Nallikarissa

Sunnuntaina pyörähdettiin pieni kierros meren jäällä kävelemässä. Iivolle otimme matkarattaat testiksi mukaan, mutta poikapa päätti nukkua koko reissun.
Parina kertana kun ollaan käyty liikenteessä vaunujen kanssa, ei Iivo halua rauhottua sinne kun ei näe mitään. Vaunuja saanut kuskata sit pystyssä, että näkee jotain.
Hyvin kulki menopeli epätasaisessa maastossa, viima oli sen verran kova että kiersimme vain majakan ja kotia kohti.
Sää oli mitä kirkkain ja porukkaa oli paljon liikkeellä.

 Tuossa kuvaa miten Iivoa on saanut kuskata, että näkee maisemia. :D

7 vuotta rakkautta

Aloitetaampas ihan alusta, eli vuonna 2010 syksyllä näin mieheni silloisessa baarissa nimeltä Onnela, nykyään se on Tivoli ja kyseistä puolta jossa tapasimme kutsutaan hinkkauspuoleksi. Tiiä sit mistä on nimensä saanut, mutta siellä ei ole tarvinut käydä enään moniin vuosiin.
Baarissa vaihdettiin muutama sana ja huomasin myöhemmin, että sama mies on minun kanssa samassa koulussa. Facebookissa lisäsin kaveriksi ja siitä se sit lähti. Nähtiin muutamia kertoja kavereittemme kanssa ja bileissä.
Joskus talvella aloimme seurustelemaan, muutamien erojen ja vaikeuksien jälkeen tosissaan helmikuussa 2011.
Virallista vuosipäivää meillä ei ole eikä sitä tarvita, voimme juhlia yhdessäoloa milloin halutaan.
Yhteen muutettiin kesällä 2013. Muuttoja on kertynyt yhdessä jo neljä.
Paljon ollaan reissattu yhdessä ja hienoja muistoja kerätty kasaan. Nyt vielä uus perheenjäsen seikkailuissa mukana, ei voi olla kuin tyytyväinen elämään!

Lauantaina teimme yhdessä oikeen kunnon romanttisen illallisen. Isot pihvit, uunijuureksia, perunoita, kastike ja salaatti.
Todella hyvää oli hyvässä seurassa vieläpä.

Lauantaina otettu yhteiskuva ja kesäkuussa 2012 minun valmistujaisjuhlista. Ihania aikoja.

Tästä on hyvä jatkaa yhteistä matkaa

Neljässä polvessa muurinpohjalettuja

Viime viikolla kävimme Iivon isopapalla kylässä. Isopappa paistoi meille muurinpohjalettuja ja hillon kanssa ne olivat täydellisiä.
Makkarat paistui notskilla ja nokipannukahvit valmistui huomaamatta. Kyllä sapuskat ja kahvi maistuu ulkona aivan eriltä kuin sisätiloissa.
Tunnit vierivät nuotiota katsellen ja jutellen kaikenlaisia asioita. Äiti ja siskoni olivat myös reissulla mukana ja neljässä polvessa siellä höpöteltiin. Kodassa oli tunnelmaa. Iivo tosin nukkui ulkopuolella vaunussa, mutta välillä komensi häntäkin katsomaan.

Lomaviikon teema oli selvästi nuotiolla oleminen. Mukavaa!

Päivä Rokualla

Koska mieheni viettää tämän viikon talvilomaansa, emme halunneet hukata hyvää ja lauhaa päivää vain sisällä olemiseen. Mittari näytti kymmentä astetta, joten se ei tunnu missään.
Taas samat pohdinnat kuin toissapäivä, minne menisimme makkaranpaistoon ja vaunuilla tulisi päästä liikkumaan.
Ei kauaakaan kun mies ehdotti, että menisimme Rokualle. En oo koskaan käynyt siellä, joten miksei. Kamat reppuun ja auto liikkeelle. Matkalta otettiin Iivon serkkutyttö kyytiin ja matka jatkui.
Matka ei ollut pitkä, oikeestaan juuri sopiva ettei liian lähelläkään. Viimeinen tienpätkä oli meikäläisen nupille taas melkoista kestämistä. En yhtään pidä mutkaisista ja mäkisistä jopa jäisistä teistä, kuskille sai muutamaan kertaan sanoa "Ajetaan ihan vain kahtakymppiä, voijaanko mennä hiljempaa"
Mut joo matka meni hyvin ja Iivokin jaksoi matkustaa mukisematta.

Perillä aloimme silmäilemään missä päin kota tai vastaava paistopaikka mahtaisi olla. Tytölle paikka oli entuudestaan tuttu, sillä hänen isänsä työskentelee Rokua Health & Spa Hotelilla.
Suuntasimme ison kodan läheisyyteen ja päädyimme mahtavaan pulkkamäkeen. Hurjan mukavaa oli laskea pulkalla ja lopulta uskaltauduin jopa renkaisiin. Kaikki laskivat vuoron perään ja tovi siinä vierähtikin. Välillä käytiin sisällä ja takaisin mäkeen, taitaa olla mun uus talviharrastus löytynyt.
Mieheni veli saapui meidän seuraamme ja esitteli meille kotaa. Kertakaikkisen hieno, siellä vois muutaman tunnin viihtyä nuotiota katsoen.

