Virkatut mandalat

Oon varmaan joskus marraskuussa alkanut virkkaamaan vähä enemmän mandaloita, joista ajattelin tehä keittiöön kapean sivuverhon.

Mandalat valmistuu nopeasti ja niitä on mukava tehdä. Nyt on yli 100 kasassa, enkä tiiä paljonko niitä vielä tarvii.

Oon aatellu et tekisin vähä samalla tavalla verhot kuin oon tehnyt sen taulun. Eli ylös tulis keltaisia ja sinisiä mandaloita niin kuin aurinkoa ja taivasta. Alas sit ruskeita, mustaa ja harmaata maaksi. Keskelle vois laittaa värikkäitä ja joitain neutraaleja kaveriksi.

Leon kaverina suunnittelemassa.

Tältä monesti näyttää sohva, keittiön pöytä, sänky tai lattia. Oon myös automatkoilla ja kyläillessä tehnyt näitä. Kaikki levälleen vaan ja kun poika herää nokosiltaan kamat kässäboxiin ja johonki nurkkaan.

Pitäisikin hommata lisää värikkäitä lankoja ja alkaa suunnittelemaan miten saan ikkunanipsuihin verhon kiinnitettyä. Ensin vielä muutamat ympyrät virkata.

Foliokiharat ja uv

Edellisenä päivänä pyysin miestäni laittaan mulle foliot päähän et saisin juhlapäiväksi kauniit kiharat. 27 foliopötkylää oli päässä ja aamulla avasin ne.

JÄRKYTYS!!

Tulos oli kuin afro! Aivan liian kiinteää kiharaa. Ei ois varmaan tarvinnu läheskään niin montaa laittaa ja varsinkaan muotovaahtoa. -.-
Tietääpä seuraavalla kerralla, jos sitä koskaan tulee.

L

Lisäksi meille oli tulossa vieraita, isäni hänen uuden naisystävän kans. Kerrassaan ihana ensitapaaminen tän pehkon kans ;D

Keiteltiin siinä kahvit ja Iivo sai ihastelua.

Saatiin oikeen lahjaksi ihonhoito tuotteita, karkkia, tulppaaneja ja jonkun itse tekemät lamput. Arvostan paljon itse tehtyjä asioita ja on kyllä upeat.

Vieraat meni menojaan ja me katseltiin sarjoja, saunottiin ja maisteltiin lasi viiniä. Iivo katseli sylistä muutamat raketit jotka näky ikkunaan.

Kohtahan tässä ollaan jo ihan nykypäivän päivityksissä. Jes.

Joulu

Jouluaamulle oli jäänyt vielä muutamat pikku hommat kuten paketointia ja järkkäilyä. Lähdimme ensin viettään joulua miehen veljen luokse, jonne kaikki muutkin veljet tuli perheineen. Hetki oltiin keretty olla kun Iivolle tuli väsy ja ei meinannut millään rauhoittua. Tunnin verran ainakin sai nukuttaa.
Joulupukki tuli paikalle ja lapset lauloivat niin kauniisti. Lahjojakin oli pukki jaksanut kantaa Korvatunturilta asti.

Lapset olivat innoissaan tottakai.

Syötiin jouluruoka ja juotiin kahvit. Pian pitikin jo kiirehtiä kotiin. Meille tuli äitini, siskoni ja siskon mies viettään Joulua.
Heti laitettiin pöytä koreaksi ja kinkkuun kii.

Ilta meni rennosti. Iivo nukkui ja kylpi ja taas nukkui.  

Lahjaksi Iivo sai itkuhälyttimen mikä on helpottanut tosi paljon. Pihaltaki voi vaan "soitella" jos on joku hätänä.

Lahajaksi sai myös vaatteita ja vauvojen pelejä. 

Sauna lämpes illan pimeinä tunteina ja muut pelas Monopolya aamu viiteen asti. Onneksi jouluyössä on taikaa, ei tarvi kiirehtiä minnekkään. 

Seuraavana Jouluna voi olla jo vähän enemmän vipinää pikku pojassakin.

Mummin tekemät villasukat siinäkin kuvassa ja otettu varmaan kuukausi sitten.

Laitetaampa vielä kuva itestäkin

23.12

Satoi niin paljon lunta että huh huh. Iivo vain nukkui lumisateessa ja nautti elämästä. Käytiin siskon kans papalla ja haudalla. Ihan ei Jouluaattona joka paikkaan kerkiä mennä.

