Pyörähdys työpaikalla

Eilen startattiin vaunut kohti työpaikkaani. Siellä oli kovasti ootettu mua käymään, no nyt mä sit kävin. Ei ookkaan tullut käytyä sen jälkeen, kun jäin äitiyslomalle 28.8. On ollut vähän kaikennäköstä tässä viimeisten 5 kuukauden aikana.

Kahvit siinä juotiin ja joristiin joutavia. Iivo sai lempeitä katseita ja oli niin reippaana että. Pari tuttua työkaveria oli paikalla, väki vaihtuu niin paljon kaupan alalla.
Arinalta sain joululahjaksi Fjällräven Kånken repun ja Marttiini puukon, pääsen kunnolla eräileen. Repussa on oikeen Arinan painatus, eiköhän se tuu ihan käyttöön meillä.
Mukava oli käydä putiikissa, mutta vielä ei himota takas palata. Saa nähdä milloin paluu tapahtuu.
Jatkoimme pojan kans matkaa mummille ja Roki-koira tykkäs viihdyttää.

Villasukat jalkaan ja uuteen päivään

Näin talvisina pakkaspäivinä on laitettava villasukat jalkaan. Jalat pysyvät lämpimänä ja vetreinä koko päivän.
Mummoni teki meille paljon villasukkia, pohjiin tuli reikiä ja ne neulottiin kasaan. Nykyäänkin on vielä samoja sukkia käytössä.
Tänä päivänä äitini tekee yhtä värikkäitä tai hillittyjä, aivan upeita sukkia. 
Muutama vuosi sitten sain neulottua vauvan villasukat ja ainakin yhdet pitkät varret on jossain kesken. En ole oikein villasukkien tekijä, innostus kaatuu aina kantapäihin. Ehkä joskus vielä innostun.
Tässä vain murto-osa villasukka kokoelmaani.
Turkoosit villasukat on siskoni tehnyt ja reilu vuosi sitten asiakas oli neulonut minulle tossut. Ihania lahjoja.

Joku oli luullut tossuja kuusenkoristeiksi, kun olivat olleet pöyällä neliönä.

Wish, mitä tulikaan tilattua

Joskus tilasin Wishiltä mielestäni upeat farkut. Postiluukusta tipahti jotain aivan muuta. Housut oli ihan erit ja jotain aivan järkyttävää.
Otin yhteyttä asiakaspalvelun kautta ja siellä pahoiteltiin tapahtunutta ja sanottiin, että voin pitää saamani housut. Kiitos, niillä en mitään tehnyt, joten nakkasin kirpparille myyntiin.
Kerran tilasin myös valkoisen hienon paidan, joka sekin oli ihan muuta mitä netissä annettiin ymmärtää. Kangas oli kovaa ja päällä se näytti teltalta, lisäksi siitä näky läpi.
Enään en kyllä mene niihin huijauksiin.

Ainakin sain molemmista kerroista makiat naurut ja piristi päivääni kivasti.

Bataatit uusiksi

Eilen tein bataattisosetta pojalle, että tänä aamuna sais maistaa uutta makua. Ruokaa laittaessa lautaselle huomattiin soseen seassa mustia ihan pieniä paloja, jotka selvityksen jälkeen oli peräsin tehosekoittimen terien ja tiivisteen välistä olevasta muoviosasta. Se bataattisetti lähti sen siliän tien roskiin.
Tänään tein uuden satsin, mutta Tupperwaren pikakokilla. Todella sileää sosetta ja hetkessä. Hyvin maistui pojalle ja nyt nukkuu tyytyväisenä.

Onneksi joskus olin Tupperilla hommissa ja sain näitä sähköttömiä vempeleitä hommattua ja lahjaksi. 

Mintun raikas mango-lime smoothie

Tässä ihana smoothie ohje

150g mangoa
Puolikas kuorittu lime
pieni kourallinen vahvaa minttua
½ dl kookosmaitoa
1-2 dl vettä

Koristeeksi päälle mintunlehtiä, unikonsiemeniä tai chiasiemeniä
Sitruunan- ja limenkuorta raasteena / suikaleena

Päiväkirjasta

Muistan ensimmäisen päiväkirjani, se on ruusukansinen jonne olen kontaktoinut monia neliapiloita. Ala-asteella aloitin kirjoittaan sitä ja kirjoja on muutamia rustattu. Niitä on mukava jälkeen päin lukea ja muistella miten mummon ja papan kans matkusteltiin karavaanarialueilla ympäri Suomea.
Joskus kirjoittaminen jäi pois ja samoihin aikoihin kun tämän blogin aloitin hommasin myös päiväkirjan. Silloin kirjoitin satunnaisesti, joskus tuli jopa vuosien taukoja.

