Intohimona pyöräily

Helmikuussa aloin miettimään 30 -vuotis syntymäpäivääni joka on 2.6. Halusin, että silloin voisi tehdä jotain vähän erikoisempaa. Sain idean, että kutsuisin porukkaa pyöräilemään kanssani 100 kilometriä meidän mökille. Halutessaan voi tietenkin tulla autolla. 

Mielettömän hieno suunnitelma, alettiin laittaan päivämäärää lukkoon, että jokainen halutessan kerkeää treenata ja toivoa vapaapäivää kyseiselle viikonlopulle.

Mökkiin mahtuu nukkumaan tai niitylle telttoihin. Saunaa, joessa pulahtamista, lasten kirmaamista leikeissään ja iltanuotiolla kitaransoittoa kuunnellen. Tää kuulostaa niin täydelliseltä syntymäpäivän vietolta että!

Huhtikuussa sain mieheltäni täydellisen synttärilahjan ennakkoon, maantiepyörän. Aivan mieletön kampe, aluksi oli vaihteisiin totuttelua, samoin kuin ajoasentoon ihan alasarvista. Vatsalihakset sai kunnon treenin, mutta pian uuteen tottui ja ajoa alkoi tulemaan.

Aivan ihana harrastus ja reittejä löytyy sitä mukaan kun viitsii lähteä etsimään ja polkemaan. Musat korviin tai kaveri mukaan niin kilsoja kertyy reippaasti. 

Minulla on jo lukkopolkimet hommattuna, mutta kengät vielä kaupassa. Pian on nekin ostettava, että pääsee niilläkin testaamaan ajoa. Tässä ei kuitenkaan ole enään kuin 18 päivää lähtöön. Oon niin innoissani. 

Pitää käydä pidempää reittiä ajamassa ja siirtää hybridistä mittari uuteen pyörään, näkee vauhdin siinä silmien alla, eikä vauhti lähde heijaamaan laidasta laitaan musiikin tahtiin, vaan pysyy tasaisena koko matkan.

Puhelinteline, valot, toinen juomapulloteline ja vararengas pitää myös vielä ostaa. 

Oulussa on hyvät pyöräilyreitit ja lähes kaikki tiet joita olen ajanut on ollut ok kunnossa. Välillä on tullut pätkää et on kunnon railoja tai soraa, joita saakin tarkkana väistellä. 

Olen myös pistänyt merkille, että vastaantulevat maantiepyöräilijät moikkaavat nostamalla sormea tangolta. Teen siis samoin!

Olen nyt polkenut tällä ratsulla:

30km - vaihteisiin tutustuminen

2x 69km - 3h 30min

67km - 3h 4min

50km - 2h 35min

Maksinopeus on ollut 47,3 ja 10km oon mennyt 20 minuuttiin.

Aika mukavaa seurata omaa kehitystä ja välillä kokeilla lujaa vauhtia. Parasta kuitenkin on tasainen ja sopiva vauhti niin jaksaa parhaiten. Yleensä siis 20-25km/h.

Mukavia pyöräilyreissuja kaikille!

Vauvan liikkumiskalustoa

 

Tässä tämän hetkistä vauvakalustoa ja siinähän on valinnanvaraa oleskeluun. Ostettiin uutena vuonna 2017 Hauckin lastenvaunusetti, joka on palvellut meitä hyvin. Ainoastaan nyt alkaa tukipidike sanoa itseään irti ja päätettiinkin ettei uusia vaunuja yms aleta edes ostamaan. Kestää mitä kestää ja ihanilta sukulaisilta ollaan parit rattaat saatu, aivan parasta!

Hauckin settiin ostettiin vuoden 2020 vauvaa varten uus turvakaukalo ihan vaan turvallisuussyistä. Sen kanssa kun ei pelleillä!

Kätevää on saada vauva suoraan autosta rattaisiin kiinni ilman et tarvii turvakaukalosta alkaa purkamaan pois. Tavaratilaa ihan tarpeeksi alhaalla ja vauvan kasvaessa isommaksi voi vaunukopan vaihtaa istuinrattaaksi. Selkänojan voi laittaa kummin päin vaan.

Melko pieneen tilaan saa rattaat purettua, renkaat erikseen irrotettua myös.

Ei oo ihme jos alkaa jo hajoaan, onhan niillä esikoista kuskattu eka kesänäkin pitkin Kilpisjärven maastoja, pitkiä kävelylenkkejä satoja satoja kilometrejä ja keinutettu lasta uneen satoja tunteja.

Mutsy rattaat saa todellakin pieneen tilaan, mikä helpottaa meidän kesän reissaamista muutenkin, kun sitä tavaraa saa olla ihan sikana mukana. Selkänojaa saa säädettyä makuulle asti ja on aurinkosuojaa, erittäin ketterät liikuteltavat.

Nämä toiset rattaat on kans tosi hyvät, on isot renkaat ja joustoa. Helpot kärryt tästä kotua lähtiessä poutasäällä. Vielä meijän mini tuntuu kauhean pieneltä siinä, joten kahdet muut palvelee siihen asti mainiosti.

