Lunta lunta valkoista lunta 75 senttiä on

 

Tänä talvena on saanut nauttia nietoksista oikein kunnolla. Itelläkin iskee lapsenmieli, kun huomaa ryömivän pitkin pihaa 3 vuotiaan kanssa. Nehän ne parhaita leikkejä onkin, kun heittäytyy täysillä mukaan!

Pulkkamäessä ees taas kömpiminen, lumityöt ja lumihangessa tarpominen on oikein mukavaa hyötyliikuntaa. Kunto kohisee pienestäkin viitseliäisyydestä ja piristää päivää yllättävästi.

Lunta on täällä Oulussa nyt 75cm, eli enemmän jopa kuin Lapissa. Tänään ollaan jo yhdet lumityöt tehty ja ainakin vielä toiset saa käydä lapioimassa. Mukavaa puuhaa se on ja ulkona näyttää aina niin ihanalta ennen kuin alkaa hommiin. Nietokset kumpuilee ja lumi pöllyää katolta.

Kevättä kohti kun mennään on ihanaa miten aurinko alkaa paistamaan ja pikkuhiljaa myös lämmittämään. Aurinko häikäisee silmiin ja lumi kimaltelee auringonsäteistä, aivan parasta. 

Katolle on kertynyt ihan kivasti lunta,  joita onkin tarkoitus käydä vähän puottamassa. Lumet kun itsestään alkaa tippumaan, ne kovettuu nopeasti tiiviiksi kasaksi johon ei melkein pistolapiokaan tehoa. Huomattiin tämä jo edellisellä asunnolla ja siinä oli ikkunan edessä kunnon kinos pitkän aikaa. 

Lisäksi yritämme saada lumet mahdollisimman kauas talon rakenteista. Katsotaan miten onnistumme sen suhteen.

Tauon paikka nyt ja oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Mikä sinulla on suhtautuminen lumeen? Nautitko vai tympäseekö se? 🤔

Lastenhuoneen sisustus

Viime viikolla jatkettiin poikien huoneen sisustamista. Toinenkin seinä sai värikseen yellow niinku Iivo sen sanoisi. Seinä on kyllä hieno ja väriltään epätasainen mikä tekee siitä eloisan. 

Toinen seinä sai viimein tapettia pintaan ja vaikka materiaali on räväkkä ei se hyppää silmille, tosi cool.

Leluja sais hieman karsia huoneesta varastoon joilla 3-vuotias ei enään leiki. Turhankin paljon siellä pyörii just jotain vauvan leluja ja muuta hömppää. Seuraava leikkijä saa sitten aikanaan tutustua niihin. 

Toistaiseksi paikat on huoneessa pysynyt suht siistinä, ihme kyllä.

Isot kaapit liukuovilla on kyllä hyvä idea huoneessa, sinne saa loistavasti laitettua leluja ja tarvikkeita jemmaan. 

Lastenhuoneen sisustaminen ja sen tekeminen käytännölliseksi voi olla haastavaa. Liian tarkkaan ei kannata suunnitella mikä tulee mihinkin ja mittailla kovinkaan senttitouhuna, sillä jos haluaa vaihtaa huoneessa järjestystä tai hommata sinne jotain uutta kalustetta.

Myös jos tavaraa on enemmän kuin tilaa säilyttää lähtee siisteys nopeasti raiteilta, on huomattu. 

Tauluja vielä seinälle niin alkaa olla bueno. 

Tällä viikolla jatkuu myös takkaprojekti, toivottavasti jo saadaan päätökseen. Siitä tulee postausta!

Vauhdin huumaa

Kuopuksella on nyt ikää 5kk ja meno on jo tovin aikaa ollut melkoista kuten olen kirjoitellut. Ryömimisen riemu on niin hauskaa, että välillä pyöritään oikeen kunnolla pitkin lattioita. Kaivoin komeron syövereistä konttauspäähineen esiin niin ei tarvi pikkusen kopsautella kipeästi. 

Lelutkin karkailee näpeistä kun etenee, niin hermot palaa monesti ja pakko on lelujen perään päästävä. Entistä enemmän kiinnostaa myös isoveljen leikit ja monesti nauraa oikein kunnolla hänen jutuille. Pieni haluaa tunnustella veljeä ja ottaa kädestä kiinni.

Toisena, sangin erikoisena liikkeenä on ilmennyt ”lankutus”, siinä hän useita sekunteja kikkailee ja monta kertaa päivässä. Tätä ei nähty esikoisen kohdalla. Saa nähdä lähteekö kohta konttaamaan. Iivolla jäi konttaus kokonaan välistä, hän alkoi suoriltaan seisomaan tukea vasten.

Pukeminen ja vaipan vaihtaminen on melkoisen taistelun takana. Selällään ei viihdytä yhtään ja nukuminenkin tapahtuu mahallaan.

Siirryimme housuvaippoihin et siltä osin ainakin helpottaa myös pukeminen sylissä aloitettu.