Vuoden 2017 alusta lähtien olen kirjoittanut päiväkirjaa lähes päivittäin. Raskauden tullessa elämääni halusin kirjoittaa miltä tuntuu kun pieni ihme kasvaa ja liikkuu vatsassani. Miten kaikki alkoi pikkuhiljaa arjessa muuttumaan, ensimmäiset neuvolakäynnit ja ultrat, kaikki oli jännittävää ja pelottavaa.

Tässä pätkä päiväkirjastani: 17.3.2017

"Tänään käytiin eka kertaa ultrassa. Rapu oli niin söpö, ei näyttänyt ravulle vaan pienelle ihmiselle. Pituutta melkeen 5cm, kova liikkuun ja ei meinannut hoitaja saaha katottua vauvaa kunnolla kun liikkui niin paljon. Raskausviikoksi arvioi 11+4 eli viikon vähemmän kuin neuvolassa. Laskettuaika ois 2.10, vielä ei tunnu liikkeet, mutta vatsa on kasvanut. Saatiin kuvakin pienestä <3 Huomenna mennään sit kertomaan uutiset äitille ja siskolle kuhan pääsen töistä klo 18. Muka kahvitellaan höpötellään joutavia, ne ei aavistakkaan. Sisko voi hyvillä mielin sit lähtä Thaimaaseen. Oispa jo huominen ja toivottavasti äiti ei pyörry onnesta."

Ihania asioita sitä on kirjoittanut, kiva muistella näitä hetkiä. Päiväkirjaan kirjoitan kaikki henkilökohtaiset asiani ja tänne blogiin sit en niinkään.
Parasta oli kirjoittaa pojan ensimmäisistä päivistä lähtien mm. mitä vauva tekee, mitä me tehdään, miten me jaksetaan arjessa ja ketä kävi kylässä. Monilta joilla on lapsia olen kuullut että "Ei niistä eka päivistä ja kuukausista mitään muista, sitä oli niin väsynyt"
Siksi justiin haluan kirjoittaa, että voin palata niihin ihanan väsyneisiin päiviin ja päästä siihen fiilikseen takaisin. Haluan muistaa mahdollisimman paljon.
Liimailen ja piirrän kirjaan myös kaikenlaista, tämä on harrastukseni.

Miksi kirjoittaa päiväkirjaa?

* Kirjaan voit avautua juuri niin paljon tai vähän kuin haluat

* Voit kirjoittaa ideasi ja haaveesi muistiin, toteuttaa jopa ne

* Huomaat kuinka kehityt kirjoittamisessa

* Nukut paremmin kun et pidä asioita vaan pääsi sisällä

* Voit myöhemmin palata lukemaan elämäsi ihanimmat tai kauheimmat hetkesi

* Opit tuntemaan itsesi paremmin ja saat uusia ideoita

*Kirja on todiste ainakin siitä, että olet elänyt

Olisi hienoa jos kirjani olisivat sadan vuoden päästä jonkun käsissä.
Kohta pääsen valitsemaan kaupasta uuden kirjan ja täyttämään elämääni siihen.

Sohvan kaikki kaverit

Tämä pehmoinen, puoleensavetävä arjen rauhoittumispaikka on sohva. Hän muutti meille mieheni veljen luota muuton yhteydessä. Monien muuttojen aikana ollaan samalla vaihdettu sohva, joka tuo heti uutta ilmettä olohuoneeseen. Väri on aina muuttunut ja nyt se on raikas harmaa.
Tämä laiskanlinna on meillä kovimmassa käytössä iltaisin, jolloin vauva on jo mennyt yöunille ja meillä on hetki aikaa katsoa elokuvaa tai sarjaa.
Tämän hellässä nurkkauksessa syntyy uusia virkkauksia ja miehen pleikkaripelien maalit. Kahvit saatamme nauttia tässä istuen, käpertyä päikkäreille viltin mutkaan tai hengata muuten vain.

Sohvan koristetyynyt on äitini tehnyt ja viltti on saatu lahjaksi. Koiratkin viihtyvät sohvalla loikoillen.

