4 minuutin ehostus

Kun päätämme lähteä jonnekin, joskus melko pikaisellakin aikataululla olen valmis lähtöön jopa 10 minuutissa. Oon oppinu ehostautumaan 4 minuutissa, kyllä olen ottanut siitä ihan aikaakin. Tänään tein sen jälleen.

Meikkaan yleensä vessassa, ennen hyödynsin luonnonvaloa mut nykyään se on jäänyt tuohon pariin neliöön. 

Arjessa saa nykyään olla ripeä, että ehtii askareisiin ja minne ikinä onkaan menossa. Oon tinkiny ajassa niin, että ehostaudun niin ripeästi kun voin, ja miksi:

* Etten näyttäisi aivan tarhapöllöltä

* Saan kasvoihin muutakin väriä kuin punaiset juonteet 

* Mulla on niin vaaleat kulmat ettei niiden olemassaoloa edes näe

* Pakkasella meikki suojaa ihoa

On toki päiviä, jolloin en jaksa meikata, sit ollaan pöllö. Iho ja huulet kyllä kuivuu nopeasti kun ei meikkaa.

6 minuuttia jää vielä aikaa etsiä itelle hyvät vaatteet ja harjata hiukset.

Yleensä käytän: 

🔹meikkivoide + puuteri, aina en niitäkään et ihan aurinkopuuteri riittää. 

🔹Ripsari ja kulmakynä, siinäpä se on.

Hiukset yleensä vaan hätäponnarilla tai letillä

Lompsis lumikenkäileen

Vuosi sitten ostin miehelle lahjaksi lumikengät ja tänään päätin lähteä itse kokeilemaan niitä kun luntakin on satanut niin mukavasti. 

Lumikengät tai no räpylät (kuvastais paremmin) olalle ja etsimään sopivaa kohtaa, ettei nyt kovin moni näkis mitä amatööri meinaa seuraavaksi tehdä kun suuntaa kinokseen. Kävelen reippaasti yli hiihtolatujen, jossa näyttää olevan kuhinaa, ainakin 20 viilettää hymyissä suin menemään. Sopivan paikan löydän helposti ja läheltä kotia. Kengät jalkaan ja kiristetään, tarkistus ettei näy ketään. 

Luulin että lumikenkäily on ihan tavallista kävelyä jos osaa kävellä. Olin reippaasti väärässä, toki se on kävelyä, mutta todella paljon raskaampaa. Lumi oli kevyttä vasta satanutta, mutta itse tarpominen siellä on ihan tosissaan kuntoilua. Reisissä alkoi heti tuntumaan. Siellä mä pitkin mettiä tarvoin menemään, vauhtiin ku pääsi niin se alkoi tuntuun tosi mukavalta. Mietin siellä metsän siimeksessä, että sauvat vois olla myös aika mukavat mukana mutta ei välttämättömät. Tajusin kuinka helppoa on lähteä vain metsään käveleen ilman et uppoaa haaroja myöten hankeen ja eihän siitä mitään tulis.

Tämä laji menee ehdottomasti jatkoon. Kaikkein parasta oli myös itse luonto, en meinannut päästä paria askelta edemmäs kun katselin ympärilleni. Lumiset puut ja kumpuileva maasto, uskomattoman kaunista.

Lumikengissä on pohjassa piikit joten ne ei oo yhtään liukkaat ja mä aluksi luulin et ne on niinkö sukset. Eli voi ihan hyvin mennä sit vaikka jäälläkin tai ihan kovalla hangella.

Loppupäivä siivoiltiin, maalattiin ja saunottiin. Iivon kans vähä innostuttiin uusien maalien kanssa, että paperitki loppu kesken.

Vaikka en oo mikään hyvä piirtäjä niin tuo maalaminen tuntuu jotenkin helpolta ja mukavalta. Ehkä siinä vois kehittyä kun tarpeeksi paljon harjoittelee.

Tuli myös ravattua tietokoneella ja tabletilla kattelemassa pelejä ja blogijuttuja.

Oisin laittanut tänne videonpätkän, mutta en saanut jostain syystä siirrettyä koneelle.

Vissiin nuo pionikuvat meillä aika suosittuja kun joka elektroniikasta melkeen löytyy. Tänään sanoin miehelle et voitas teetättää kuvia nuista huoneen täyteen. Kesällä sain lahjaksi tuon kauniin kimpun.