Makkarat paistumaan ja kahvit kuppeihin. Iivokin ruokaili omien soseiden kanssa ja pian nukahti vaunuun. Koko reissun oli reippaana ja katseli ympärillä tapahtuvia asioita.
Syötyämme palasimme vielä hotellille, matkalla kuitenkin vielä muutamat mäenlaskut. Maha täynnä mäki tuntui hurjemmalta ja mahanpohjasta otti välillä oikein kunnolla.

Sisällä saimme vielä kierroksen hotellin palveluihin ja kyllä siihen tulokseen tulin, että tänne on päästävä uudestaan. Miksi en ole aikaisemmin käynyt täällä? Paikasta olen kyllä kuullut paljon ja pelkästään hyvää.

Hotellista löytyy myös lemmikkihuoneita, joten sekään ei olisi meille mikään este. Voisimme joskus tulla koko perhe vähän lomaileen.
Tämän voisi lisätä to do- listalle.- todellakin.

Tovin kierrellen meille tarjottiin vielä jäätelöannokset. Kyllä maistui ja pian olikin aika lähteä takaisin kotiin.
Kotimatkalla piti pysähtyä kolme kertaa pojan tuttia noukkimaan ja lopulta siirryin suosiolla takapenkille.
Pian Iivo nukahti ja minä selasin päivän kulkua puhelimen kuvagalleriasta.
Aivan mieletön päivä! Toivottavasti pian uudestaan.

Puuhaa löytyy muutakin kuin pulkalla laskemista: voi hiihtää, lumikenkäillä tai kalastaa. Rentoutumista voi kokeilla kylpylässä tai Span hellässä huomassa.

Odotan innolla tänne palaamista, oli sitten talvi tai kesä,

Me palaamme kyllä.

Nainen sylissään pienoinen ihme

Tämä pikku aarre se on semmoinen poika että. Päivät menee nopeaa yhdessä touhutessa ja pojalla ois kovasti meno päällä. Surku tulee kun ei pääse eteen päin ja lelutki aina karkaa käsistä.
Hurjan nopeasti on aika mennyt, miten se meneekin niin nopeaa?
Juuri kun päästään jonkinlaiseen rytmiin se muuttuu taas. Päikkärit vähentyy tai lisääntyy, syödään useammin tai enemmän ja harvemmin, nukutaan pitempiä öitä sit taas lyhyempiä. Ehkä se aika tulee, kun rytmissä pysytään hieman pitempiä aikoja.
Ennen en osannut arvata, miltä viiden kuukauden ikäiset vauvat näyttävät tai mitä ne osaavat tehdä. Luulin että ne ovat pieniä eivätkä tee juuri mitään, varsinkaan liiku tai ääntele.
Olin selvästi väärässä. Iivo on niin kiinnostunut ympärillä olevista asioista, ettei meinaa aina edes ulos vaunuihin enään asettua nukkuun saati sit pinnasänkyyn. Ruat kiinnostaa, uudet maut ja koostumukset, mitä vanhemmat syö.
Alahammas tekee tuloa ja siitä olemmekin saaneet kuulla jo melko kauan. On jännittävää odotella sen puhkeamista ja alettava peseen sitä.
Vaatteita menee tiuhaa tahtia laatikoiden perukoille kun jäävät pieneksi.
Iivo pyörii lattialla molempiin suuntiin, selällään kulkee omalla tyylillään ja hieroo silmiä kun väsyttää. Kiljumista olemme saaneet tärykalvoille jonkin verran, viikko viikolta tulee jotain uutta.

Leivonnaisreseptit samoihin kansiin

Minulta ei onneksi inspiraatiot lopu kesken, tällä kertaa oon tekemässä reseptikirjaa leivonnaisista. Kokoan kirjaan omia ja lehdistä tai netistä poimittuja ohjeita.
Pikkasen alkoi ittiäkin naurattaa, että mitä nyt taas oon keksiny. Se on selvää, kun jostain innostun sitä ei tajua lopettaa.
Teen kirjaan sillain et koko aukeama on yhdelle reseptille. Toiselle sivulle tulee kuva leivoksesta ja toiselle ohjeet.
Jalat hellänä kun istunut lattialla niitten päällä, silmät sojottaa joka suuntaan ja käjet liimassa. Eipä siinä, ei mulla ainakaan tylsää oo ja hyvähän se on et reseptit on jossain tallessa. :D

Tämä ihana nakukakku on viime elokuulta, toivottavasti pian saan maistaa moista.