Pakkaspäivän iloja

Tänään on sen verran kova pakkanen, ettei lähetty lasten kanssa ulkoileen. Aamulla kävin nuoremman koiran kans 10 minuutin pyrähdyksen pihalla ja mittari näytti sillon -25. Koira ois kyllä ollut innokas pidemmällekin reissulle. 

Sisähommia piti sit koittaa keksiä, minultahan ideat ei siis koskaan lopu kesken.

Ajattelin että hyödynnetään pakkasta ja tehdään ulos jotain kauniita jääkoristeita.

Eli tarvitset:

🔹 Piparimuotteja

🔹 Vahvoja pillejä

🔹 Astian vedelle ja muoteille

🔹 Mehua tai elintarvikeväriä

🔹 Sakset

 

➡️ Keitä vesi ja asettele muotit astian pohjalle.

➡️ Kaada kuuma vesi astiaan.

➡️ Laita halutessaan veteen väriä.

➡️ Leikkaa saksilla pillistä pala ripustusta varten.

➡️ Aseta pillit pystyyn muotteihin.

➡️ Kuskaa astia ulos muutamaksi tunniksi, pakkasesta riippuen.

Kun vesi on jäätynyt ota astia sisälle hetkeksi sulamaan. Muotit lähtee pian sulamaan. Mulla ei pillit oikeen toiminut ripustuksessa, mutta kirkkaalla langalla puuhun kiinni vaan.

Oikein kivoja koristeita, eikun kokeilemaan!

Tehtiin myös kakkuvuokaan jääkoriste. Iivo halusi lisätä veteen myös väriä ja kimalletta. Pimeys laski äkkiä, joten en viel nähnyt miltä kimalteet näyttää. 

Oikein helpot ja näyttävät koristeet saa tällä ohjeella. 

➡️ Keitä vesi

➡️ Kaada vesi vuokaan

➡️ Lisää väriä

➡️ Vie ulos

Kolmessa tunnissa oli jo oikein hyvin jäätynyt, pakkasta -27

Kun vuoka on jäätynyt, nosta sisälle hetkeksi lautaselle ja pian jää irtoaa. Vie ulos ja lisää vaikka kynttilä.

Perhepeti vai ei

 Perhepeti vai ei?

Meillä esikoinen on saanut nukkua vauvasta asti meijän vieressä. Nyt ollaan kuitenkin pyritty et nukkuis omassa huoneessa. Ihan hyvin on mennyt, kuitenkin usein yöllä kömpii viereen. Viime yönä huomasin hänen seikkailevan ympäri kämppää itkuisena. Mies meni hänet hakemaan ja viereen rauhoittui heti.

Toinen tapaus on nyt tämä uusi perheenjäsen. Hänen kohdalla ollaan oltu alusta asti sitä mieltä, että viereen ei otettaisi. Tilanne on nyt se, ettei hän rauhoitu pinnasänkyyn kuin päikkäreille. Illalla yritin monta tuntia saada omaan sänkyynsä nukkuun, tuloksetta. 3 vuotias toi äitille oikeen kuulosuojaimet, kun itse yritti nukkua omassa huoneessa. Huuto on jotain käsittämätöntä. Lisäksi se, että yrität saaha nukkuun tunti tolkulla ja siitä ei loppua näytä tulevan, onko touhussa järkeä. Vauvan ääni alkaa meneen painoksiin ja huuto muuttuu hysteeriseksi.

Viereen otettua vähän aikaa menee siihen, että saa hengityksen tasaantumaan ja haukkominen loppuu. Siihen se viereeni simahtaa kuin enkeli. 

Muutaman kerran yössä tankkaa maitoa, kääntyilee ja on rauhallinen. 

Otetaanpa tähän plussat ja miinukset perhepedistä

👍 Kuulet jokaisen perheenjäsenen hengityksen

👍 Kaikki nukkuu paremmin ( ei itsellekään tarvi nousta pinnikselle 100x yössä)

👍 On lämmintä ja tiivistä

👍 Huomaa jokaisen liikkeet

👍 On rauhallista

👎 3 vuotias ainakin haluaa yleensä nukkua poikittain tai laittaa jalat vanhempien päälle

👎 Pitää olla tosi varovainen

👎 Herää kuorsauksiin ja painajaisiin

👎 Tilaa ei oo paljon, X-asennossa ei voi nukkua

👎 Toinen koirakin köllii yleensä pedissä

👎 Harvoin saa nukkua miehen kans vierekkäin

Viime yönä mietin tätä asiaa kun kaikki oltiin pedissä. Mukavahan se on olla rakkaitten keskellä, mutta pidemmän päälle tätä ei ehkä jaksa. 

