Kulkuset, kulkuset, kul-kul-kul ku-ku-kulkuset

Joulua vietimme jälleen kahteen kertaan. Ensin vietimme 19 päivä täällä meillä ja vieraita oli äitini, sisko ja hänen mies. 

Meille tämä on jo useamman vuoden perinteeksi muodostunut tapa. 

Syötiin oikein ihania jouluruokia ja tontut kävi tuomassa kuusen alle lahjoja. Illalla rentouduttiin paljussa ja nautittiin herkuista.

Ennen joulua leivottiin pipareita ja askarreltiin monia kortteja ja koristeita. Mukavaa puuhaa 3 vuotiaan kanssa.

Paketeista päätellen on ollut kilttiä porukkaa. Ihania lahjoja sieltä tulikin.

Jouluaattona suuntasimme miehen veljen luokse ja siellä kävi oikeen joulupukki. Paketteja oli valtavat määrät ja ruokaa yllinkyllin. 

Oikeen ihanat joulut vaikka tämä korona-aika yrittääkin rajoittaa normaalia elämää ihan rankalla otteella.

Meikä sai myös uuden kulkupelin eli potkurin. Makia lähtä sillä vetelee 100 kilsaa johonki.

Välipäivillä käytiin makkaranpaistossa, haudalla, luistelemassa ja pulkkamäessä. Ihanaa yhdessä oloa.

Paketteja tuli vielä joulun jälkeenkin ja ihania jälleen.

Vauvan kehitys

Mukava huomata nuoremman pojan kehitystä, kuinka se on nopeampaa. Joulukuun alussa aloitti kääntymisen ensin mahalleen ja melkeen heti perään mahalta selälleen. Tämä uuden oppiminen vaikutti siihen niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään ja yöllä piti puolentunnin välein olla antamassa maitoa. Hullukaan ei semmosta jaksa, joten aloitimme kiinteät ja johan unet parani.

Neuvolassa kysyttiin joko kääntyilee, sanoin et kyllä ja molempiin suuntiin. Oli ihmeissään et johan on kiire, mutta ihan normaalia varsinkin kun on isoveli jota seurailee.

Tällä viikolla Oiva alkoi jo kovasti yrittään liikkeelle lähtöä. Ryömimistä koittaa saaha onnistuun ja konttausasentoon pyrkii. Itku tulee monesti kun turhautuu hommaan.

Oiva on myös paljon jämäkämpi mitä Iivo oli ja seuraa jo tosi tarkasti kaikkea. Nauraa enemmän ja vaunuissa nukkuminen ei oo yhtään mukavaa. Haluais vaan katella ulkona kaikkea, mutta eipä se auta ku ootella siihen asti et istuminen on ajankohtaista.

Niin ne vaan lapset on erinlaisia ja pitääkin olla. Tuntuu vaan hurjalta et tää vauva-aika on muutenkin niin lyhyt niin sit toinen haluaa vaan nopiasti isoveljen mukaan. 

Iivo kyllä on aina mukana auttamassa vaipanvaihdossa ja leluja tuo pikkuveljelle. Sanookin monoseti "mu oma veli" niin suloista.

Tänä vuonna täällä talossa sipsuttelee toisetkin varpaat kun mini lähtee liikkeelle.

Diy

Viime aikojen käsin tehtyjä asioita. Mukava on väsätä aina jotain uutta, vaikka ei aina onnistuisikaan. Yhdessä tekeminen ja höpötys on aika terapeuttista. 

Oon tehnyt patalappuja, virkannut jotai mitä en tiedä niiden olevan, askarrellut erinlaisia kortteja, tehnyt huopajuttuja ja kransseja. En edes muista mitä kaikkea sitä on tehnyt. Iivon keittiöön virkkasin, porkkanan, munakkaan, kakun..

Tässä jos vielä oikein innostuu niin vois joululahjoja tekasta.

Tämä pieni pallokranssi on Iivon tekemä ja vielä hieman kesken.

Talviurheilua

Iivo sai laskettelukamppeet tässä lähiaikoina ja on hurjan kiinnostunut siitä, vaikka isot mäet hirvittääkin. On mukavaa, että saa kokeilla erinlaisia lajeja. Viime vuonna pääsi jo hiihtämään ja luisteleen. Pulkkailu on edelleen parasta. 

Meidän talon läheltä lähtee ladut jonne on pian päästävä. Retkeilyt on niin meidän perheen juttu. Kaikkea tehdään yhdessä.

Täällä maalla tuntuu olevan melkein yleisin kulkupeli potkuri, se pitää meillekin hommata ja pakarat tykkää. Tulee ihan lapsuus mieleen kun edes ajattelee asiaa. Siskon kans kilpaa lähikaupalle niillä. Isä rakensi oman kelkan johon mahduttiin molemmat. Huikeita aikoja. 

3-vuotias on niin kiinnostunut asioista ja mieletön apulainen. Kaikessa on mukana täysillä, kyselee, ihmettelee ja nauttii viihdyttämisestä.

Joulua odotetaan

Oon alkanu oottaan joulua jo pari kuukautta sitten. En varsinaisesti ole jouluihminen, mutta jotenki se aina yllättää minutkin.

Joululauluja kuuntelin jo sillon pari kuukautta sitten, mutta kuulemma liian aikaista. Valot oon saanu laittaa jo kuitenkin ihan hyvän aikaa sitten. Verhot ja pöytäliina sai tällä viikolla asettua taloksi, samoin tontut ja kranssit. 

Kohta on joulu lalalalalaaa ja kellot soi.

Oikeesti voi ihminen olla aika innoissan. Lahja asiatki on hyvällä mallilla, kuusi haetaan varmaan parin viikon päästä. 

