Päivä Rokualla

Koska mieheni viettää tämän viikon talvilomaansa, emme halunneet hukata hyvää ja lauhaa päivää vain sisällä olemiseen. Mittari näytti kymmentä astetta, joten se ei tunnu missään.
Taas samat pohdinnat kuin toissapäivä, minne menisimme makkaranpaistoon ja vaunuilla tulisi päästä liikkumaan.
Ei kauaakaan kun mies ehdotti, että menisimme Rokualle. En oo koskaan käynyt siellä, joten miksei. Kamat reppuun ja auto liikkeelle. Matkalta otettiin Iivon serkkutyttö kyytiin ja matka jatkui.
Matka ei ollut pitkä, oikeestaan juuri sopiva ettei liian lähelläkään. Viimeinen tienpätkä oli meikäläisen nupille taas melkoista kestämistä. En yhtään pidä mutkaisista ja mäkisistä jopa jäisistä teistä, kuskille sai muutamaan kertaan sanoa "Ajetaan ihan vain kahtakymppiä, voijaanko mennä hiljempaa"
Mut joo matka meni hyvin ja Iivokin jaksoi matkustaa mukisematta.

Perillä aloimme silmäilemään missä päin kota tai vastaava paistopaikka mahtaisi olla. Tytölle paikka oli entuudestaan tuttu, sillä hänen isänsä työskentelee Rokua Health & Spa Hotelilla.
Suuntasimme ison kodan läheisyyteen ja päädyimme mahtavaan pulkkamäkeen. Hurjan mukavaa oli laskea pulkalla ja lopulta uskaltauduin jopa renkaisiin. Kaikki laskivat vuoron perään ja tovi siinä vierähtikin. Välillä käytiin sisällä ja takaisin mäkeen, taitaa olla mun uus talviharrastus löytynyt.
Mieheni veli saapui meidän seuraamme ja esitteli meille kotaa. Kertakaikkisen hieno, siellä vois muutaman tunnin viihtyä nuotiota katsoen.

Makkarat paistumaan ja kahvit kuppeihin. Iivokin ruokaili omien soseiden kanssa ja pian nukahti vaunuun. Koko reissun oli reippaana ja katseli ympärillä tapahtuvia asioita.
Syötyämme palasimme vielä hotellille, matkalla kuitenkin vielä muutamat mäenlaskut. Maha täynnä mäki tuntui hurjemmalta ja mahanpohjasta otti välillä oikein kunnolla.

Sisällä saimme vielä kierroksen hotellin palveluihin ja kyllä siihen tulokseen tulin, että tänne on päästävä uudestaan. Miksi en ole aikaisemmin käynyt täällä? Paikasta olen kyllä kuullut paljon ja pelkästään hyvää.

Hotellista löytyy myös lemmikkihuoneita, joten sekään ei olisi meille mikään este. Voisimme joskus tulla koko perhe vähän lomaileen.
Tämän voisi lisätä to do- listalle.- todellakin.

Tovin kierrellen meille tarjottiin vielä jäätelöannokset. Kyllä maistui ja pian olikin aika lähteä takaisin kotiin.
Kotimatkalla piti pysähtyä kolme kertaa pojan tuttia noukkimaan ja lopulta siirryin suosiolla takapenkille.
Pian Iivo nukahti ja minä selasin päivän kulkua puhelimen kuvagalleriasta.
Aivan mieletön päivä! Toivottavasti pian uudestaan.

Puuhaa löytyy muutakin kuin pulkalla laskemista: voi hiihtää, lumikenkäillä tai kalastaa. Rentoutumista voi kokeilla kylpylässä tai Span hellässä huomassa.

Odotan innolla tänne palaamista, oli sitten talvi tai kesä,

Me palaamme kyllä.

Nainen sylissään pienoinen ihme

Tämä pikku aarre se on semmoinen poika että. Päivät menee nopeaa yhdessä touhutessa ja pojalla ois kovasti meno päällä. Surku tulee kun ei pääse eteen päin ja lelutki aina karkaa käsistä.
Hurjan nopeasti on aika mennyt, miten se meneekin niin nopeaa?
Juuri kun päästään jonkinlaiseen rytmiin se muuttuu taas. Päikkärit vähentyy tai lisääntyy, syödään useammin tai enemmän ja harvemmin, nukutaan pitempiä öitä sit taas lyhyempiä. Ehkä se aika tulee, kun rytmissä pysytään hieman pitempiä aikoja.
Ennen en osannut arvata, miltä viiden kuukauden ikäiset vauvat näyttävät tai mitä ne osaavat tehdä. Luulin että ne ovat pieniä eivätkä tee juuri mitään, varsinkaan liiku tai ääntele.
Olin selvästi väärässä. Iivo on niin kiinnostunut ympärillä olevista asioista, ettei meinaa aina edes ulos vaunuihin enään asettua nukkuun saati sit pinnasänkyyn. Ruat kiinnostaa, uudet maut ja koostumukset, mitä vanhemmat syö.
Alahammas tekee tuloa ja siitä olemmekin saaneet kuulla jo melko kauan. On jännittävää odotella sen puhkeamista ja alettava peseen sitä.
Vaatteita menee tiuhaa tahtia laatikoiden perukoille kun jäävät pieneksi.
Iivo pyörii lattialla molempiin suuntiin, selällään kulkee omalla tyylillään ja hieroo silmiä kun väsyttää. Kiljumista olemme saaneet tärykalvoille jonkin verran, viikko viikolta tulee jotain uutta.

