perjantai 1. tammikuuta 2021

Huippuvuosi 2020

Vuosi 2020 tuli päätökseen ja voin sanoa et yksi parhaimmista vuosistani on nyt takana. Paljon tapahtui, muutettiin omakotitaloon, jota päästiin sisustaan just semmoseksi kuin haluttiin. Vielä riittää suunnittelua ja eipä tarvi tehä mitään remontteja. Pientä pintahommaa ja talua seinään. Olohuoneeseen tarviskin keksiä jotain kun sieltä sais jo hoitopöydän heivata pois ja on toinenki pöytä aivan turha siellä. Mut aikanaan kuhan keksii mitä laittaisi.

Perheeseen saatiin ihana poika ja arki rullaa kivasti.

Laitetaampa kuvia kehiin.




Tammikuussa tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Jäimme odottamaan ja pitkään.





Jo ensimmäisellä ultrauksella näkyi, että saamme poikavauvan. Se uutinen kuulosti ihanalta. 

Silti raskauden mukana kulki tietynlainen pelko, jos kaikki ei menisikään hyvin. Vuosi sitten olimme kokeneet suuren menetyksen kun pienen sydän ei jaksanut.

Yritin pysyä positiivisena vaikka välillä pienetkin seikat säikäytti todenteolla.


Helmikuussa käytiin reissu Rymättylässä. Lunta ei ollut ollenkaan ja mukaan sai pakata kevätvaatteet. Tehtiin puuhommia ja käytiin Turussa shoppaileen.












Maaliskuussa ulkoiltiin paljon ja käytiin retkillä. 












Huhtikuussa ulkoiltiin, tuota on kyllä turha sanoa joka kohtaan kun ulkoillaan paljon. 
Korona kevät oli monille rankkaa aikaa, me nautittiin normaalisti ja ajettiin autolla retkeilymestoille. Joka viikko, välillä monta kertaakin lähettiin sinne koko perheen voimin temmeltään.
Rajua oli kun monet avautuivat minulle siitä etteivät jaksa kotona korona aikana lasten ja töitten kans."Mitä lasten kans voi tehä?" "Ne on tiellä siellä" Ei oo mitään tekemistä, ei oo hoplopit tai muut sirkukset auki, ei voi mennä uimahalliin"
Menin nuista melko vihaiseksi sisältä, eikö oikeesti ihminen keksi mitään omien lasten kanssa, eikö jaksa tehdä heidän kans mitään ja että ihan tiellä. Voi hyvää päivää sanompahan vaan. Heille sanoin et "pukaseppa lapsille vaatteet päälle, pakatkaa eväät ja lähtekää luontoon"
Ei sen kummepaa tarvi, luonnossa riittää niin paljon katseltavaa kun vaan ees viittii mennä sinne.


Lisäksi kaikki pelit, leikit, kokkaaminen, leipominen, ompeleminen, askarteleminen tää lista tulis todella pitkäksi jos minä tätä alan kirjoittamaan. 
Me ei ees olla käyty koskaan hoplopissa, tässä on kotona ihan tarpeeksi hoploppia ku vaa viittii nähä vaivaa asian eteen.
Okei se siitä jatketaan toukokuulle..



Toukokuussa vietettiin äitienpäivää ja uskallettiin kertoa tulokkaasta jo muille.
Rakenneultrassa kaikki hyvin ja laskettuaika olis 17.9 eli päivää ennen esikoisen synttäreitä.

Jatkettiin odottelua, tässä raskaudessa olin malttamaton en ois jaksanut oottaa yhtään et saatais nyytti syliin.

Käytiin tsekkaamassa joko mökille pääsis, mutta lunta oli vielä todella paljon joten ajettiin tädin kautta kotiin.
Iivo oli innoissaan kun näki lehmiä.