Pakkasta ja lunta

 

Pakkasista on tänä talvena saanut nauttia ihan urakalla. Kylmällä ilmalla on mukava tehdä piristäviä tempauksia kuten olen aikaisemmin kertonut niistä jääkoristeita.

Kuuman veden heittäminen ilmaan oli pakko kokeilla. Ekasta erästä sain kasvoihin osan polttavaa vettä, sitten alkoi jo sujumaan. Yks päivä käytiin reissu Hailuotoon jäätietä pitkin, joten otin sinnekin mukaan veet termospulloon. 

Ajattelin vielä ehtiä testaan saippuakuplat, ne on upeita ainakin kuvissa. 

Mies oli laittanut maitotölkkiin vettä ja sinistä väriä, yöksi pihalle ja pakkaus auki. Hieno jääkimpale paljastui.

Tälle talvea on ollut upeita hetkiä kun luntakin on niin paljon. Tammikuussa sai monesti herätä kuin Muumilaakson talvimaisemaan. Lunta oli satanut öisin niin paljon, että kaikkialla oli upean näköistä.

Sinä ± minä = 10 vuotta

 

Meillä tuli hiljattain 10 vuotta yhteiseloa. Aika on mennyt kyllä hurjan nopeasti, paljon on keretty kokemaan. Monia monia reissuja ympäri Suomea, juhlia ja tuiki tavallista perhe-elämää nyt reilu kolme vuotta.

Iloa ja onnea on riittänyt, myös menetyksiä joista yhdessä on selvitty. Oman aikansa se ottaa, mut loputtomiin ei surkutella vaan mennään eteenpäin.

Toisesta on oppinut paljon, tietää hyvät ja huonot puolet tai oikeastaan ne joita voi kehittää. Itestä tiiän et vois turhasta sanomiset jättää kokonaan sanomatta, myös vois opetella vähä siistimmäksi. Imuroin kyllä joka toinen päivä ja moppikin heiluu pari kertaa viikossa ainaki, mut tommoset niinku vaatteiden ja tavaroiden oikeille paikoille sijoittelu tuntuu näiden vuosien jälkeenkin edelleen haastavalta.

Molemmat tykätään urheilla ja sille on löydettävä aina aikaa, muuten alkaa pääkopassa leikkaan kiinni. Retkeily on se meijän yhteinen juttu kyllä. Aivan sama onko kyseessä päivän reissu metsään vai viikon reissu Lappiin. Lapset kulkee kaikkialla mukana missä mekin, siitä ei tingitä.

Nyt kun ollaan kohta puolivuotta asuttu omakotitalossa on mukavaa yhdessä suunnitella mitä kotiin tehdään ja hankitaan. Tykätään itse tehdä vaikka ei osattaiskaan, otamme selvää ja aletaan hommiin. Nikkaroinnit ja pihahommat on unelmaa, lumitöistäkin saa taistella.

Tässä biisinpätkä, jossa on ihanat sanat

Sinä vain, olet mun, juhlien kuohuvaa

Sinä vain, olet mun, sydämen humalaa

Ja vain sinun kanssasi olen tuntenut magneetin voiman

Sinä vain, olet mun, siltani tulevaan

Sinä vain, olet mun, juoneni tarinaan

Ja vain sinun kanssasi olen saanut kantavat siivet 

Vannon sulle rakkauden, kotkan lailla meistä taistelen

Läpi hirmumyrskyjen 

Vuoksi meidän huomisen

Kyllä sen huomaa et elämä kasvattaa ihmistä, ei oo se sama ujo nuori nainen. Pikemminkin vastuullinen, energinen, elämänjanoinen ja muutenkin rennompi ihminen. Tästä on hyvä jatkaa seikkailua seuraavaan lukuun.

Mikä on teidän parisuhteen tukipilari?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

 

3-vuotiaan kiinnostus eri asioita kohtaan on mykistävää. Vielä muutama kuukausi sitten sain olla itse kannustamassa häntä kysymään kysymyksiä. Nyt ei kannustamista tarvi, vaan niitä kysymyksiä kertakaikkiaan vaan riittää. Vetää meikäläiset välillä melko hiljaiseksi, että hetkinen miksi tosiaan näin on.

Kysymällä oppii ja asiat kiinnostaa. Yleisin kysymys on miksi? 

Tässä muutamat mitkä tulee mieleen

Miksi isi menee töihin?

Miksi ketulla on keltaiset silmät?

Miksi kanan alla muna?

Miksi vauvalla ei oo hammasta?

Miksi aina kaatuu? (Kun hän hiihtää)

Miksi pitää pukea?

Miksi joulupukki tulee piipusta?

Miksi nuohoojan naama on musta?

Miksi äiti jumppaa?

