Retroperjantai

Noniin, nyt päästään asiaan. Kun minä olin lapsi mummoni teki meille kaikki vaatteet. Värikkäitä, pitsisiä, kuvia painettuina ja röyhelöitä. Mummolta ei ideat loppunut kesken, hän teki meille lähes kaiken. Toppahaalarit, takit, toppahousut, välipuvut, lakit, collegevaatteet, yöpuvut, aluskerrastot, siis kaiken!
Muistan kun ala-asteella joku luokkakaveri kysyi, mistä mulle on jalassa olleet housut ostettu. Sanoin ylpesti, että "mummoni ne on tehnyt".
Lisäksi mummo neuloi meille aina uusia lapasia, säärystimiä ja villasukkia. Kun entisistä kuluin pohjat puhki, mummo tekas uuet tilalle.

Mummolla oli myös oma kangasliike, jossa hypisteltiin aina erinlaisia kankaita ja nappeja. Nyt alko soimaan päässä "Ne oli aikoja, niitä unohtaa en voi.."
Enkä haluakkaan unohtaa, muistoissani ne aina on ja onneksi myös valokuvissa.
Jouluna parhaimmat lahjat oli ne pehmeimmät, tiesi että siellä oli uusia vaatteita ja pussilakanoita.

Oon ehdottomasti halunnut ottaa myös meidän pojalle käyttöön niitä vaatteita, joita ollaan siskoni kanssa pienenä käytetty. Ei toki niitä kaikista röyhelöisempiä tai vaaleanpunaisia, vaikka sillä mitään merkitystä olisi.
Vain murto-osa vaatteista on päälle asti kerennyt.

Kyllähän nämä on malliltaan ja väreiltään aivan eri luokkaa mitä kaupoissa myydään. Minusta on vain mukavaa, että käytössä on sekä uusia että vanhoja vaatteita.
Nuo vihreät vaatteet on aivan ihanan pehmoista kangasta ja tosi helpot pukea päälle. Paidasta huomaa, että röyhelöä täytyy olla. Tuo valkoisella pohjalla oleva hunajahaalari on kans pehmeää materiaalia ja ollutkin yöasuna käytössä, nyt jo pieni.

Osa vähän isompia haalareita vielä sekä verkkatakki ja paita. Pari haalaria nuista on jo käytössä ollut.

Nämä potkarit on kokoa 60 ja ollut kuulemma äitiyspakkauksessa vuonna -91 tai -92. Käytössä olleet nämäkin.

Melko taitavaa. Mummoni on myös tehnyt ristiäismekon, joka meillä on ollut pienenä käytössä ja oli Iivollakin. Siitä pitäski tehä se postaus. Myös äitini häämekko on mummon tekosia ja siskoni rippijuhla-asu, jossa oli korsetti yläosa ja hieno hame.

Ei muuta kuin oikein hyvää perjantaita kaikille!

Oma väri hiuksissa

En oo vuoteen laittanut tukkaan mitään väriaineita ja hiukset tuntuvat erinlaisilta. Paljon keveämmiltä ja harjatessa ne ei veny.
Raskauden aikana ei käynyt mielesäkkään et oisin tyvikasvua blondannu. Siihen vain tottui, että tyvikasvu vain laajeni laajemistaan ja lopulta siihen ei enään ees kiinnittänyt huomiota.
Mulla on selkeesti oma väri tummentunu siitä mitä se oli nuorempana ja tää on oikeestaan ihan kiva. Alapuolelta hiukset on huomattavasti tummemmat.
Nyt oon päässyt eroon värjäyskierteestä, joka on kestänyt ainakin sen 10 vuotta.

Oon käyttänyt silloin tällöin kuitenkin hopeashamppoota, joka tuo vähän eloisuutta.  En kuitenkaan niin paljoa, että hiusket menisi siniseksi.

Ei ollenkaan hassummat, toivotaan että jaksan näitten kans ilman väriaineita. Kesällä aurinko sit vaalentaa hiuksia mukavasti.

Tuossa vielä kuvaa tasan vuosi sitten. Käytin vähän rankemmin hopeashamppoota. Hienothan nuokin oli, mut aikansa kutakin.

