Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

 

3-vuotiaan kiinnostus eri asioita kohtaan on mykistävää. Vielä muutama kuukausi sitten sain olla itse kannustamassa häntä kysymään kysymyksiä. Nyt ei kannustamista tarvi, vaan niitä kysymyksiä kertakaikkiaan vaan riittää. Vetää meikäläiset välillä melko hiljaiseksi, että hetkinen miksi tosiaan näin on.

Kysymällä oppii ja asiat kiinnostaa. Yleisin kysymys on miksi? 

Tässä muutamat mitkä tulee mieleen

Miksi isi menee töihin?

Miksi ketulla on keltaiset silmät?

Miksi kanan alla muna?

Miksi vauvalla ei oo hammasta?

Miksi aina kaatuu? (Kun hän hiihtää)

Miksi pitää pukea?

Miksi joulupukki tulee piipusta?

Miksi nuohoojan naama on musta?

Miksi äiti jumppaa?

Sitte kun samasta aiheesta sattaa tulla vielä 5 jatkokysymystä niin siinä on kerrottavaa 😅

Puhuminen alkaa sujumaan, toki ihan kaikkea ei vielä saada kuulla kuten R kirjainta. Yks päivä olin ihmeissään kun hän sanoi:

””Mu yks kerta sanoo ja hermo menee” olin et mitä kummaa, meneekö sulla tosiaan hermot nyt 👍

Sitten on hauska kun hän sanoo et missä järjestyksessä voitais tehdä asiat, mutta äiti on se pomo. Eli näin ”mu yks brumpa kattoo sit leipä ja nukkuun, mä pono” eli pomo muka 😅

Kaikkia ne keksii ja on äidillä naurussa piteleminen.