Aika rientää niin minäkin

Välillä sitä pysähtyy miettimään mihin tämä aika on mennyt? Meneekö aika aina näin nopeasti? Töissä kun on päivästä toiseen ja menee kotiin, syö, nukkuun ja taas sama alkaa. On jotenkin erikoista kun olen kohta vuoden ollut kotona, että miten ajan käsitys on aivan erilaista.

Muistan kun äitiysloma alkoi minulla oli vaikeuksia rauhoittua, tuntui että koko ajan piti olla liikkeellä ja puuhailmessa jotain, ettei voi vaan olla tekemättä mitään.
Siihen tottui muutaman kuukauden jälkeen, tajusi ettei tarvi koko ajan olla mielessä tuhansia asioita ja säntäillä sinne tänne. 

Silloin kun Iivo oli pieni vauva, oli enemmän aikaa puuhailla niitä omiakin asioita kuten käsitöitä. Tällä hetkellä päikkärit on kerran tai kaks päivässä ja voi olla ½-2 tuntia. Kyllähän siinäkin ajassa kerkeää tekemään, mutta nyt tuntuu että voisi myös nukkua päiväunet itsekin, mutta ei malta!

Meillä poika ei vieläkään nuku öitä hyvin, ehkä 5 täydellistä yötä koko hänen elämänsä aikana. Välillä tuntuu, että nyt voisi alkaakin nukkumaan hyvin niin tulee hampaita, hellettä, muita kipuja yms. ei tule touhusta mitään.

Nukutamme ensin vaunuihin, josta siirrämme sitten omaan sänkyynsä (omaan huoneeseen). Aina pitää olla jotain ääntä talossa, kuten telkkari tai musiikkia. Sitten kun mekin mennään nukkumaan,  poika vaatii päästä viereemme.
Sieltä sit haemme viereen ja yleensä nukkuu hyvin, toki herää 1-5 kertaa yössä.
Helteillä ja kuumilla öillä pyörii ympäri sänkyä ja koittaa löytää hyvää ja viileää asentoa ja paikkaa.

Mutta niin, siitä ajasta kun Iivo tosiaan tässä kuussa täyttää jo 11 kuukautta. Aivan hurjaa!

Nyt täällä touhuaa kunnon vauhtipeppu, tonkii laatikot ja kaapit, pinkoo karkuun minkä kerkiää, ei- sanaa ei totella ja kukkia koitetaan repiä.

Vielä ei juoksemalla pääse karkuun, mutta tukia vasten ottaa askelia. Kohta sitä mennään ja vielä lujempaa.

Iivo tykkää pelata koirien kanssa palloilla ja ihme kyllä koirat osaa sievästi olla leikeissä mukana.
Parhaat kaverit ne on ja välillä kaikki kulkee jonossa kämppää ees ja taas.

Ihana pikku kulta 10kk <3

Mökkeilykausi avattu

Viikonloppua olimme viettämässä perheen kesken Oijärven mökillä. Iivo pääsi reilun 8 kuukauden iässä nyt sitten eka kerran mökkeileen. Olihan poika ihmeissään, mutta tosi reippaana. Sängyltä oli mukava nousta hirsiä vasten seisomaan ja tunnustella niitä.

Veden lämmittäminen pesuja varten onnistui uudella laitteellamme, risukeittimellä tosi nopeasti. Myös ruuat lämpesi ja paistui hetkessä. Mainio ostos ja siinä samalla apuna toimi trangian kattila ja paistinpannu.

Saunaa lämmitettiin joka päivä, eli myös lähtöpäivänä oli päästävä kylpemään. Saunaan on hommattu nyt isompi kiuas niin olihan mahtavat löylyt.
Uimassa ei kukaan tohtinut käydä. Lämmintä oli 18-20 astetta, mutta tuuli oli välillä melkoisen reipasta.

Iivolle saatiin kuin saatiinkin kasattua matkapinnis pienen äherryksen kanssa. Siellä nukkui ihan hyvin, mutta viereen oli jossain vaiheessa yötä päästävä niin kuin kotonakin on tapana.

Mahtavaa kun on jo niin vihreää ja lehdet puissa, sääskistä tietoakaan.

Löysin ison tuohen johon kirjoitin mökkiläisille viestin.

Kesällä jossain vaiheessa uudestaan Oijärvelle. Pikkuhiljaa on alettava laittaan kamppeita jälleen kasaan kun ylihuomenna suuntaamme äitini ja siskon kanssa Syötteelle mökkeileen. Tottakai Iivo-poika mukaan.