Vaatteeni

Ajattelin nyt esitellä mun vaatteita ja tyyliäni. Enimmäkseen semmosia, joita tällä hetkellä käytän eniten.
Olen vuosia pitänyt kaikenlaisita maastokuvioisista vaatteista ja niitä on huomaamatta kertynytkin melkoisesti. Osan oon myynyt pois tai heittänyt roskiin. Maastokuosi on aina katukuvassa ja yhä useampi uskaltaa käyttää sitä.  Kuosi on rento ja sopii kaikkiin vuodenaikoihin. Minulla nämä vaatteet on ihan arkipäiväisessä käytössä.
Nykyään hyvin vähän tulee käytyä missään, joten ei tarvitse kauheasti miettiä mitä pitkän toppatakin alle laittaa.
Yhdet farkut on jo pitkään ollut mun suosikit, ne on H&M:ltä ostettu ja ei kiristä tai ahista mistään.
Kotona viihdyn ihan kollareista shortseihin. Rennot vaatteet, kuten joustavat urheiluhousut, löysät paidat ja hupparit tuo mukavan kotoisan fiiliksen.
Freddyt on edelleen suosikit ja rinnalle on löytynyt myös Kazoz housut, ihanan joustavaa materiaalia.
Talvisin jaloista löytyy aina villasukat.
Lempivärini on ehdottomasti sininen ja oikeen semmonen turkoosi. Se on ollut aina suosikkini, hyvänä kakkosena vaaleanpunainen.

Komea kukkakaali

Näin hedelmä- ja vihannesosastolla tämän upean Romanesco kukkakaalen ja se lähti testiin samantien. Ei olla ennen maistettu tätä komeaa tapausta, joten odotin innolla miltä se mahtaa maistua.
Pesin, pilkoin ja keitin kaalen. Sisältä se näytti samanlaiselta kuin normaalikin kukkakaali.

Romanescon kaveriksi valmistimme Quesadilloja salaatin kera. Täytyy sanoa, että Romanesco maistuu hyvin samalta kuin tavallinen kukkakaali, on vain koreampi. Tässä hyvä iltapalavinkki.

Appelsiineja aamuihin

Aamuisin olen alkanut taas puristamaan appelsiinimehua. Se on kyllä hyvää ja ihanan hedelmälihaista. Päivä lähtee reippaasti käyntiin ja saa mukavasti vitamiineja.
Tämä Tupperwaren pikku puristin on kelpo vehe siihen, eikä tarvi isoa mehulinkoa kaivaa esiin. Toki silläkin tehdään sit kannutolkulla, mutta nopeasti pariin lasilliseen tämä on nopea ratkaisu.
Appelsiinit ovat nyt satokausituotteita, erittäin maukkaita ja pinkeitä.

Ai että ja taas jaksaa hyvin.

Kirjan vietävänä

Ostin keskiviikkona Prismasta pari romaania äitilleni, joka lukee paljon. Aina voi pari kirjaa olla lukujonossa. Paksu 600 sivun, jonka on kirjoittanut Sarah Waters: Parempaa väkeä ja Tatiana de Rosnay: Mokka.
Jostain kumman syystä löysin itseni lukemasta Mokkaa. Minä joka en koskaan lue kirjoja. Muistaakseni olen yläasteella lukenut kirjaa, josta oli sitten koe. Sekin oli semmoista lukemista, että alusta jonku verran, keskeltä vähä ja lopusta jotain. Siellä väleissähän kerkeäisi tapahtua vaikka ja mitä. Luokkakavereilta kyseltiin ennen koetta, mitä kirjassa tarkalleen tapahtuikaan. Typerää.

Kirjaa kun aloin lukemaan se vei samantien mut mennessään. Oli vain pakko jatkaa ja jatkaa. Kaiken tekemisen välissä ees muutama rivi eteen päin.

Kirja kertoo 13-vuotiaasta Malcom pojasta, joka jää punaisia päin ajaneen auton alle. Kuljettaja pakenee paikalta, onneksi on silminnäkijöitä. Malcom makaa koomassa, perhe koittaa jaksaaa ja äiti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Mielestäni todella hieno romaani. En tiedä johtuuko siitä, että en ole lukenut tuskin koskaan kokonaista kirjaa. Lisäksi kirja ei ollut liian paksu, niiden näkeminenkin tuottaa jo tuskanhikeä. 278 sivua on juuri sopiva, aloittelijalle. Hah.

Voisin suositella kirjaa kyllä.

Ehkä pian luen lisää kirjoja, jää nähtäväksi.