Siellä lapsukaiset, ei oo ihme ettei malttas pysyä paikalla kun isoveli käy oikeen sängystäkin kurkistelemassa.

Pienempi viime yönki vaan kieri omassa sängyssä kun otettiin unipesä pois. Sama meno näyttää ainakin nyt jatkuvan täällä, joten palataan asiaan jälleen.

Askartelua

🟡🔴🟢🔵

Viikon sisällä ollaan Iivon kans jälleen askarreltu. Tehtiin vessapaperirullista koriste roikkumaan ja maalattiin joulukalenterista otettu sisusta värikkääksi. Nyt lokerikosta löytyy pikkuautot järjestyksessä.

Oon ihan koukussa Pinterestiin, sieltä löytyy aivan kaikenlaista inspiraatiota. En uskalla itelle vielä kattua sieltä seuraavia ideoita, oisin taas niin lumoutunut niihin.

Iivon kans kun askartelee sieltä löytyy tosi helppojakin ideoita. Mahtava keksintö jos ei millään meinaa keksiä mitä seuraavaksi tekis.

 

Uutta vuotta kohti

 

Askarreltiin ite raketteja uudeksivuodeksi. Iivo meni mummille yökuntiin ja minä olin vuojen viimeisen päivän kahestaan Oivan kans. Tuossa päivällä sitä huomas yhtä ja toista siitä, miten erinalaista on olla yhden lapsen kans. Ainakin kun on noin pieni, joka nukkuu ihan kivasti päikkärit niin joutaa tekemäänkin jotain. Minä en muuta keksiny kuin siivota ja lähtä pitkälle vaunulenkille, jonne normaalisti ei tuu lähettyä kun Iivo ei jaksa kävellä kovin kauheita matkoja. 

Lenkistä tuli ihan mukavan mittanen 11 kilsaa ja kenkiin sai vetästä tuliterä nastat, oli sen verta liukasta. 

Yötä myöten katsottiin elokuvaa ja sarjoja miehen kans, syötiin ja nautittiin takkatulesta.

Tänään sitä sit heräs uuteen vuoteen, päivä oli upea, lunta satanut paljon ja pikkupakkanen. Haettiin Iivo kotiin ja suunniteltiin jo mitä huomenna tehdään kun isä on kotona monta päivää. 

Huomiselle siis suunnitelmissa lumikenkäilyä ja hiihtoa.

Onneksi sitä on ostettu kaikenmoisia vehkeitä ja vielä löytyy sit talvelle retkiluistimet. Ahkio pitäs vielä ostaa et päästää kunnolla seikkaileen.

Uusilla kengillä passaa astua uuteen vuoteen.

Tämän ihanan sain joululahjaksi eli 5 vuoden päiväkirjan / kalenterin. Joka päivälle 5 vuoden ajan muutama rivi, johon ajattelin kirjoittaa lasten kasvusta ja kehityksestä ja paljonko tulee liikuttua eri kulkupeleillä.

Oon muutenkin kohtuu hyvin kirjoitellut päiväkirjoja, mut välillä tuppaa unohtumaan jopa kuukaudeksi sitten ei enään muista kaikkea sinne kirjoittaa, joten tää on huippu juttu. Jätän tän johonki pöydälle ja illalla kun jään viimeisenä valvomaan niin voin samalla kirjoittaa päivän tapahtumat.

Mitäs tää uusivuosi nyt sitten tuokaan tullessaan niin ainakin horoskooppini mukaan on luvassa hyvä vuosi ja urheilukausi alkaa huhtikuussa. Se ei yhtään ihmetytä, sillä heti kun lumet on sulanu mä lähen pyöräileen ja tänä kesänä 110 kilsaa on ainakin vedettävä, siis kerralla. Tällä hetkellä se enkka on 92 kilsaa, mikä on jäänyt vaivaan mua joka päivälle.

Talvella hiihdetään ja luistellaan, kesällä toivottavasti kajakoidaan eli tarkemmin sanottuna vissiin melotaan. 

Helmikuussa tulee 10 vuotta rakkautta miehen kans ja kesäkuussa 30 vuotta mulle mittariin, tuparit ois mukava pitää esim talvella, mut saapa nähä miten tuo koronahomma.

Syksyllä palaan töihin ja työmatka on ihanan mittanen, kilsoja tulee varmaan 40 ainakin päivässä. Ois pitänyt vaan muuttaa kauemmas :DD

Miltä sun vuosi näyttää?