Jes, mahtavaa. Kelejäkin luvananu hyviksi!

Pojan kehitys

Kohta napsahtaa mittariin 7 kuukautta. Hurjaa vauhtia aika menee ja pojan kehityksessä tapahtuu nyt kovaa vauhtia uusia asioita.
Kuuden kuukauden paikkeilla Iivo oppi ryömimään, nyt hän on reippaana jo konttausasemissa nytkyttelemässä ittiä liikkeelle. Vielä ei ole uskaltautunut liikkeelle siitä, mutta ei varmaan mene kauaa kun se tapahtuu.

Tänään huomasin pojan nousevan pahvilaatikkoa vasten, niin että on polvillaan. Kovasti koitti nousta myös ylemmäs, mutta ihan ei ollut vielä voimia. Hurjaa! Kuka kohta pysyy veijarin perässä, ehkä koirat. :))

Onnellista

Eilen käytiin Iivon kans mun työkaverin luona, jolla on myös viime vuonna syntynyt vauva. Vauhtia ja vipinää riitti.
Iivoa meinas aluksi hieman jännittää tyttö, joka on pikkusen vanhempi ja enemmän jo liikkeellä. Alkujännitys kun hellitti uskaltautui Iivokin leikkeihin. Tässä vaiheessa sen kasvueron (2kk) vielä huomaa, mutta pian siitä ei ole tietoakaan. Hurja ajatella, että kohta Iivokin seisoa pojottaa ja on tukea vasten.
Hyvin tulivat toimeen ja heistä tulee varmasti hyvät kaverit.
Työkaverin kans muisteltiin aikoja kun oltiin molemmat mahat pystyssä töissä ja nyt vauvat kainalossa.
Ajankulku on aivan eriä nykyään. Vaikka heräis kuinka aikasin tahansa, päivä menee nopeasti pikkusen kanssa puuhastellessa.

Mukava päivä oli ja tullaan tapaileen useammin!

Vaikka välillä on tosi väsynyt ja tuntuu ettei mitään jaksaisi tehdä, päivä muuttuu iloksi ja väsymystä enään huomaakkaan.

Elän elämäni onnellista aikaa täysillä!

Nainen sylissään pienoinen ihme

Tämä pikku aarre se on semmoinen poika että. Päivät menee nopeaa yhdessä touhutessa ja pojalla ois kovasti meno päällä. Surku tulee kun ei pääse eteen päin ja lelutki aina karkaa käsistä.
Hurjan nopeasti on aika mennyt, miten se meneekin niin nopeaa?
Juuri kun päästään jonkinlaiseen rytmiin se muuttuu taas. Päikkärit vähentyy tai lisääntyy, syödään useammin tai enemmän ja harvemmin, nukutaan pitempiä öitä sit taas lyhyempiä. Ehkä se aika tulee, kun rytmissä pysytään hieman pitempiä aikoja.
Ennen en osannut arvata, miltä viiden kuukauden ikäiset vauvat näyttävät tai mitä ne osaavat tehdä. Luulin että ne ovat pieniä eivätkä tee juuri mitään, varsinkaan liiku tai ääntele.
Olin selvästi väärässä. Iivo on niin kiinnostunut ympärillä olevista asioista, ettei meinaa aina edes ulos vaunuihin enään asettua nukkuun saati sit pinnasänkyyn. Ruat kiinnostaa, uudet maut ja koostumukset, mitä vanhemmat syö.
Alahammas tekee tuloa ja siitä olemmekin saaneet kuulla jo melko kauan. On jännittävää odotella sen puhkeamista ja alettava peseen sitä.
Vaatteita menee tiuhaa tahtia laatikoiden perukoille kun jäävät pieneksi.
Iivo pyörii lattialla molempiin suuntiin, selällään kulkee omalla tyylillään ja hieroo silmiä kun väsyttää. Kiljumista olemme saaneet tärykalvoille jonkin verran, viikko viikolta tulee jotain uutta.

Meidän arki

Meijän arki on vielä joka päivä täysin erinlaista. Yleensä aamuisin mies herää pojan kanssa ensin noin kello 7-8:30 aikaan ja ainakin poika tulee vielä takaisin nukkumaan, kun on saanut aamupalan.
10:30 oon minäkin viimeistään miesväen kans hereillä.
Päivisin leikitään, ulkoillaan, kyläillään ja nukutaan päikkäreitä. Minulta ei oikein onnistu tuo päikkäreitten nukkuminen pojan kans samaan aikaan. Herään koko ajan tai tekisi mieli tehdä omia juttuja tai sitten niitä vähemmän mukavia kotihommia.
Nyt kun Iivo on sen viiden kuukauden on minulle alkanut tulemaan väsymystä, tuntuu ettei sängystä meinaa päästä ylös, mutta hyvin sitä sitten päivän kuitenkin jaksaa.
Aurinko alkaa koko ajan paistamaan enemmän ja sekin piristää päiviä kivasti.