Leivonnaisreseptit samoihin kansiin

Minulta ei onneksi inspiraatiot lopu kesken, tällä kertaa oon tekemässä reseptikirjaa leivonnaisista. Kokoan kirjaan omia ja lehdistä tai netistä poimittuja ohjeita.
Pikkasen alkoi ittiäkin naurattaa, että mitä nyt taas oon keksiny. Se on selvää, kun jostain innostun sitä ei tajua lopettaa.
Teen kirjaan sillain et koko aukeama on yhdelle reseptille. Toiselle sivulle tulee kuva leivoksesta ja toiselle ohjeet.
Jalat hellänä kun istunut lattialla niitten päällä, silmät sojottaa joka suuntaan ja käjet liimassa. Eipä siinä, ei mulla ainakaan tylsää oo ja hyvähän se on et reseptit on jossain tallessa. :D

Tämä ihana nakukakku on viime elokuulta, toivottavasti pian saan maistaa moista.

Kiinteitten kimpussa

Eilen kokkailtiin Iivolle karjalanpataa, peruna-porkkanasosetta ja bataatti-porkkanasosetta pakasteeseen.
Pakasteesta on helppo vain ottaa tarvittavat palat ja lämmittää mikrossa, lisätä hieman maitoa, että tulee kyllin notkeaa.
Mies keksi soseuttaa sauvasekoittimella karjalanpadan, kun oli sen verran jämäkän oloista. Hyvin meni soseeksi lihat ja muut.
Pursottimella kätevästi jääapalamuottiiin nokareet ja pakasteeseen jäätymään.

Mukavaa ja helppoa.

Meidän arki

Meijän arki on vielä joka päivä täysin erinlaista. Yleensä aamuisin mies herää pojan kanssa ensin noin kello 7-8:30 aikaan ja ainakin poika tulee vielä takaisin nukkumaan, kun on saanut aamupalan.
10:30 oon minäkin viimeistään miesväen kans hereillä.
Päivisin leikitään, ulkoillaan, kyläillään ja nukutaan päikkäreitä. Minulta ei oikein onnistu tuo päikkäreitten nukkuminen pojan kans samaan aikaan. Herään koko ajan tai tekisi mieli tehdä omia juttuja tai sitten niitä vähemmän mukavia kotihommia.
Nyt kun Iivo on sen viiden kuukauden on minulle alkanut tulemaan väsymystä, tuntuu ettei sängystä meinaa päästä ylös, mutta hyvin sitä sitten päivän kuitenkin jaksaa.
Aurinko alkaa koko ajan paistamaan enemmän ja sekin piristää päiviä kivasti.

Kiinteitä meillä syödään 2-4 kertaa päivässä ja siihen maidot päälle. Ollaan tehty aika paljon Iivolle ruokia pakasteeseen ja välillä syö myös kaupan soseita.
Virallisia kylpy- ja saunapäiviä meillä ei ainakaa vielä ole, ihan sen vuoksi kun päivät voi heitellä ihan laidasta laitaan. Välillä on virkumpia päiviä ja sit vähemmän. Kahesti viikkoon kylvetettään.
Nukkumaan poika menee 20-21 aikaan, joskus uni ei sit meinaa tulla millään. Öisin herätään 100 kertaa tai sit vain muutama. Vielä on niin heittelevää tää arki.

Meillä minä siivoan enemmän ja mies tekee ruoat ja käyttää koirat lenkillä.
Mies harrastaa yleensä iltaisin harrastuksissaan ja minä hoidan kotikuntosalini kun poika nukkuu, hieman vaihdellen miten itestä tuntuu, et onko päivällä vai illalla. Kahdesti viikkoon oon pyrkinyt kuntoilemaan, ettei tuu pitkiä välejä.
Yleensä mies käy ruokakaupassa töistä tullessaan ja joskus käydään koko porukalla kun on vapaata.

Miehellä kun on viikonloppuvapaita pyrimme ulkoilemaan ja kyläilemään yhdessä.

Näin se arki rullaa kun pelisäännöt on selvät!

Päivät me puuhaillaan leikkimatoilla ja lattialla telmien, välillä poika levähtelee Tiny love cozy rocker napper keinussa tai pinnasängyssä. 

Yhdet päikkärit nukkuu vaunuissa, missä saa parhaat unet.

Iltaisin katsomme miehen kans yleensä vielä telkkaria ja viimeistään kahentoista aikaan kömmitään pehkuun. Iivo yleensä sen huomaa ja haluaa meidän keskelle nukkuun.

Makkaranpaistossa

Aurinkoiseen aamuun herätessä aloimme suunnittella ulkoilureissua. Mietittiin minne mahdollisesti pääsis hyvin vaunujen kans makkaranpaistoon. Pakatiin reppuun kahvia ja matkalta haettiin makkarat. Kaupan pihalla vielä mietimme mihin suuntaan suuntaisimme.
Auton keula kohti Kellon Kiviniemeä, satamassa käytiin erästä paikkaa katsomassa, mutta siellä ei ollut puita ja ei ihan vaunuilla olisi perille päässyt. Toinen pomminvarma paikka oli sit Virpiniemi, joten sinne siis. Siellä ei ollut ketään muita, muutamia hiihtäjiä pinkoi laduille. Varmaan mittarin elohopea vaikutti siihen, sillä se näytti -15.
Notski päälle ja pulkkamäkeen, olihan se hurjaa ihan vain liukurilla. Herkästi ottaa mahanpohjasta, mutta hauskaa oli.
Viima oli purevaa, alle tunnissa oltiin takaisin autolla ja siellä toinen kuppi kuumaa.