Huippuvuosi 2020

Vuosi 2020 tuli päätökseen ja voin sanoa et yksi parhaimmista vuosistani on nyt takana. Paljon tapahtui, muutettiin omakotitaloon, jota päästiin sisustaan just semmoseksi kuin haluttiin. Vielä riittää suunnittelua ja eipä tarvi tehä mitään remontteja. Pientä pintahommaa ja talua seinään. Olohuoneeseen tarviskin keksiä jotain kun sieltä sais jo hoitopöydän heivata pois ja on toinenki pöytä aivan turha siellä. Mut aikanaan kuhan keksii mitä laittaisi.

Perheeseen saatiin ihana poika ja arki rullaa kivasti.

Laitetaampa kuvia kehiin.

Tammikuussa tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Jäimme odottamaan ja pitkään.

Jo ensimmäisellä ultrauksella näkyi, että saamme poikavauvan. Se uutinen kuulosti ihanalta. 

Silti raskauden mukana kulki tietynlainen pelko, jos kaikki ei menisikään hyvin. Vuosi sitten olimme kokeneet suuren menetyksen kun pienen sydän ei jaksanut.

Yritin pysyä positiivisena vaikka välillä pienetkin seikat säikäytti todenteolla.

Helmikuussa käytiin reissu Rymättylässä. Lunta ei ollut ollenkaan ja mukaan sai pakata kevätvaatteet. Tehtiin puuhommia ja käytiin Turussa shoppaileen.

Maaliskuussa ulkoiltiin paljon ja käytiin retkillä. 

Huhtikuussa ulkoiltiin, tuota on kyllä turha sanoa joka kohtaan kun ulkoillaan paljon. 

Korona kevät oli monille rankkaa aikaa, me nautittiin normaalisti ja ajettiin autolla retkeilymestoille. Joka viikko, välillä monta kertaakin lähettiin sinne koko perheen voimin temmeltään.

Rajua oli kun monet avautuivat minulle siitä etteivät jaksa kotona korona aikana lasten ja töitten kans."Mitä lasten kans voi tehä?" "Ne on tiellä siellä" Ei oo mitään tekemistä, ei oo hoplopit tai muut sirkukset auki, ei voi mennä uimahalliin"

Menin nuista melko vihaiseksi sisältä, eikö oikeesti ihminen keksi mitään omien lasten kanssa, eikö jaksa tehdä heidän kans mitään ja että ihan tiellä. Voi hyvää päivää sanompahan vaan. Heille sanoin et "pukaseppa lapsille vaatteet päälle, pakatkaa eväät ja lähtekää luontoon"

Ei sen kummepaa tarvi, luonnossa riittää niin paljon katseltavaa kun vaan ees viittii mennä sinne.

Lisäksi kaikki pelit, leikit, kokkaaminen, leipominen, ompeleminen, askarteleminen tää lista tulis todella pitkäksi jos minä tätä alan kirjoittamaan. 

Me ei ees olla käyty koskaan hoplopissa, tässä on kotona ihan tarpeeksi hoploppia ku vaa viittii nähä vaivaa asian eteen.

Okei se siitä jatketaan toukokuulle..

Toukokuussa vietettiin äitienpäivää ja uskallettiin kertoa tulokkaasta jo muille.

Rakenneultrassa kaikki hyvin ja laskettuaika olis 17.9 eli päivää ennen esikoisen synttäreitä.

Jatkettiin odottelua, tässä raskaudessa olin malttamaton en ois jaksanut oottaa yhtään et saatais nyytti syliin.

Käytiin tsekkaamassa joko mökille pääsis, mutta lunta oli vielä todella paljon joten ajettiin tädin kautta kotiin.

Iivo oli innoissaan kun näki lehmiä.

Kesäkuussa päästiin jo mökille ja lähettiin Lappiin. Yövyttiin Kittilässä ja sieltä tehtiin päiväreissuja vähä joka suuntaan. Käytiin Levillä, Sodankylässä, Hetta-Pallaksella, Ylläksellä ja vaikka missä. Välillä reitit meni niin suomaisiksi ettei uskallettu autolla ajaa ees kaikkia reittejä. 

Kohtuukokoisen mahan kanssa jaksoi kuitenkin hyvin tehdä kävelylenkkejä.

