Vaihtamalla parani

Tovin aikaa oli mies käynyt tsekkailemassa erinlaisia autoja ja kerran sai minutkin huijattua mukaan. Mun mielipide oli, ettei autoa nyt tarvis vaihtaa. 

Loppupeleissä kun alkoi miettimään mitä autoon olisi tullut huoltohommia ja tuulilasin vaihtoa ja mitä kaikkea. Sanoin vaan miehelle että, isompi ehdottomasti et kaikki tavarat, vaunut, pinnasänky, koirat sun muut matkalaukut mahtuu kyytiin. 

Jos mä saisin päättää meille varmaan laitettas kunnon pakettiauto, jossa saa ylimääräiset penkit laittaa matalaksi, eikä olis tarvetta laskea joka senttiä kaikelle.

Sopiva auto löytyi Helsingin suunnalta ja siitä alettiin soitteleen ja tekeen kauppoja. Kätevää nykyään kun puhelimessa voi kaikki hoitaa. Sitten kun auto on kaupungissa voi käydä vielä koeajaan ja tietty nimet papereihin. 

Ei ihan heti uskois tästä uuesta et ois tilavampi, mutta kyllä se vain on. Uus on matalampi, leveämpi ja kontti iso. Just simppeli meille ja eipä tarvi heti olla vaihtamassa, kohta pari vuotta vanha vasta.

Saa nähä tohdinko ajaa tuolla. Vuosi sitten meillä oli Subaru kans, joka meni lunastukseen mut sillä kerkesin käydä ajaan. Kaksi Bemaria ollu ja kummallakkaa en ajanu, tai no tuolla joka meillä nyt viimeksi oli testasin kesällä mökkipihalla mut sitä ei lasketa.

Työvaatteita sovittamassa

Eiliselle oli sovittuna, että menen sovittamaan työvaatteita ja kolmen viikon päästä olisi töihin paluun aika. Siinä kyllä kävikin sit niin, että pääsen jo ensi viikolla tekemään yhden vuoron ja muutamia uusia juttuja on tullut niin pääsen vähän jo tutustuun niihin.

Vaikka samassa työpaikassa ollut jo reilun kahdeksan vuotta kyllä se pikkusen aina jänskättää, mut kyllähän se siitä taas nopiasti muistuu mieleen. Hyvillä mielin oon palaamassa takaisin ja muutama tuttu työkaveri siellä on vielä jäljellä, ettei kaikki ole mennyt vaihtumaan.

Mutta nyt järkytykseen!

Mulla on aikaisemmin, siis noin pari vuotta sitten ollut koon 34 vaatteet töissä. Viime kesänä oli melko isotkin, koska äitiysvaatteet.

Aloin siinä sit sovittamaan ensin koon 36 housuja ja paitoja. Paita tuntu melko sopivalta, mutta saattais maitolaatikkoa nostaessa ratketa selästä, joten otin koon 38. Housujen kanssa kävikin sit toisin, ne ei menny lähellekkään ees kii!! Taivas olin pyörtyä siihen paikkaan ja pakko oli 38 sit ottaa.
Parempihan se on, että niissä on mukava olla ja ei kiristä mistään. Mut silti, olin varma et 36 olis se tän hetkinen koko.

Ihmettelenkin kovasti miten se voi olla mahdollista, onko joku vaihdellut kokolappuja vaatteisiin. Kotona mulla kuitenkin menee mun vanhat farkut ja muut jalkaan joita olen käyttänyt 3-4 vuottakin.

Onneksi se ei ole oikeesti niin vakavaa. Vartalossa on tapahtunut vuodessa tai no vissiin vuosissa kunnolla muutoksia ja ne on vaan hyväksyttävä. Lantio  on leventynyt ja pitää varmaan käydä vielä omaa vaatekaappia kans läpi ettei siellä turhaan pyöri semmosia housuja jotka ei edes menisi jalkaan.

Enemmän lenkkeilyä ja reeniä mulle kiitos. Totta sekin on, että tässä kropassa on vielä +15kg massaa verrattuna siihen mitä paino oli ennen raskautta.

