Ananas

🍼 Edelleen maitoa menee melkein litra päivässä. Kiinteitä poika syö reippaasti 3-4 kertaa päivässä.

Suurimmaksi herkuksi on tottakai tullut hedelmät.🍑🍎🍌

Pakkaspäivän iloja

Tänään on sen verran kova pakkanen, ettei lähetty lasten kanssa ulkoileen. Aamulla kävin nuoremman koiran kans 10 minuutin pyrähdyksen pihalla ja mittari näytti sillon -25. Koira ois kyllä ollut innokas pidemmällekin reissulle. 

Sisähommia piti sit koittaa keksiä, minultahan ideat ei siis koskaan lopu kesken.

Ajattelin että hyödynnetään pakkasta ja tehdään ulos jotain kauniita jääkoristeita.

Eli tarvitset:

🔹 Piparimuotteja

🔹 Vahvoja pillejä

🔹 Astian vedelle ja muoteille

🔹 Mehua tai elintarvikeväriä

🔹 Sakset

 

➡️ Keitä vesi ja asettele muotit astian pohjalle.

➡️ Kaada kuuma vesi astiaan.

➡️ Laita halutessaan veteen väriä.

➡️ Leikkaa saksilla pillistä pala ripustusta varten.

➡️ Aseta pillit pystyyn muotteihin.

➡️ Kuskaa astia ulos muutamaksi tunniksi, pakkasesta riippuen.

Kun vesi on jäätynyt ota astia sisälle hetkeksi sulamaan. Muotit lähtee pian sulamaan. Mulla ei pillit oikeen toiminut ripustuksessa, mutta kirkkaalla langalla puuhun kiinni vaan.

Oikein kivoja koristeita, eikun kokeilemaan!

Tehtiin myös kakkuvuokaan jääkoriste. Iivo halusi lisätä veteen myös väriä ja kimalletta. Pimeys laski äkkiä, joten en viel nähnyt miltä kimalteet näyttää. 

Oikein helpot ja näyttävät koristeet saa tällä ohjeella. 

➡️ Keitä vesi

➡️ Kaada vesi vuokaan

➡️ Lisää väriä

➡️ Vie ulos

Kolmessa tunnissa oli jo oikein hyvin jäätynyt, pakkasta -27

Kun vuoka on jäätynyt, nosta sisälle hetkeksi lautaselle ja pian jää irtoaa. Vie ulos ja lisää vaikka kynttilä.

Perhepeti vai ei

 Perhepeti vai ei?

Meillä esikoinen on saanut nukkua vauvasta asti meijän vieressä. Nyt ollaan kuitenkin pyritty et nukkuis omassa huoneessa. Ihan hyvin on mennyt, kuitenkin usein yöllä kömpii viereen. Viime yönä huomasin hänen seikkailevan ympäri kämppää itkuisena. Mies meni hänet hakemaan ja viereen rauhoittui heti.

Toinen tapaus on nyt tämä uusi perheenjäsen. Hänen kohdalla ollaan oltu alusta asti sitä mieltä, että viereen ei otettaisi. Tilanne on nyt se, ettei hän rauhoitu pinnasänkyyn kuin päikkäreille. Illalla yritin monta tuntia saada omaan sänkyynsä nukkuun, tuloksetta. 3 vuotias toi äitille oikeen kuulosuojaimet, kun itse yritti nukkua omassa huoneessa. Huuto on jotain käsittämätöntä. Lisäksi se, että yrität saaha nukkuun tunti tolkulla ja siitä ei loppua näytä tulevan, onko touhussa järkeä. Vauvan ääni alkaa meneen painoksiin ja huuto muuttuu hysteeriseksi.

Viereen otettua vähän aikaa menee siihen, että saa hengityksen tasaantumaan ja haukkominen loppuu. Siihen se viereeni simahtaa kuin enkeli. 

Muutaman kerran yössä tankkaa maitoa, kääntyilee ja on rauhallinen. 