Kiinteitä meillä syödään 2-4 kertaa päivässä ja siihen maidot päälle. Ollaan tehty aika paljon Iivolle ruokia pakasteeseen ja välillä syö myös kaupan soseita.
Virallisia kylpy- ja saunapäiviä meillä ei ainakaa vielä ole, ihan sen vuoksi kun päivät voi heitellä ihan laidasta laitaan. Välillä on virkumpia päiviä ja sit vähemmän. Kahesti viikkoon kylvetettään.
Nukkumaan poika menee 20-21 aikaan, joskus uni ei sit meinaa tulla millään. Öisin herätään 100 kertaa tai sit vain muutama. Vielä on niin heittelevää tää arki.

Meillä minä siivoan enemmän ja mies tekee ruoat ja käyttää koirat lenkillä.
Mies harrastaa yleensä iltaisin harrastuksissaan ja minä hoidan kotikuntosalini kun poika nukkuu, hieman vaihdellen miten itestä tuntuu, et onko päivällä vai illalla. Kahdesti viikkoon oon pyrkinyt kuntoilemaan, ettei tuu pitkiä välejä.
Yleensä mies käy ruokakaupassa töistä tullessaan ja joskus käydään koko porukalla kun on vapaata.

Miehellä kun on viikonloppuvapaita pyrimme ulkoilemaan ja kyläilemään yhdessä.

Näin se arki rullaa kun pelisäännöt on selvät!

Päivät me puuhaillaan leikkimatoilla ja lattialla telmien, välillä poika levähtelee Tiny love cozy rocker napper keinussa tai pinnasängyssä. 

Yhdet päikkärit nukkuu vaunuissa, missä saa parhaat unet.

Iltaisin katsomme miehen kans yleensä vielä telkkaria ja viimeistään kahentoista aikaan kömmitään pehkuun. Iivo yleensä sen huomaa ja haluaa meidän keskelle nukkuun.

Perjantai shoppailut

Perjantaina kävimme hakemassa pojalle Stokken tripp trapp syöttötuolin, johon meillä oli jo ennestään vauvatuki. Nyt voi mukavasti syödä hieman korkeammalta.
Paluumatkalla piipahdettiin pikaisesti Zeppeliinistä ostamaan syntymäpäivälahjaa Iivon serkkupojalle. Lahja löytyiki nopeasti, joten kerettiin käydä vielä Cubuksella, josta löytyi body ja collegepaita.
Mies oli sopinut, että poika menisi hoitoon mummulle ja me käytäisiin ravintolassa syömässä. Meillä oli jo tiedossa minne menisimme syömään, joten suuntasimme M6 Diningiin. Ollaan molemmat käyty aikaisemminkin kyseisessä ravintolassa ja kokemukset ovat mitä parhaimmat. Valitsin listalta uunilammasta lohkoperunoilla ja mies kunnon burgerin. Ruoka oli täydellistä, suussasulavaa ja iso annos. En jaksanut kovinkaan paljoa syödä vaikka nälkä oli suuri. Otin loput kotiin ja siitä sai syödä vielä kaksi annosta. Hintakaan ei päätä huimaa, yhteensä ruoat maksoivat 31 euroa.
Mahat täynnä suuntasimme Valkeaan ja minulla oli tiedossa, että uusi päiväkirja tulisi tällä reissulla löytää, joten Flying Tiger copenhagen oli oiva valinta.
Sieltä löytyikin heti kaksi kirjaa mukaan, joista toisesta teen varmaan reseptikirjan. Löysimme myös teekannun, geelikyniä, saippuan ja liimapuikon.
Poikkesimme Fiorellaan josta mukaan lähti harmaa haalari, maastokuvioinen paita, huivi ja phone holder.
Ennen pojan hakemista kotiin, kävimme Prismassa ruokaostoksilla. Tuttipulloihin uuet tuttiosat, ruokalappuja ja tutteja ostettiin myös.
Oikein mukava päivä ja Iivolla oli kans mennyt kivasti mummun kans.