Ihan 15 kiloa ei kuitenkaan tarvis lähtä, mutta sopivasti tuota jenkkikyljystä.

Tuo kuva on eiliseltä, eikä omasta mielestä ees tilanne oo kovin paha.

Ps. Mulla on ollut nuo farkut jo usemman vuoden kaapissa. Niihin oli jostain tullut melko isojakin vaaleita läiskiä ja ne häiritsi niin etten oo voinu käyttää niitä. Oon monta kertaa meinannu heivata ne menemään, mutta eilen sit keksin tehä niihin tuuletusaukkoja ja niistähän tuli kivat!

Rekkahommia

Eilen illalla käytiin näyttämässä Iivolle rekkaa jota kummisetä ajaa. Olihan jäpä vauhdissa kun pääsi ylös katteleen ja pomppimaan petillä. Tais miettiä, että onpa iso lelu. :D

Juotiin niin sanotut koppikahvit ja kyllähän se maistui. Itellä tuntu että päässä huippaa, kun yritti lähtä laskeutuun sieltä.

Valtavan kokoinen alus, ihme että tommonen mahtuu teillä kulkeen. Läheltä se ainakin vaikutti melkoiselta laivalta.

Pojat on poikia vai miten se menee.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Meillä kukat taitaa viihtyä kun alkavat kukkimaan. Sisällä on ollutkin melkoisen trooppiset oltavat, ettei ihme että tykkäävät.

Vehka kukki vuosi sitten eka kertaa (ainakin kun meillä asunut) ja nyt taas kukka puhkeamassa.

Tämän nimeä en edes muista, mutta ei ole aikaisemmin tehnyt tuollaisia vaaleita paukkuja. Mitä lie niistä sitten ilmestyykään vai aukeaako ne edes, jos joku tietää voisi mulle kertoa.

Palmuvehkalla näyttäisi kans menevän mukavasti, kun uusia varsia on koko ajan tuloillaan.

En ole mikään kummoinen kukkien kasvattaja, mutta kyllä niitä tulee kasteltua parikin kertaa viikossa. Pitävän ilmeisesti kun jaksavat piristää minua.

Pikku puutarhuri käy välillä nipistämässä ja repimässä lehdistä eivätkä ole moksiskaan.

Aika rientää niin minäkin

Välillä sitä pysähtyy miettimään mihin tämä aika on mennyt? Meneekö aika aina näin nopeasti? Töissä kun on päivästä toiseen ja menee kotiin, syö, nukkuun ja taas sama alkaa. On jotenkin erikoista kun olen kohta vuoden ollut kotona, että miten ajan käsitys on aivan erilaista.

Muistan kun äitiysloma alkoi minulla oli vaikeuksia rauhoittua, tuntui että koko ajan piti olla liikkeellä ja puuhailmessa jotain, ettei voi vaan olla tekemättä mitään.
Siihen tottui muutaman kuukauden jälkeen, tajusi ettei tarvi koko ajan olla mielessä tuhansia asioita ja säntäillä sinne tänne. 

Silloin kun Iivo oli pieni vauva, oli enemmän aikaa puuhailla niitä omiakin asioita kuten käsitöitä. Tällä hetkellä päikkärit on kerran tai kaks päivässä ja voi olla ½-2 tuntia. Kyllähän siinäkin ajassa kerkeää tekemään, mutta nyt tuntuu että voisi myös nukkua päiväunet itsekin, mutta ei malta!

Meillä poika ei vieläkään nuku öitä hyvin, ehkä 5 täydellistä yötä koko hänen elämänsä aikana. Välillä tuntuu, että nyt voisi alkaakin nukkumaan hyvin niin tulee hampaita, hellettä, muita kipuja yms. ei tule touhusta mitään.

Nukutamme ensin vaunuihin, josta siirrämme sitten omaan sänkyynsä (omaan huoneeseen). Aina pitää olla jotain ääntä talossa, kuten telkkari tai musiikkia. Sitten kun mekin mennään nukkumaan,  poika vaatii päästä viereemme.
Sieltä sit haemme viereen ja yleensä nukkuu hyvin, toki herää 1-5 kertaa yössä.
Helteillä ja kuumilla öillä pyörii ympäri sänkyä ja koittaa löytää hyvää ja viileää asentoa ja paikkaa.