Kesäkuussa päästiin jo mökille ja lähettiin Lappiin. Yövyttiin Kittilässä ja sieltä tehtiin päiväreissuja vähä joka suuntaan. Käytiin Levillä, Sodankylässä, Hetta-Pallaksella, Ylläksellä ja vaikka missä. Välillä reitit meni niin suomaisiksi ettei uskallettu autolla ajaa ees kaikkia reittejä. 
Kohtuukokoisen mahan kanssa jaksoi kuitenkin hyvin tehdä kävelylenkkejä.
Jukuparkissa käytiin tosi kuumana päivänä ja mukavaa siellä kyllä oli.








Iivokaan ei malttanu oottaa veljeä. Laitettiin kaikki jo kesällä valmiiksi.








Heinäkuussa seikkailtiin montuilla ja Martinniemessä. Käytettiin uutta kauko-ohjattavaa venettä vesillä aina kun sää vain salli, välillä satoi mut mitäpä väliä.

Päivärinteen kesäkahvila on ihastuttava paikka ja siellä nautittiin mehut ja kahvit.

Loppukesästä aloimme ihan vahingossa käymään asuntoesittelyissä, pian se olikin jo ihan harrastus ja alettiin tosissaan ettimään kotia. 
Suunniteltiin jopa sellaisia paikkakuntia jotka on olleet ehdottomalla ei listalla, mutta onneksi me ei kuitenkaan sinne muutettu. Meri on se meijän juttu ja sen on oltava lähellä.

Paksut ja turvonneet nilkkani oli välillä melko kipeät, mut silti ravattiin esittelyissä.








Elokuussa täydellinen koti löytyi ja alettiin soitteleen pankkien kanssa. 

Pian kaikki olikin jo selvää ja talon tuli vielä homeenasiantuntija tarkistamaan läpi, kättä päälle ja sitä rataa.

Vielä paksumpien nilkkojen kanssa jaksoi silti kierrellä sisustusliikkeitä läpi, käydä värimaailmoja tsiigaileen ja kertakaikkisesti unelmoida tulevaisuudesta.

Sanoinki yks päivä siskolle et "Onneksi tuo talokauppahommatki tuli tuossa samassa rytäkässä kun olin raskaana, normaalisti mä niin ressaisin kaikesta tommosesta"

Kaikki meni vaan niin omalla painolla, ei mitään paineita ja päästäin muuttaan jo 12.9. Jännitti suunnatomasti se, että vauva syntyis kesken muuton tai keskelle sekasortoa. 




Tutustuttiin tulevan kodin ympäristöön. Puut notkui naavaa, metsät on täynnä marjoja, ladut lähtee aivan talon vierestä, meri vain 700m päässä ja mielettömät harrastusmahollisuudet.

Niin parasta.










Syyskuussa tosiaan 12.9 päästiin muuttamaan ja vauva pysyi hyvin mahassa. Muuttopäivänä jo ripustettiin verhot ikkunoihin ja tavarat löysi nopeasti paikoilleen.
15.9 vauva kertoi et nyt ois tuloillaan. Aamuyöstä veet meni ja soitin sairaalaan, sanoivat et rauhassa vain kotona 8 asti.



















Hoidettiin homma kotiin ja kätilö sano meitä oikeen hyväksi tiimiksi. 

Potrapoika syntyi!





Lokakuussa arki lähti rullaan kivasti ja uudella paikkakunnalla on niin rauhallista. Kotonakin viihtyy niin paljon kuin vain huvitttaa. Elämä hymyilee.



Iivon 3v bailut pidettiin uudessa kodissa ja pihalla sai tehä "puuhommia" eli kaikkea mitä isikin tekee.
Paljun alusta piti tehä kuntoon ja polttopuita tuli, haravointia ja muuta mukavaa nikkarointia.













Marraskuussa vietettiin ristiäiset ja puuhasteltiin ulkona kaikenlaista. Sisällä askarreltiin, leivottiin, katottiin piirettyjä, soitettiin pianoa ja aivan mitä voi vaan keksiä.