Jukuparkissa käytiin tosi kuumana päivänä ja mukavaa siellä kyllä oli.

Iivokaan ei malttanu oottaa veljeä. Laitettiin kaikki jo kesällä valmiiksi.

Heinäkuussa seikkailtiin montuilla ja Martinniemessä. Käytettiin uutta kauko-ohjattavaa venettä vesillä aina kun sää vain salli, välillä satoi mut mitäpä väliä.

Päivärinteen kesäkahvila on ihastuttava paikka ja siellä nautittiin mehut ja kahvit.

Loppukesästä aloimme ihan vahingossa käymään asuntoesittelyissä, pian se olikin jo ihan harrastus ja alettiin tosissaan ettimään kotia. 

Suunniteltiin jopa sellaisia paikkakuntia jotka on olleet ehdottomalla ei listalla, mutta onneksi me ei kuitenkaan sinne muutettu. Meri on se meijän juttu ja sen on oltava lähellä.

Paksut ja turvonneet nilkkani oli välillä melko kipeät, mut silti ravattiin esittelyissä.

Elokuussa täydellinen koti löytyi ja alettiin soitteleen pankkien kanssa. 

Pian kaikki olikin jo selvää ja talon tuli vielä homeenasiantuntija tarkistamaan läpi, kättä päälle ja sitä rataa.

Vielä paksumpien nilkkojen kanssa jaksoi silti kierrellä sisustusliikkeitä läpi, käydä värimaailmoja tsiigaileen ja kertakaikkisesti unelmoida tulevaisuudesta.

Sanoinki yks päivä siskolle et "Onneksi tuo talokauppahommatki tuli tuossa samassa rytäkässä kun olin raskaana, normaalisti mä niin ressaisin kaikesta tommosesta"

Kaikki meni vaan niin omalla painolla, ei mitään paineita ja päästäin muuttaan jo 12.9. Jännitti suunnatomasti se, että vauva syntyis kesken muuton tai keskelle sekasortoa. 

Tutustuttiin tulevan kodin ympäristöön. Puut notkui naavaa, metsät on täynnä marjoja, ladut lähtee aivan talon vierestä, meri vain 700m päässä ja mielettömät harrastusmahollisuudet.

Niin parasta.

Syyskuussa tosiaan 12.9 päästiin muuttamaan ja vauva pysyi hyvin mahassa. Muuttopäivänä jo ripustettiin verhot ikkunoihin ja tavarat löysi nopeasti paikoilleen.

15.9 vauva kertoi et nyt ois tuloillaan. Aamuyöstä veet meni ja soitin sairaalaan, sanoivat et rauhassa vain kotona 8 asti.

Hoidettiin homma kotiin ja kätilö sano meitä oikeen hyväksi tiimiksi. 

Potrapoika syntyi!

Lokakuussa arki lähti rullaan kivasti ja uudella paikkakunnalla on niin rauhallista. Kotonakin viihtyy niin paljon kuin vain huvitttaa. Elämä hymyilee.

Iivon 3v bailut pidettiin uudessa kodissa ja pihalla sai tehä "puuhommia" eli kaikkea mitä isikin tekee.

Paljun alusta piti tehä kuntoon ja polttopuita tuli, haravointia ja muuta mukavaa nikkarointia.

Marraskuussa vietettiin ristiäiset ja puuhasteltiin ulkona kaikenlaista. Sisällä askarreltiin, leivottiin, katottiin piirettyjä, soitettiin pianoa ja aivan mitä voi vaan keksiä.

Joulukuussa valmisteltiin joulua ja nautittiin sen odottamisesta ja sen tuomasta rauhallisuudesta.

Ihanaa aikaa tuo joulukin kyllä. Joulukuusi ei kauaa viihtynyt meijän pirtissä vaan päätti näyttää viimisetkin merkit vihjailusta ja puottaa neulaset alas. 

Imuri piti muutaman kerran tyhjentää kun täytty niin paljon siitä havun määrästä. 

Tilaa tuli sit ihan kivasti ja päätettiin tehä temppurata jota sit muutama kierros ravattiin. Heti sen perään sit ongintaa ja mietittiin et mitä tuohon kuusen jättämään kohtaan vois laittaa. Vielä ei olla siitä päätetty, mut ehkä pingispöytä, saa nähä.

Kaikin puolin loistava vuosi. Kiitos!