Mutta niin, siitä ajasta kun Iivo tosiaan tässä kuussa täyttää jo 11 kuukautta. Aivan hurjaa!

Nyt täällä touhuaa kunnon vauhtipeppu, tonkii laatikot ja kaapit, pinkoo karkuun minkä kerkiää, ei- sanaa ei totella ja kukkia koitetaan repiä.

Vielä ei juoksemalla pääse karkuun, mutta tukia vasten ottaa askelia. Kohta sitä mennään ja vielä lujempaa.

Iivo tykkää pelata koirien kanssa palloilla ja ihme kyllä koirat osaa sievästi olla leikeissä mukana.
Parhaat kaverit ne on ja välillä kaikki kulkee jonossa kämppää ees ja taas.

Ihana pikku kulta 10kk <3

Koitelinkoskilla

Vähän aikaa sitten kävimme Koitelinkoskilla kävelemässä. Sää oli hieman sateinen, joten välillä piti mennä sateensuojaan.

Koitelinkoskilla on ihania polkuja ja reittejä vaikka kuinka paljon. Myös pyörätuolilla kulkevat on otettu hyvin huomioon, reittejä on siis tasaisia ja tarpeeksi leveitä.

Olen jo pienenä käynyt perheeni kanssa siellä ensimäisiä kertoja ja silloin reitit oli no ei niin huoliteltuja kuin nyt ja riippusillat oli rajuja.

Nykyään siellä käy todella paljon porukkaa ja on monenlaisia ohjelmia ja esiintyjiä. Makkaranpaistoon tai muuten vain hengailuun mesta on kyllä hyvä.

Hieno paikka kyllä ja ei ole kaukana kotoa. Vesi oli matalalla, mutta kuvista tuli hienoja.

Pihan vierailevat tähdet

Muutama viikko sitten meidän pihalla alkoi käydä kaksi pientä siiliä ja yksi iso. Pienet taitavat olla tämän kesän pienokaisia.
Kesä on ollut kuiva, joten aloimme jo hyvissä ajoin laittamaan aidan toiselle puolelle vettä eläimille.
Siilien vilistäessä illan hämärässä päätimme antaa niille kissanraksuja. Maasta löytyy helposti matoja, ne ihme ja kyllä kulkevat kuivan nurmen pinnallakin, outoja.

Pienet siilit ovat tulleet todella rohkeiksi ja niiden kanssa saa olla tarkkana etteivät änkeä sisälle oven ollessa auki.
Koirat puolestaan ovat aristuneet takapihalle menemisestä ja eivät mielellään sielä olisi, ainakaan yksin.

Kipot vain lentelevät kun käyvät niitä tutkimassa, myös pullon kaatoi yksi ja toinen sai kupin kiepsautettua päänsä päälle. 

Mukava niitä on seurata, eivätkä ne juuri pelkää vaikka pihalla istuisi ja juttelisi.

Syksyyn

Pian on kouluun ei kun töihin paluun aika eli äitiysloma on loppunut ja nyt vietetään virallisesti kesälomaa, loppukuusta sit sorvin ääreen.

Tarvittavia asioita on pitänyt hommata.

Mukaan  Ideaparkista ja Zeppeliinistä lähti mm:

* kalenteri, johon laittaa ylös työvuorot ja Iivon hoitojärjestelyt
* vaatteita, niitä ei kai koskaan voi olla liikaa
* kengät
* vyölaukku, helppo pyörän kanssa kulkea
* pillilasi, öööö tarpeellinen :D
* meikkejä, kesä menny vähemmällä meikillä jopa ilman meikkivoidetta
* kyniä, aina tarvii
* Iivolle vaatteita, 80cm huh huh iso poika jo

Mitähän kaikkea, mutta tarpeellista. Myös ihana pöytäliina Finlaysonilta.