Melkoselta iglulta näyttää pojan paikka ja Töpö vahtii tietenkin.

Papalle kun mentiin oli aurat kovastikki liikkeellä ja yks meinas ajaa päälle. Yleensä jätetään tien varteen auto, nyt ei voinu kun niin isot kinokset ja aura just ajoi sitä tietä.
En muistakkaa milloin ois nuin paljon satanut lunta.
Ainakin valkea Joulu!

Saatiin vähä puhistaa kiveä ja kahlata lyhtyjen luokse.

Jätti jouluomenat 

Suomi 100v

Tänä suurena päivänä heräsimme jo varhain puurolle. Kävimme hautausmaalla ja miehen äidin luona syömässä. Sieltä kun lähdimme haettiin toinen mummi kyytiin ja käytiin katselemassa kauniita sinisiä valoja, joita oli kaupungin ympärille laitettu.
Tovin kiereltyä ajelimme isopapalle kylään ja sieltä vielä hautausmaalle mummolle viemään kynttilä.

Iivon mummi oli tehnyt pojalle oikeen Suomi 100 villasukat. Niin upeat että. Jalkapohjissakin on sydämmet ja on tosi lämpimät.

Ilta menikin rennosti linnan juhlia katsellessa.

Vaihteeksi muutto

Muuttohommiin päästiin jo paria päivää ennen kuun loppumista. Siskon kanssa kuskattiin sen autolla niin paljon kuin saatiin vain mahtumaan. Olihan meillä vaihteeksi ihan lystiä. Mulla oli etupenkillä säkkejä niin paljo sylissä, etten nähny mitään. Toisella kerralla oli laatikoita ja jotain irtaimistoa joita sain käsillä puskea takapenkille ajon aikana.
Lopulta päätettiin et hommataan kärry tähän hullujen hommaan. Pian serkkupoikamme tuli kärryn kans jeesiin. Montaa reissua ei tarvinu ajaa kun tavarat oli jo uudessa osoitteessa.
Pari päivää meni vanhan asunnon viimisten tavaroitten kuten varaston tyhjentämiseen ja loppusiivoukseen.

Leonilla ihan mahoton karvanlähtö 

 

Pinnasängystä laitan nyt kaks kuvaa, kun en oo laittanut ihan ekaa vauvan petiä eli laatikkoa.

Tällä hetkellä Iivo nukkuu meidän välissä unipesässä.

Tän kaapin päältä löytyy ihania tavaroita.  Hananaulakko etsii vielä paikkaansa, joten on tuolla. "Ei mainoksia" -kylttiä ei rivitalossa tarvi, joten seki on hyllyllä. Nuo pienet kengät on serkku hommannu baby showereihin Iivoa varten, joten odotellaan jalkojen kasvavan. Poron kello on muisto Leviltä. 

Kukat sai paikakseen Ikean hyllykön, joka laitettiin vaakatasoon. Sopii tosi hyvin tuohon ikkunan eteen. Hommasin uudet verhot, mukavaa vaihtelua. Ihanan kevyen oloiset ja valoisat.

Ai, että on mukavaa kun on omaa pihaa. Ollaan ihan mielissään tehty aina lumitöitä. Linnuillekkin hommattiin sapuskat pihalle. Pihalla on näkynyt monia lintuja mm. Punatulkkuja, mustarastas ja tinttejä. Etupihalla oli yks aamu ketun jäljet, joten semmonenki hiippaillut ympäristössä.

Kohta puolin voi alkaa suunnitteleen tupareita. Ei ollakkaan koskaan pietty niitä vaikka muuttoja on takana ainakin kolme. 

Meillä vietettiin 12.11.2017 ensimmäistä Isänpäivää. Tuore isä sai kahvit ja leivokset sänkyyn asti. Olin teetättänyt Ifolorilta canvastaulun lahjaksi. Idea lähti siitä, että isä ja poika laittoivat aina nenät yhteen, joten halusin tilanteesta kuvan ja seinälle. Lahja oli menestys!
Askartelin itse myös kortin, joka on tehty Ifolorinlaatikosta, jossa valokuvat saapui kotiin.
Mielikuvitusta käyttäen siitä tulikin melkoinen. Koitin piirtää Iivon käsistä ja jaloista ääriviivat melko huonosti onnistu, mutta Sain kuitenkin jonkulaiset.