Meiltä löytyy erikseen sade- ja hyttyssuojaa joita tarvii kesällä sata varmasti.

Kesää ootetaan kuin kuuta nousevaa. Esikoinen kysyy lähes päivittäin "millon kesä tulee, en malta oottaa" 

Ostettiin kantorinkka minille, patikoiminen sujuu helpommin ilman rattaita. Myös metsissä liikkuessa rinkka on kätevä niin ei tarvi aina olla helppo kulkuisia reittejä kärryille.

Lapsi voi leirissä istua myös tuolissa, kun rinkan ottaa pois selästä, parasta.

Oon jonkin verran lukenut aiheesta pienten lasten kanssa patikoimassa. Matka on hidasta, jopa kilometri tuntiin. Sehän ei meitä haittaa, kuka siellä haluaakaan juosta reittejä läpi. Luontoa pitää päästä tutkimaan ja näkemään. Varusteista ja peseytymisestä on myös hyvä ottaa etukäteen selvää. Kumpa oltais jo matkalla seikkailuumme. 

Pian pääsemme myös koko perheen voimin pyöräilyretkille, sillä laitamme nuorimmaisen pyöräkärryyn. 

Tuntuu että tämä vauva-aika on mennyt tosi nopeasti ja varsinkin itse lapsen kehitys on super nopeaa. Hän on nyt 7kk ja kävelee sohvan reunaa pitkin, tasapainottelee pidenen keinutuolin  ja pöydän välissä, kiipeää pöydän hyllylle ja kaikkea vasten on noustava. 

Yhdessä tekemisen riemua!!

Mitä sinä odotat kesältä?

7 kuukautta ja vauhti kiihtyy

Eilen nuorempi pojista täytti 7 kuukautta. Saatiin neuvola-aika samalle päivälle ja asiat on sen verta hyvällä mallilla et seuraava neuvolakerta on 9 kuukauden iässä. Poika kasvanut kovasti ja oli esitellyt lähes kaikki uudet temppunsa.

Kotona saa olla laittamassa esteitä, ettei ihan joka paikkaan pääse menemään. Tokihan just ne paikat jotka on kiellettyjä kiinnostaa kaikista eniten, kuten takkahuone jossa on remontti kesken ja eteinen, sieltä  löytää koirien ruokailupisteen.

Keittiössä ei voi tiskikoneita tyhjentää tai täyttää jos poika on lattialla, syöttötuoli ei nappaa kuin pakollisissa tapauksissa. Sitterit ja muut huvipaikat jääny jo aikaa sitten historiaan. Tiskikoneeseen kiipeäminen on hänestä todella mukavaa.

Tukea vasten nouseminen on aloitettu kuukausi sitten ja nyt se alkaa meneen vaan hurjemmaksi, nimittäin tänään nousi sohvaa vasten. Aikaisemmin on riittänyt pöytä ja muut matalammat kohteet.

Viime viikolla ilmestyi alas eka hammas josta saimme kyllä kuulla, mutta lääke auttoi kipuun tehokkaasti. Hammasta pestään tietysti joka päivä ja harja tuntuu kivalta ikenissä.

Eilen siirsimme pojan toiseen huoneeseen nukkumaan, jos vaikka saatais nukuttua öitä paremmin. Ainakin eka yö oli melkosta laukkaamista, mut itkut jäi minimiin.

Iivon kans tää huoneeseen siirtäminen ei silloin auttanut mitään, mut tästä mulla on hyvät vibat.

Loppuun vielä muutamat kuvat viime viikon minireissusta tätini luokse maalle. Siellä riitti pojilla nähtävää käärmeistä vasikoihin ja sonneihin.

Pyöräily piristää

Olen erittäin innoissani pyöräilystä ja talven olen polkenut miehen maastopyörällä. Sillä on helppo kulkea maastossa kuin maastossa, vaikka itse ajankin vain maanteitä. Paksujen renkaiden ansiosta pyörä kulkee sujuvasti sekä lumella, jäällä ja asvaltilla. Toki itekin tuossa joku aika sitten tajusin, että tiet on osittain sulat ja rengaspaineet oli matalat, polkeminen oli todella raskasta. 

Pakkaan aina mukaan vettä tottakai, suolaista ja makeaa, kuulokkeet ja kypärän. Olen ajatellut alkaa käyttämään myös oikeita pyöräilyhousuja niin takamus ei oo ihan muhennosta pitkän matkan jälkeen.

Pari päivää sitten kävin maastopyörällä polkeen 51 kilometrin lenkin ja kyllähän se on hitaampaa ja raskaampaa kuin hybridipyörällä. Silti haastan itseä joka kerta vain enemmän ja nautin touhusta todella.

Kaksi kuukautta aikaa reenata, sillä täytän silloin 30. Olen aikeissa polkea mökille 100 kilometriä, joko yksin tai niiden kanssa joille olen haasteen heittänyt. En malta oottaa!  Siitä tulee huikee reissu, joka jää muistoihin.

Kohta kaksi vuotta vanha pyöräni kaipaa nyt ensimmäistä huoltoa ja kilsoja on varmaan alla melkeen 3000. Uutta ketjua, jarrupalaa ja rengasta niin kulkee taas moitteettomasti.