Iivo haluais, että Oiva muuttais pinnasängyn kans hänen huoneeseen. Idea kuulostaa hyvältä, mutta ei ainakaan vielä ajankohtaiselta koska minillä on haastetta ikenien ja opittujen taitojen kanssa, jotka vaikuttaa rauhoittumiseen.

Täältä löytyy kans tietoa perhepedistä: https://www.huonoaiti.fi/onko-perhepeti-sittenkin-paras-valinta/

Muumien maa

 

Pojat on saanu nämä ihanat muumit mun kummitädiltä, jotka hän on itse tehnyt. 

Pienenä mummoni teki näitä paljon ja ihana, että näitä edelleen tehdään.

Kestävä materiaali ja ihanat värit luo parhaat leikit.

Onko sulla ollut tämmöstä muumia?

Myös hiiripehmot oli lapsena in ja halinallet, joita edelleen näkee joissakin taulouksissa.

Vauhdin huumaa

 Täällä meno sen kun yltyy kun Oiva lähtee jo ryömiin. Välillä alkaa niin paljo tympäseen kun ei pääse liikkeelle ja sit yhtäkkiä onkin vauhdissa.

Tämä meno vaikuttaa hänellä myös yöuniin, toissayönä nukkui varmaan vaan puolituntia, joten kukaan muu kuin Iivo ei sinä yönä saanut unta. Välillä mahallaan, selällää ja ties miten päin pinniksessä menee. Otin välillä myös unipesää pois ettei niin helposti pääsisi kierimään, mutta turhaan. Tämä heppu menee ympäri vaikka suurimman nallenki.

Unipesä oli pois pelistä muutaman päivän, heppu hoksas et nythän täällä on tilaa ryömiä oikeen kunnolla ja eipä anneta kenenkään nukkua silloin kun minä reenaan. Huutoa tuli aina kun oli päässyt toiseen päähän pinnistä ja seinä tuli vastaan.

Muutamia kertoja on Oiva mennyt myös sohvan alle, sieltä on mukava kaivaa ukkoa esiin.

Viime yö oli jo parempi, vaikka ikenetkin ovat olleet jo muutaman viikon turvoksissa ja selvästi kutisee, niin silti yö oli parempi.

Mahallaan nukkuminenkin sujuu kun ei jaksa unta vastaan taistella.

Vaiheesta toiseen, sitä ootellessa.

Pakkanen paukkuu

Tänään mittari näytti -20 astetta, aurinko paistoi puiden latvaan ja houkutteli meitä ulkoileen. Kun pakkasta on tuon verran on pukeminenkin sit ihan omaa luokkaansa.

Oivalta vaihdettiin body ja housut pois ja puettiin eka:

➡️ merinovillahaalari 

➡️ collegehousut-, ja paita 

➡️ hanskat 

➡️ tossut

➡️ kypärälakki ja pipo.

⤵️

Sitten toppapuku, makuupussi ja vaunuun vetään sikeitä.

Tyytyväisenä nukkui koko matkan.

Täydellinen keli oli kyllä, harmi vaan kun koirat ei päässy mukaan. Tassut jäätyis aika äkkiä.

Iivo matkusti rattikelkalla ja laski muutamat laskut isän kans.

Kotona ootti herkullinen hernesoppa.

4 minuutin ehostus

Kun päätämme lähteä jonnekin, joskus melko pikaisellakin aikataululla olen valmis lähtöön jopa 10 minuutissa. Oon oppinu ehostautumaan 4 minuutissa, kyllä olen ottanut siitä ihan aikaakin. Tänään tein sen jälleen.

Meikkaan yleensä vessassa, ennen hyödynsin luonnonvaloa mut nykyään se on jäänyt tuohon pariin neliöön. 