Leikattu toppi

Vaatekaapin perukoilla on lojunut maastokuosinen toppi, joka päälle saatuaan tuntui kuristavan kaulasta ja kiristävän kainaloista.

Päätin vähä tuunata paitaa saksilla. Kaula-aukko ihan reilusti rennommaksi, samoin tein kainaloaukoille.

Paidasta tuli tosi kivan näköinen ja +30 asteella ei kiristä mistään. Aivan huippu!

Sopivasti epätasaista jälkeä, ei niin viimisen päälle.

Ruoto kevyemmäksi

Kesän kääntyessä pikkuhiljaa syksyä kohden on hyvä tehdä elämässä pieniä muutoksia. Ollaan miehen kanssa ajateltu jälleen tehdä mehuja ja syödä muutenkin hieman kevyemmin ja terveellisemmin.
Kesällä on tullut helposti haettua pizzaa, makkaraa tai ajettu autokaistojen kautta rannalle, alkaa ruoto näyttäänkin vähä siltä ettei hyvältä näytä.

Mehuja ja smoothieita voi tehdä niin erinlaisia, ettei varmasti kyllästy. Mehutkin on hyvin  täyttäviä, kun kannulliseen saa laittaa tyyliin: 8 porkkanaa, 6 omenaa, 5 appelsiinia yms. Todella herkkua.

Omasta penkistä saatiin sipulia ruokiin.

Olen aloittanut juoksulenkillä käymisen, tosin vain muutamalla kilometrillä kerralla. En muistakkaan milloin oon juossut viimeksi ja hyvältä se tuntui. Huippu fiilis kun jaksoi niin hyvin kuitenkin.

Kesäkuulumisia

Halloota halloota!!

Nyt kun kelit alkaa viimein hellittämään on aikaa postata tänne tosin hiukan viiveellä, mutta kesä mennyt aika lailla ulkona ollessa eikä tietokoneella istuessa.

Tämä kesä on ollutkin todella erityinen ihan siitä syystä, että olen saanut viettää sen kokonaan perheeni kanssa ja ollaan päästy reissun päälläkin käymään. Kerron lomareissusta hieman myöhemmin, kun saan kamerastakin kuvat koneelle asti.

Kesä ja varsinkin heinäkuu on ollut todella lämmin ihan Lappia myöten.
Ollaan uitu paljon ja nautittu kaikesta kesässä.

12.7. Käytiin päivä Hailuodossa. Otettiin Iivon mummit mukaan ja vietettiin siellä kiva päivä.
Paistettiin makkaraa ja keitettiin nokipannukahvit. Päivä oli lämmin ja porukkaa oli kerääntynyt rannalle.

Kävimme myös Luodon puutarhalla pikaisesti ja mukaan lähti kukkia, tottakai. Aivan upeita.

Uiminen on ollut kyllä kesän ykkösjuttu. Melkeen joka päivä jossain. Meri, montut, joki ja Käyrämöjärvi on testattu moneen kertaan.
Iivo on innoissaan kontannut aivan matalassa veessä ja jos on ollut syvempää on isän sylistä mukava polskia.
Kotiin hommattiin pieni allas, jossa on viilennetty monet monet kerrat ja monta kertaa päivässä.

Käytiin myös Kuivaniemen markkinoilla ja esiintymässä oli Danny. Melko huikee ukko veti kuumana päivänä mustalla nahkarotsilla.

Markkinoilta löyty karkkia, Iivolle pyyhenukke, muutamia arpoja ja mitähän kaikkea. Mummi osti Iivolle paku-auton ja hatun.
Matkalla kotiin käytiin vielä Merhihelmellä uimassa.

Tälle kesää on myös kalalla käyty ja madot löytynyt ihan takapihalta. Saaliina saatu hyvän kokoisia ahvenia.

Myös kyläilyä on ollut mukavasti ja Iivon perässä on saanut juosta ja koko ajan meno menee hurjemmaksi. Tällä hetkellä Iivo kulkee tukea vasten muutamia askelia ja seisoa töröttää jonku aikaa paikoillaan. Iso poika jo.

Ei voi sanoa kuin, että TÄÄ KESÄ OLI MEIDÄN!