On lastenkin kannalta taas erinlaista. Iivo ymmärtää paljon paremmin jouluhömppää nyt kuin viime vuonna, pyrkii jopa olemaan kiltisti.

Jouluna meidän kanssa on myös uus perheenjäsen mikä on aivan ihanaa. Pikku tonttuni.

Arkemme

Monet on kysynyt multa et miten ihmeesä mä jaksan ja tehä vielä käsitöitä ja askarteluja. 

Minäpä kerron, ekana tuli mieleen et se johtuu mun tummapaahtoisesta kahvista. Toisena tajusin sen johtuvan siitä mihin vuodenaikaan oon syntynyt, eli 2.6. Jep olen kaksonen horoskoopissa, et nyt pitäs jo vähä alkaa valkeneen :D Oon siis aina, lähes aina kai? ollut menevää sorttia, monta rautaa tulessa. Keskeneräisiä käsitöitä pursuaa joka paikasta, yritän tehä 5 eri työtä samanaikaisesti. Eli luonteeni on pakko jaksaa tai lopeta elämäninen, no ei sentään mut toiset vaa on liianki vilkkaita. Ei kaikki välttämättä jaksais mun seurassa varttia pidempään.

Mut joo, arki lasten kanssa on vilkasta. Päivät menee nopeasti, enkä aina ees tiiä mikä viikonpäivä on menossa tai illalla vasta hoksaan et koko sakki on vielä pyjamat päällä. So what! Ruokin lapset, leikin heidän kanssa, ulkoilen, pelaan, puhistan ja puunaan et ei räjähä koko kämppä kasaan. Aikaa kuitenkin riittää lähes joka päivä askarteluihin ja käsitöihin. Iivon kanssa alotetaan päivällä yhessä jotain, jos jää kesken tehään seuraavana päivänä tai sitä seuraavana tai ihan vaa joskus, ei tää oo aikataulutettua elämää. Jos mulla on jotain omia juttuja esim kesken teen ne yöllä valmiiksi tai sitte en. 

Vilkkaasta arjesta kans et vauva on nyt reilu 2kk, Iivo 3 vuotta ja ihanassa uhmassa. Vaatii oman huomionsa, silmät saa olla selässäkin, ettei keksi jotain konnuuksia. Oon jalkojen päällä lähes koko päivän, jumppaan jossain vaiheessa jos siltä tuntuu ja lapset on koko ajan näköyhteydessä. 

Vauvan kanssa saahaan olla joka päivä Iivon kaupassa tai ravintolassa asiakkaana, mikäpä sen mukavampaa kun saaha huippu palvelua. Tänään vauva käänty jo ite selältä vatsalleen, eikä ihme ku seuraa koko ajan isoveljen menoa.

Ite oon niin ilta / yöihminen ku olla ja voi. Muut menee helposti nukkuun 20-22 aikaan, itellä alkaa sit aivojen rentouttaminen. Ei äänen ääntä välttämättä mistään. Vähän käsitöitä, askartelua tai sitte ei vaan ihan mitään. Aikasintaan alan edes katsoon makuukamariin päin yhen aikaan yöllä mikä on harvinaista. 

Vaikka aamulla väsyttäis, eli kyllä oikeesti väsyttää mut nämä kaks kullanpalaa saa äidin pomppaan sängystä päivän uusiin puuhiin.

Tosi tärkeetä mulle on se, että pääsee urheileen kun siltä tuntuu. Okei, ei se ihan nuin mee mut kuitenki. Jos haluan pyöräileen tai hiihtään, se hoidetaan niin. Itsestä pitää pitää huolta!

Erittäin ihana rentoutuminen on meidän palju. Sen voi lämmittää milloin vaan ja siellä on super ihanaa lillua. Pikkanen pakkanen, vähän lumisadetta tai tähtitaivasta niin avot! 

Ristiäiset

Ristiäiset saimme viimein pidettyä 22.11. Pirtissä sai olla vain 20 henkeä koronan takia. Hieman meinas olla vaikeuksia miettiä ketä pyytäisi paikalle ja ketä ei. Muutamia peruutuksia tuli vielä juhlapäivänäkin, mutta tilanteen mukana pitää elää ja poika sai nimen, sehän se pääasia on.

Nimeksi tuli Oiva Ahti Oliver. Edelleen nimen kans sitä mieltä, ettei ole kovin suosittu. Muutama viikko sitten katsoin Iivon papereiden seasta jotain ja löysin sieltä lapun johon olimme eka raskauden aikana miettineet sekä tytön,-että pojan nimiä. Melkoinen ylläri oli, että paperista löytyi Oliver. Kumpikaan ei sitä muistanut mutta se on varmaan jäänyt siinä vaiheessa mielestä pois kun etunimeen emme halunneet R-kirjainta. 

Heinäkuussa lyötiin Oivan nimi lukkoon ja tilasin kakun päälle nimikoristeen. Se on kyllä upea ja tulee vielä pojan huonetta jotenkin koristamaan.

Juhlat oli oikein rennot ja herkkuja oli tietysti liikaa, koska ei osata pienelle porukalle tehä valmisteluja. Makeat kakut tilattiin Pulla Pirtiltä ja siskoni teki täydellisen voileipäkakun. Oikeen pappikin kehui sitä!

Koristeluja kahvipöytään olin tehnyt ja ripustin ikkunalle muutamat pom pomit. Kaikinpuolin mukavat juhlat.

Kastemekko oli sama mikä Iivonkin juhlissa. Mekko on palvellut myös minua ja siskoani aikoinaan. Mummoni on itse tehnyt mekon, joka on todella näyttävä.