Iltakävelyllä pakkasessa

Mahtavaa oli käydä kävelyllä -7 asteen pakkasessa. Pakkanen narskui kenkien alla mukavasti ja kilometrit jäivät taakse.
Puut oli jäisiä ja upeita kuin jostain piiretyistä. Ihmisiäkään ei montaa tullut vastaan, rauhallista.
Jokseenkin tuntui kuin olisi ollut Lapissa. Tähtitaivas yllä ja korkeat nietokset, toki pohjoisessa on enemmän lunta, mut harvemmin täällä näinkään paljoa näkee.
Olisihan se hienoa tällekin talvea päästä käymään Lapissa.

Hiihtoladuille ois kans haluja päästä. Meren jäälle tai jonnekin reiteille, jossa ois kuitenkin mäkiä. Välillä pysähtyä paistaan makkaraa ja keittää oikeen kunnon retkikahvit. Siinä vois olla ideaa.
Viime talvena kävin monien vuosien tauon jälkeen kahdesti hiihtämässä, Rukalla ja Syötteellä, siellä niitä mäkiä vasta olikin.
Ei auta kuin lähteä haaveilemaan punkan pohjalle.
Öitä!

Tämänhetkisiä kuulumisia

Täällä poika kasvaa hyvää vauhtia ja ens viikolla täyttääkin 4kk. Iltaisin on vaikeuksia laittaa nukkumaan ja eilen illallakin meni 2½h ennen kuin hetkeksi nukahti. Cuplaton on käytössä ja ehkä ihan hieman on iltaraivarit helpottanut.

Unipesä alkaa käymään pieneksi ja öisin nyörit onkin jalkapäädystä auki. 

Yöllä ihmettelin, että mikä siellä peiton alla on, koipi se vain oli reunan yli tullut. Poika on myös melkoinen kuuma-kalle. Unilla ollessa pitää käyä ottaa peittoa välillä pois, ellei ole sitä itse saanut. 

Tänään mentiin ihanan sumuisessa säässä mummille ja koirat jäi haikeana kotiin. Ihmeen vihaisena on poika tänään ollut.

Nyt on riennettävä taas nukutushommiin. Kuulemiin!

Kotikuntosali

Tää on meijän loistojuttu, kotikuntosali. Laitteita ja muita vempeleitä on vaikka kuinka paljon. Suunnitteilla on  vielä yks laite. Pitäs lähes jokaiselle lihakselle löytyä joku laite millä treenata.
Raskauskiloja on vielä rungossa kiinni 10, mutta ei se siltä tunnu. Jääkööt vain, mutta hyvä on peruskuntoa pitää yllä.
Synnytyksen jälkeen on hieman kipuja silloin tällöin alaselässä ja toisessa lonkassa. Jumpatessa niittenkin pitäisi jääädä kokonaan pois.

 

Olipa mukava pitkästä aikaa hyppiä hyppynarulla. En muistanukkaa miten mukavaa se on. Aikoinaan kuitenkin kilpavoimistelussa käytössä ollut.
Kyllä sitä on huomannut, että voimaa on tullut ja jaksaa enemmän treenata. Tästä on hyvä jatkaa!

Virkatut mandalat

Oon varmaan joskus marraskuussa alkanut virkkaamaan vähä enemmän mandaloita, joista ajattelin tehä keittiöön kapean sivuverhon.

Mandalat valmistuu nopeasti ja niitä on mukava tehdä. Nyt on yli 100 kasassa, enkä tiiä paljonko niitä vielä tarvii.

Oon aatellu et tekisin vähä samalla tavalla verhot kuin oon tehnyt sen taulun. Eli ylös tulis keltaisia ja sinisiä mandaloita niin kuin aurinkoa ja taivasta. Alas sit ruskeita, mustaa ja harmaata maaksi. Keskelle vois laittaa värikkäitä ja joitain neutraaleja kaveriksi.

Leon kaverina suunnittelemassa.

Tältä monesti näyttää sohva, keittiön pöytä, sänky tai lattia. Oon myös automatkoilla ja kyläillessä tehnyt näitä. Kaikki levälleen vaan ja kun poika herää nokosiltaan kamat kässäboxiin ja johonki nurkkaan.

Pitäisikin hommata lisää värikkäitä lankoja ja alkaa suunnittelemaan miten saan ikkunanipsuihin verhon kiinnitettyä. Ensin vielä muutamat ympyrät virkata.