Sitte kun samasta aiheesta sattaa tulla vielä 5 jatkokysymystä niin siinä on kerrottavaa 😅

Puhuminen alkaa sujumaan, toki ihan kaikkea ei vielä saada kuulla kuten R kirjainta. Yks päivä olin ihmeissään kun hän sanoi:

””Mu yks kerta sanoo ja hermo menee” olin et mitä kummaa, meneekö sulla tosiaan hermot nyt 👍

Sitten on hauska kun hän sanoo et missä järjestyksessä voitais tehdä asiat, mutta äiti on se pomo. Eli näin ”mu yks brumpa kattoo sit leipä ja nukkuun, mä pono” eli pomo muka 😅

Kaikkia ne keksii ja on äidillä naurussa piteleminen. 

Yöhulinat

 

Tämä naksusuu on täsmälleen samanlainen tapaus kuin isoveljensäkin oli. Päivät ollaan hyvin kilttejä, mutta kun päivä alkaa kääntymään ehtoonpuoleen on tilanne toinen. 

Nukkumaan ei missään nimessä haluta, ei myöskään päivällä. Enemmän kiinnostaisi katsella joka paikkaan ja puuhata leluilla. 

Edelleen yölliset kierimiset ja ryömimiset sängyssä jatkuvat. Pientä helpotusta auttaa se, että hän haluaisi nukkua mahallaan, mutta sekään ei sit pidemmän päälle houkuta. 

Viime yönä sain olla varmaan 200 kertaa kääntämässä häntä, kun huutaa mahallaan. Välillä myös ikeniä täytyy rapsuttaa ja muuten vain naureskella.

Pari yötä siis täysin valvottu, onneksi sain miehen tultua töistä nukkua melkein kolme tuntia ja tuntui että olis nukkuun vuoden. Niin makoisasti sitä nukahti että.

Kuukauden päivät tätä hulinaa on riittänyt öisin. Johtuu varmasti siitä, kun liikkuu niin mahdottomasti et vaikuttaa sit uniinkin. Päivällä ois parasta puuhata veljen kans.

Kohta pitääkin laskea pinniksen pohjaa alemmas, kurottelu alkaa kiinnostaan.

4 kuukautisella on kyllä kova kiinnostus jo muiden perheenjäsenten sapuskoihin. Yks päivä nappas mun banaanista ja silmät pyöreänä kattoo ja vaatii itsekin saada vähä leivästä palaa.

Puurot on aloitettu ja hyvin maistuu, maissinaksut on mukavaa sormiruokaa ja rapsuttelee kivasti ikeniä. Just muistelin et esikoisella oli ienharjasetti, mutta niitä ei oo nyt missään näkynyt, kun vauvaliike lopetti kaupungista.

Ystävänpäivä lähestyy

Ollaan Iivon kans aloitettu jo tekemään muutamia ystävänpäivälahjoja. Tykkäämme tehdä itse kortit ja jotain pikkuisia, jokseenkin söpöjäkin lahjoja.

Esimerkiksi maalaaminen on todella mielekästä puuhaa samoin kuin lankojen kans värkkääminen.

Pilttipurkkeja kun kertyy nyt tavallista enemmän niin ajateltiin ottaa muutama kansi hyötykäyttöön. Maalattiin aina kaksi samalla värillä ja pian päästiinkin jo pelaan muistipeliä. Oon pidemmän aikaa suunnitellut et tekis kansista sellaisen tanssimaton, joka astuessaan napsuu kivasti. Katsotaan milloin saamme sellaisen tehtyä.

Ideoita ystävänpäivälle kyllä riittäisi.

Retkiluistimilla treffeille

Viime sunnuntaita odotin niin paljon, koska oli selvää että lähdemme miehen kanssa treffeille. Ei ihan perus mestoilla vaan meren jäälle ja jalkoihin kiinni retkiluistimet. Ihan kahdestaan ei kuitenkaan oltu, vaan päätetttiin ottaa kuitenkin sporttihirmu Elmo mukaan. 

Tilattiin molemmille uudet retkiluistimet ja onneksi ne kerkes tulla viikonlopuksi perille. Näihin teriin kiinnitetään suksisiteet ja eikun monot jalkaan. Selvästi mukavammat kuin kenkämallin luistimet. Kantapää nousee irti, mikä on parempi. Mukaan myös sauvat ja eikun menoksi.

Lapset oli mummulla sen aikaa ja me viiletettiin ympäri merta kuin mitkäkin pikaluistelijat. Aivan sairaan mukavaa oli kirmailla pitkin jäätä ja väistellä lumidyynejä.

Elmo ois voinu pinkoa varmaan pari päivääkin siellä, oli aivan elementissään.

Retkiluistimilla pääsee niin lujaa kun vaan uskaltaa mennä, itekki otin näyttävän mahalaskun yhteen dyyniin. 

Jäällä meni porukkaa vaikka millaisilla vempeleillä, oli: autoa, mönkijään, moottorikelkkaa, potkuria, fatbikea, suksia ja ilmatyynyalusta. Siellä sitä tilaa on kaikille.

Majakalla pysähdyttiin eväillä ja matka jatkui melko pian. Aivan super mukavaa puuhaa. Eilen ostettiin parit naskalit ja heittovarjo jotka on hyvä olla jatkossa mukana.