Ristiäiset

22.10.2017 vietettiin pojan ristiäisiä. Ristiäispäivän aamu oli yhtä tohinaa täynnä, viime hetken valmistelut käynnissä. Kaikki saatiin valmiiksi ja juhlat voi alkaa.
Vieraita oli mukavasti paikalla ja kaikki sujui hyvin. Kastetilaisuus ei kauaan kestänyt ja pappikaan ei joutanut kahvia juomaan, kun oli jo toiseen paikkaan riennettävä. Oli hauska kun pojalle nimi kerrottiin niin huokas oikeen syvään ja kyllähän siinä pikkasen alko naurattaan. Kai kuitenkin ihan tyytyväinen on nimeensä, Iivo Ensio.
Tarjolla oli suolaisia- ja makeita kakkuja, pikkuleipiä, mokkapaloja ja lapsille vaahtokarkkeja. Laitettiin lapsille omat tarjoilut toiseen huoneeseen, kun tilat oli melko pienet. Lapset viihtyivät ja leikkivät omia juttujaan.

 

Valitsimme pojalle neljä kummia, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä.
Ristiäislahjoja sai paljon mm. Muumiaiheisia astioita, pehmokanin, kehyksen, lahjakortin Baby styleen, kirjan, leluja, mummin tekemän lattiapeiton ja mitähän muuta. Ihania oli kaikki.

 

Virallisen tilaisuuden jälkeen vaihdettiin mekko miehekkääseempään asuun. 

Vähän niukasti on nyt kuvia, kun ipadilla pitää tehä päivityksiä. Ristiäismekosta tulen laittamaan myöhemmin kuvaa.

Viikko pari eteen päin saimme kuulla, että meidän täytyy muuttaa 3 kk:den sisällä pois asunnosta, sillä vuokranantaja haluaa muuttaa takaisin asuntoonsa.
Oltiin keretty asua 5 kuukautta ja juhliin saatiin viimiset laatikot purettua kaappeihin.
Oli pikkasen raskasta pienen vauvan kans pakkailla kamoja. Vähän kerralla sitä sai pakattua kun vauva koko ajan lähellä.
Onneksemme löydettiin pian rivitalo kolmio samaan vuokraan, neliöitäkin ihanat 71! Kaikesta huolimatta ollaan tyytyväisempiä kuin koskaan näihin muutoksiin.

Elämäni paras päivä

Noniin, en ees tiiä mistä pitäisi aloittaa. Viime postauksesta on järkyttävän pitkä aika ja tässä on kerennyt tapahtua kaikenlaista.
Koitan nyt aloittaa jostain..

Elikkäs 18.9.2017 heräsin aamuyöllä ja nousin vessaan, huomasin et lapsiveet oli lattialla. Laitoin valot päälle ja huikkasin miehelle et "Ode,on tullut aika" Mies kömpi ylös ja käytti koirat pikaisesti ulkona ja mä aloin soittaan sairaalaan. Sieltä kehotettiin lähtemään pikkuhiljaa sairaalaa kohti. Nopeasti oltiin paikalla ja mut tutkittiin siinä ja siirryin synnytyssaliin.
En nyt ala sen tarkemmin kertoon itse synnytyksestä. Kaikki meni hyvin vaikka kestikin 17h 28min. Monet eri työntekijät oli hommassa mukana ja kun iltavuoro tuli paikalle sanoinki et "teijän työvuorolla tehhään vauva" Ja niin tehtiin, poika syntyi 20:52. Mukana oli myös kätilöopiskelija, josta oli mulle itelle tosi suuri apu. Selostivat ja kertoivat mitä on seuraavan supistuksen aikana luvassa tai mitä pitää tehä. Hyvä tsemppi päällä.
En voinu uskoa et vauva oli nyt siinä. Poika tarras heti isän sormeen kiinni. Ai että tässähän herkistyy kun muistelee.
Niin pieni olento, kaikkein rakkainta maailmassa. Kokoa tällä suloisella oli 47cm ja 3105g.
Pari yötä oltiin sairaalassa ja aloinki sit kyseleen hoitajilta et voisko päästä jo kotiin. Ois vissiin oltu vielä ainaki yks yö, mut mitäs siellä olemaan kun kotona voi samallalain hoitaa vauvaa. Mieski jäi heti isyyslomalle ja hyvinhän meillä meni. Yöt oli suurimmaksi osaksi valvomista ja yhdessä herättiin tai vuorotellen, miten nyt tarve oli.
Koirat ihmetteli kovasti uutta laumanjäsentä ja Töpö on enemmän vauvan perään. Aina kun tulee ulkoa sisälle sen täytyy heti tarkistaa et vauva on tallessa.