Foliokiharat ja uv

Edellisenä päivänä pyysin miestäni laittaan mulle foliot päähän et saisin juhlapäiväksi kauniit kiharat. 27 foliopötkylää oli päässä ja aamulla avasin ne.

JÄRKYTYS!!

Tulos oli kuin afro! Aivan liian kiinteää kiharaa. Ei ois varmaan tarvinnu läheskään niin montaa laittaa ja varsinkaan muotovaahtoa. -.-
Tietääpä seuraavalla kerralla, jos sitä koskaan tulee.

L

Lisäksi meille oli tulossa vieraita, isäni hänen uuden naisystävän kans. Kerrassaan ihana ensitapaaminen tän pehkon kans ;D

Keiteltiin siinä kahvit ja Iivo sai ihastelua.

Saatiin oikeen lahjaksi ihonhoito tuotteita, karkkia, tulppaaneja ja jonkun itse tekemät lamput. Arvostan paljon itse tehtyjä asioita ja on kyllä upeat.

Vieraat meni menojaan ja me katseltiin sarjoja, saunottiin ja maisteltiin lasi viiniä. Iivo katseli sylistä muutamat raketit jotka näky ikkunaan.

Kohtahan tässä ollaan jo ihan nykypäivän päivityksissä. Jes.

Joulu

Jouluaamulle oli jäänyt vielä muutamat pikku hommat kuten paketointia ja järkkäilyä. Lähdimme ensin viettään joulua miehen veljen luokse, jonne kaikki muutkin veljet tuli perheineen. Hetki oltiin keretty olla kun Iivolle tuli väsy ja ei meinannut millään rauhoittua. Tunnin verran ainakin sai nukuttaa.
Joulupukki tuli paikalle ja lapset lauloivat niin kauniisti. Lahjojakin oli pukki jaksanut kantaa Korvatunturilta asti.

Lapset olivat innoissaan tottakai.

Syötiin jouluruoka ja juotiin kahvit. Pian pitikin jo kiirehtiä kotiin. Meille tuli äitini, siskoni ja siskon mies viettään Joulua.
Heti laitettiin pöytä koreaksi ja kinkkuun kii.

Ilta meni rennosti. Iivo nukkui ja kylpi ja taas nukkui.  

Lahjaksi Iivo sai itkuhälyttimen mikä on helpottanut tosi paljon. Pihaltaki voi vaan "soitella" jos on joku hätänä.

Lahajaksi sai myös vaatteita ja vauvojen pelejä. 

Sauna lämpes illan pimeinä tunteina ja muut pelas Monopolya aamu viiteen asti. Onneksi jouluyössä on taikaa, ei tarvi kiirehtiä minnekkään. 

Seuraavana Jouluna voi olla jo vähän enemmän vipinää pikku pojassakin.

Mummin tekemät villasukat siinäkin kuvassa ja otettu varmaan kuukausi sitten.

Laitetaampa vielä kuva itestäkin

23.12

Satoi niin paljon lunta että huh huh. Iivo vain nukkui lumisateessa ja nautti elämästä. Käytiin siskon kans papalla ja haudalla. Ihan ei Jouluaattona joka paikkaan kerkiä mennä.

Melkoselta iglulta näyttää pojan paikka ja Töpö vahtii tietenkin.

Papalle kun mentiin oli aurat kovastikki liikkeellä ja yks meinas ajaa päälle. Yleensä jätetään tien varteen auto, nyt ei voinu kun niin isot kinokset ja aura just ajoi sitä tietä.
En muistakkaa milloin ois nuin paljon satanut lunta.
Ainakin valkea Joulu!

Saatiin vähä puhistaa kiveä ja kahlata lyhtyjen luokse.

Jätti jouluomenat 

Suomi 100v

Tänä suurena päivänä heräsimme jo varhain puurolle. Kävimme hautausmaalla ja miehen äidin luona syömässä. Sieltä kun lähdimme haettiin toinen mummi kyytiin ja käytiin katselemassa kauniita sinisiä valoja, joita oli kaupungin ympärille laitettu.
Tovin kiereltyä ajelimme isopapalle kylään ja sieltä vielä hautausmaalle mummolle viemään kynttilä.

Iivon mummi oli tehnyt pojalle oikeen Suomi 100 villasukat. Niin upeat että. Jalkapohjissakin on sydämmet ja on tosi lämpimät.

Ilta menikin rennosti linnan juhlia katsellessa.