Otetaanpa tähän plussat ja miinukset perhepedistä

👍 Kuulet jokaisen perheenjäsenen hengityksen

👍 Kaikki nukkuu paremmin ( ei itsellekään tarvi nousta pinnikselle 100x yössä)

👍 On lämmintä ja tiivistä

👍 Huomaa jokaisen liikkeet

👍 On rauhallista

👎 3 vuotias ainakin haluaa yleensä nukkua poikittain tai laittaa jalat vanhempien päälle

👎 Pitää olla tosi varovainen

👎 Herää kuorsauksiin ja painajaisiin

👎 Tilaa ei oo paljon, X-asennossa ei voi nukkua

👎 Toinen koirakin köllii yleensä pedissä

👎 Harvoin saa nukkua miehen kans vierekkäin

Viime yönä mietin tätä asiaa kun kaikki oltiin pedissä. Mukavahan se on olla rakkaitten keskellä, mutta pidemmän päälle tätä ei ehkä jaksa. 

Iivo haluais, että Oiva muuttais pinnasängyn kans hänen huoneeseen. Idea kuulostaa hyvältä, mutta ei ainakaan vielä ajankohtaiselta koska minillä on haastetta ikenien ja opittujen taitojen kanssa, jotka vaikuttaa rauhoittumiseen.

Täältä löytyy kans tietoa perhepedistä: https://www.huonoaiti.fi/onko-perhepeti-sittenkin-paras-valinta/

Muumien maa

 

Pojat on saanu nämä ihanat muumit mun kummitädiltä, jotka hän on itse tehnyt. 

Pienenä mummoni teki näitä paljon ja ihana, että näitä edelleen tehdään.

Kestävä materiaali ja ihanat värit luo parhaat leikit.

Onko sulla ollut tämmöstä muumia?

Myös hiiripehmot oli lapsena in ja halinallet, joita edelleen näkee joissakin taulouksissa.

Vauhdin huumaa

 Täällä meno sen kun yltyy kun Oiva lähtee jo ryömiin. Välillä alkaa niin paljo tympäseen kun ei pääse liikkeelle ja sit yhtäkkiä onkin vauhdissa.

Tämä meno vaikuttaa hänellä myös yöuniin, toissayönä nukkui varmaan vaan puolituntia, joten kukaan muu kuin Iivo ei sinä yönä saanut unta. Välillä mahallaan, selällää ja ties miten päin pinniksessä menee. Otin välillä myös unipesää pois ettei niin helposti pääsisi kierimään, mutta turhaan. Tämä heppu menee ympäri vaikka suurimman nallenki.

Unipesä oli pois pelistä muutaman päivän, heppu hoksas et nythän täällä on tilaa ryömiä oikeen kunnolla ja eipä anneta kenenkään nukkua silloin kun minä reenaan. Huutoa tuli aina kun oli päässyt toiseen päähän pinnistä ja seinä tuli vastaan.

Muutamia kertoja on Oiva mennyt myös sohvan alle, sieltä on mukava kaivaa ukkoa esiin.

Viime yö oli jo parempi, vaikka ikenetkin ovat olleet jo muutaman viikon turvoksissa ja selvästi kutisee, niin silti yö oli parempi.

Mahallaan nukkuminenkin sujuu kun ei jaksa unta vastaan taistella.

Vaiheesta toiseen, sitä ootellessa.

Pakkanen paukkuu

Tänään mittari näytti -20 astetta, aurinko paistoi puiden latvaan ja houkutteli meitä ulkoileen. Kun pakkasta on tuon verran on pukeminenkin sit ihan omaa luokkaansa.

Oivalta vaihdettiin body ja housut pois ja puettiin eka:

➡️ merinovillahaalari 

➡️ collegehousut-, ja paita 

➡️ hanskat 

➡️ tossut

➡️ kypärälakki ja pipo.

⤵️

Sitten toppapuku, makuupussi ja vaunuun vetään sikeitä.

Tyytyväisenä nukkui koko matkan.

Täydellinen keli oli kyllä, harmi vaan kun koirat ei päässy mukaan. Tassut jäätyis aika äkkiä.

Iivo matkusti rattikelkalla ja laski muutamat laskut isän kans.

Kotona ootti herkullinen hernesoppa.