Joulukuussa valmisteltiin joulua ja nautittiin sen odottamisesta ja sen tuomasta rauhallisuudesta.
Ihanaa aikaa tuo joulukin kyllä. Joulukuusi ei kauaa viihtynyt meijän pirtissä vaan päätti näyttää viimisetkin merkit vihjailusta ja puottaa neulaset alas. 
Imuri piti muutaman kerran tyhjentää kun täytty niin paljon siitä havun määrästä. 

Tilaa tuli sit ihan kivasti ja päätettiin tehä temppurata jota sit muutama kierros ravattiin. Heti sen perään sit ongintaa ja mietittiin et mitä tuohon kuusen jättämään kohtaan vois laittaa. Vielä ei olla siitä päätetty, mut ehkä pingispöytä, saa nähä.















Kaikin puolin loistava vuosi. Kiitos!

Kulkuset, kulkuset, kul-kul-kul ku-ku-kulkuset

Joulua vietimme jälleen kahteen kertaan. Ensin vietimme 19 päivä täällä meillä ja vieraita oli äitini, sisko ja hänen mies. 
Meille tämä on jo useamman vuoden perinteeksi muodostunut tapa. 
Syötiin oikein ihania jouluruokia ja tontut kävi tuomassa kuusen alle lahjoja. Illalla rentouduttiin paljussa ja nautittiin herkuista.

Ennen joulua leivottiin pipareita ja askarreltiin monia kortteja ja koristeita. Mukavaa puuhaa 3 vuotiaan kanssa.























Paketeista päätellen on ollut kilttiä porukkaa. Ihania lahjoja sieltä tulikin.





Jouluaattona suuntasimme miehen veljen luokse ja siellä kävi oikeen joulupukki. Paketteja oli valtavat määrät ja ruokaa yllinkyllin. 
Oikeen ihanat joulut vaikka tämä korona-aika yrittääkin rajoittaa normaalia elämää ihan rankalla otteella.









Meikä sai myös uuden kulkupelin eli potkurin. Makia lähtä sillä vetelee 100 kilsaa johonki.

Välipäivillä käytiin makkaranpaistossa, haudalla, luistelemassa ja pulkkamäessä. Ihanaa yhdessä oloa.






Paketteja tuli vielä joulun jälkeenkin ja ihania jälleen.













Vauvan kehitys

Mukava huomata nuoremman pojan kehitystä, kuinka se on nopeampaa. Joulukuun alussa aloitti kääntymisen ensin mahalleen ja melkeen heti perään mahalta selälleen. Tämä uuden oppiminen vaikutti siihen niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään ja yöllä piti puolentunnin välein olla antamassa maitoa. Hullukaan ei semmosta jaksa, joten aloitimme kiinteät ja johan unet parani.

Neuvolassa kysyttiin joko kääntyilee, sanoin et kyllä ja molempiin suuntiin. Oli ihmeissään et johan on kiire, mutta ihan normaalia varsinkin kun on isoveli jota seurailee.

Tällä viikolla Oiva alkoi jo kovasti yrittään liikkeelle lähtöä. Ryömimistä koittaa saaha onnistuun ja konttausasentoon pyrkii. Itku tulee monesti kun turhautuu hommaan.

Oiva on myös paljon jämäkämpi mitä Iivo oli ja seuraa jo tosi tarkasti kaikkea. Nauraa enemmän ja vaunuissa nukkuminen ei oo yhtään mukavaa. Haluais vaan katella ulkona kaikkea, mutta eipä se auta ku ootella siihen asti et istuminen on ajankohtaista.

Niin ne vaan lapset on erinlaisia ja pitääkin olla. Tuntuu vaan hurjalta et tää vauva-aika on muutenkin niin lyhyt niin sit toinen haluaa vaan nopiasti isoveljen mukaan. 




Iivo kyllä on aina mukana auttamassa vaipanvaihdossa ja leluja tuo pikkuveljelle. Sanookin monoseti "mu oma veli" niin suloista.

Tänä vuonna täällä talossa sipsuttelee toisetkin varpaat kun mini lähtee liikkeelle.