Arjessa saa nykyään olla ripeä, että ehtii askareisiin ja minne ikinä onkaan menossa. Oon tinkiny ajassa niin, että ehostaudun niin ripeästi kun voin, ja miksi:

* Etten näyttäisi aivan tarhapöllöltä

* Saan kasvoihin muutakin väriä kuin punaiset juonteet 

* Mulla on niin vaaleat kulmat ettei niiden olemassaoloa edes näe

* Pakkasella meikki suojaa ihoa

On toki päiviä, jolloin en jaksa meikata, sit ollaan pöllö. Iho ja huulet kyllä kuivuu nopeasti kun ei meikkaa.

6 minuuttia jää vielä aikaa etsiä itelle hyvät vaatteet ja harjata hiukset.

Yleensä käytän: 

🔹meikkivoide + puuteri, aina en niitäkään et ihan aurinkopuuteri riittää. 

🔹Ripsari ja kulmakynä, siinäpä se on.

Hiukset yleensä vaan hätäponnarilla tai letillä

Lompsis lumikenkäileen

Vuosi sitten ostin miehelle lahjaksi lumikengät ja tänään päätin lähteä itse kokeilemaan niitä kun luntakin on satanut niin mukavasti. 

Lumikengät tai no räpylät (kuvastais paremmin) olalle ja etsimään sopivaa kohtaa, ettei nyt kovin moni näkis mitä amatööri meinaa seuraavaksi tehdä kun suuntaa kinokseen. Kävelen reippaasti yli hiihtolatujen, jossa näyttää olevan kuhinaa, ainakin 20 viilettää hymyissä suin menemään. Sopivan paikan löydän helposti ja läheltä kotia. Kengät jalkaan ja kiristetään, tarkistus ettei näy ketään. 

Luulin että lumikenkäily on ihan tavallista kävelyä jos osaa kävellä. Olin reippaasti väärässä, toki se on kävelyä, mutta todella paljon raskaampaa. Lumi oli kevyttä vasta satanutta, mutta itse tarpominen siellä on ihan tosissaan kuntoilua. Reisissä alkoi heti tuntumaan. Siellä mä pitkin mettiä tarvoin menemään, vauhtiin ku pääsi niin se alkoi tuntuun tosi mukavalta. Mietin siellä metsän siimeksessä, että sauvat vois olla myös aika mukavat mukana mutta ei välttämättömät. Tajusin kuinka helppoa on lähteä vain metsään käveleen ilman et uppoaa haaroja myöten hankeen ja eihän siitä mitään tulis.

Tämä laji menee ehdottomasti jatkoon. Kaikkein parasta oli myös itse luonto, en meinannut päästä paria askelta edemmäs kun katselin ympärilleni. Lumiset puut ja kumpuileva maasto, uskomattoman kaunista.

Lumikengissä on pohjassa piikit joten ne ei oo yhtään liukkaat ja mä aluksi luulin et ne on niinkö sukset. Eli voi ihan hyvin mennä sit vaikka jäälläkin tai ihan kovalla hangella.

Loppupäivä siivoiltiin, maalattiin ja saunottiin. Iivon kans vähä innostuttiin uusien maalien kanssa, että paperitki loppu kesken.

Vaikka en oo mikään hyvä piirtäjä niin tuo maalaminen tuntuu jotenkin helpolta ja mukavalta. Ehkä siinä vois kehittyä kun tarpeeksi paljon harjoittelee.

Tuli myös ravattua tietokoneella ja tabletilla kattelemassa pelejä ja blogijuttuja.

Oisin laittanut tänne videonpätkän, mutta en saanut jostain syystä siirrettyä koneelle.

Vissiin nuo pionikuvat meillä aika suosittuja kun joka elektroniikasta melkeen löytyy. Tänään sanoin miehelle et voitas teetättää kuvia nuista huoneen täyteen. Kesällä sain lahjaksi tuon kauniin kimpun.

Siellä lapsukaiset, ei oo ihme ettei malttas pysyä paikalla kun isoveli käy oikeen sängystäkin kurkistelemassa.

Pienempi viime yönki vaan kieri omassa sängyssä kun otettiin unipesä pois. Sama meno näyttää ainakin nyt jatkuvan täällä, joten palataan asiaan jälleen.