Pienellä vaivalla kehitettiin pyörälle huoltoteline, joka ajaa asian just niinkö pitääkin. Tässä vaiheessa joutanut ostamaan oikeita vempeleitä.

On sitä mielissään voi ihime homma. 150 kilsaa on maastopyörällä nyt vejetty menemään. Eilen vettiin myös 10 kilometriä pyöräkärryä perässä, kun käytiin Iivon kans vähä seikkaileen. Sehän se vasta oli reenien reeni. Reisi kyllä kiittää ja huomaa et reenaaminen on auttanut.

Uusia seikkailuja kohti ja haastamaan ittiä! Nauttikaa tekin ulkona olemisesta moi!
 

Muutoksia puolivuotiaalle

Ei ihan heti uskois että perheen pienin on vasta 6 kuukautta ja kiipeilee sitteriin ja ryömii ympäri kämppää. Kova hinku on päästä isoveljen perään ja leikit kiinnostaa todella paljon, samoten kuin muiden syöminen. Hän yrittää napata kädestä sapuskaa ja aukoo suuta sylissä istuessaan.

Pinnasängyn pohjaa on laskettu, ettei vaan pääse tulemaan sieltä yli. Sängystä on hepun mukava kurkkia pinnojen välistä ja naureskella veljen kanssa. Eka yö pohjan kanssa alhaalla oli raju, herättiin joka tunnilla. Tais vähän jännittää se muutos, mutta nyt jo palattu ”normaaliin, eli herätään 98x yössä.

Pakko välillä pitää poikaa rintarepuissa et saa vähän ees käsiä vapaaksi ja tehtyä kotihommia. Aika kätevä muutenkin se reppu kun saa selkäänkin asennettua, kun lähdetään metsiin koko porukalla.

Pojan ollessa lattialla hän on samantien jo aivan eri huoneessa minne hänet oli laskettu. Vauhtia siis riittää ja hyvähän se on, pysyy itsekin vireessä koko ajan, vasta näin illalla on aikaa sit istua alas. :)

Oiva kiipeää syliin kun istun lattialla ja pienet esineetkään ei häntä paljon estele.

Oiva ei oo enään hetkeen tykännyt olla Tripp trappin baby setissä, vaan aina kun yrittää laittaa siihen niin alkaa rimpuilu ja itku. Muutenkin setti näyttänyt jo melko pieneltä meijän jantterille. Siirryttiin siis normi syöttötuoliin ja aluksi sekin oli uutta ja jännää. Pikkusen aikaa kerrallaan kun pitää niin alkaa tottumaan siihen.

Tänään ei meinannut ulkona olemisesta tulla mitään kun Oiva ei ois halunnut olla kärryissä, ei siis missään asennossa. Muu miesväki puuhasteli autotallissa ja olisi vissiin itsekin sinne kovasti halunnut mennä touhuaan. On jännä miten hän seuraa kaikkea mitä muut touhuaa ja ehdottomasti, jos vaan pääsee liikkeelle niin on salamana paikalla.

Pääsiäinen menee lätäköissä läträten ja yhdessä puuhastellen. Vähän kyläilyä ja hyvää ruokaa, se riittää.

                                   Ihanaa Pääsiäistä sinne ruudun toiselle puolen!

Pääsiäistä päin

Pääsiäistä aloimme Iivon kanssa valmistelemaan varmaan jo kaksi viikkoa sitten. Ollaan maalattu kananmunakennoja, munia, käpyjä ja askarreltu kortteja. 

Myös suklaaherkuille on tehty paperilautasista kulhot valmiiksi ja pääsiäisruoho on nousemassa. Pienet tipuset odottaa vihreää paikkaansa, toki ne on saanut vähän kauko-ohjattavan auton lavalla kyytiä. 

Pääsiäisaskarteluja on mukava tehdä kun on hyvin suunnitellut mitä tekee ja mistä. Minin nukkuessa päikkäreitä ei kauheasti kuitenkaan kerkeä tekemään ja kaikkien tavaroiden levittämiseenkin menee oma aika. Välillä jää kesken tai pojan mielenkiinto hiipuu, joten minä jatkan ne yleensä illan päätteeksi loppuun.

Kaikkea ihanaa sitä varmasti värkkäis jos ois aikaa, ihan mahdottomia ei yöllä viitsi vaikka valvon myöhempään. Muutamat muutkin suunnitelmat on jo hyvällä alulla ja niitä pyrin tekemään, ettei vaan jää tekemättä.

Kortit valmistuu nopeasti ja huomasin pääsiäislaatikosta, että siellä on viime vuonna tehtyjä kortteja, kun ei päästy niitä kenellekään toimittamaan Koronan vuoksi. Tänä vuonna ne toivottavasti vaihtavat osoitetta niin pääsevät ilahduttamaan muita.

Keltainen on ehdottomasti kevään väri ja samalla kun laitan rairuohon kasvamaan vaihdan kukille myös mullat. Se on jo sellainen merkki, että voi pikku hiljaa alkaa kaivaan uikkareita esiin.

Miten siellä Pääsiäisen valmistelu sujuu?