Pieni ihme puolivuotta

Tänään Iivo täytti 6 kuukautta. Huhheijjaa miten aika voi mennä nopeaa. Tämän ilopillerin kans aika lentää kuin siivillä, tylsää hetkeä meillä ei tule. Tämä päivä oli kuitenkin ihan tavallinen muiden päivien joukossa, pienellä haikeudella minulle. Ajatukset ovat seilanneet päässäni kuluneiden kuukausien puuhia muistellen, kuinka poika on kehittynyt ja kasvanut, on tää niin ihmeellistä.
Tänään leikittiin, nukuttiin, naurettiin, laulettiin, tutkittiin uusia mielenkiintoisia asioita ja kylvettiin.
Tietysti pojasta piti myös ottaa kuva nallekarhujen ja Leonin kans, kaikki kiinnostaa aivan eri tavalla nykyään, kaikkeen pitäisi päästä koskemaan.
Viikolla askartelin Iivolle tuollaisen kivan kortin, johon liimasin pitsiä ja pilvet teksteillä.
Hieno päivä pienen ihmeen kanssa. <3
Eilen ollaan aloitettu kahden alahampaan peseminen, jännää puuhaa ja Iivo tuntuu tykkäävän siitä.

Pirteät mandalat

Oon jälleen palannut mandaloitten pariin, tein osasta hieman isompia ja kohta pääsen yhdistämään niitä ja verho voi valmistua. No siihen menee kyllä vielä aikaa.

Keltaisesta on ehdottomasti tullut mun yks suosikkiväri, näen kaikkialla sitä ja se on mukavan pirteä.

Virkattujen mandaloitteni joukosta valitsin ensin ne keltaiset ja oranssit, joita aloin tekeen lisää ja suurentamaan. Niistä tulee kivan näköisiä ja toivottavasti näyttää verhossakin hyvältä.

Virkkausten yhdeydessä on hyvä pitää välillä kahvitauko. Jälleen oon koukussa ja uusia inspiraatioita on pää täynnä, kiitos äitini. 

Pakkasaamu

Tänä aamuna poika ois halunnut herätä jo ennen viittä. Taisi saada kuitenkin unen päästä kiinni ja ylös vaati 7:30, jolloin mies nousi hänen kanssa.

Minä puolestaan sain hetken vielä nauttia sängyn lämmöstä ja sain aamiaisen sänkyyn. Ai että mä nautin.

Kahvia sängyssä juodessa, katselin ulos ikkunasta kun auringonsäteet kimaltelivat pakkasen peittämiin puihin. 

Käytin aikaisen aamun hyväkseni ja lompsin ulos koirien kanssa. 

Mittari näytti -22, joten toppahousut jalkaan ja menoksi. Myös Leonardolle piti tossut ja takki laittaa päälle, se on sellainen vilukissa.

Aurinko paistoi ihanasti ja pakkanen rapisi jalkojen alla. Ihana aamu!

Tämä päivä menee muuten ihan sisätiloissa siivotessa ja kuntoillessa. Ehkä jotain käsityö hommaa vois jatkaa.

Hoitolaukusta löytyy

Halusin kertoa mitä käsilaukkuni sisältää, mutta hoksasinki että käsilaukku on vaihtunut hoitolaukkuun aikaa sitten. Kerronpa siis sen sisällöstä.
Hoitolaukku kulkee kaikkialla mukana missä vauvakin. Kaupassa, neuvolassa, kyläilemässä eli kaikkialla. Mukana täytyy olla kaikki tarpeellinen, koskaan ei tiedä mitä tulee tarvitsemaan.

Hoitolaukuksi valitsimme silloin mustan Adidas laukun. Kooltaan se on juuri sopiva ja helppo kulettaa mukana. Kiinnitin laukun joka sivuun itseliimautuvaa heijastinkangasta, samaa laitoin myös vaunujen joka puolelle. Koskaan ei ole liikaa heijastimia.

Laukusta siis löytyy:

Harso, pino vaippoja, toukkapussi, pieni pyyhe, lelu, parit vaihtovaatteet, tuttipulloja, Tuuti-korvike, puhdistusliinoja ja neuvolakortti.

Tänä vuonna blogi 6 vuotta

Meinas sydän pysähtyä kun tajusin, että blogi täyttää elokuussa 6 vuotta. Muistan sen päivän kuin eilisen.

Pidin blogia kuin päiväkirjanani, ei kuitenkaan niin henkilökohtaisena. Sellaisena olen pyrkinytkin tämän pitämään ja koen bloggaamisen erinlaiseksi harrastukseksi.

Joinakin vuosina on postauksia tullut hävyttömän vähän, mutta nyt oon ottanut itseäni niskasta kiinni oikein kunnolla.

Olen huomannut, että ajatukseni ovat koko ajan blogissa. Mistä voisin kirjoittaa? Mistä ottaisin kuvia? Millaisia kuvia? Mitkä asiat kiinnostavat? 

Blogi vain pyörii mielessäni ja tämä on todella mukavaa puuhaa.

Postauksia kirjoitan yleensä silloin kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Tässä hommassa saa mukavasti tasapainoa elämään ja hetkeksi ajatukset muualle.

Tämänhetkisiä kuulumisia

Täällä poika kasvaa hyvää vauhtia ja ens viikolla täyttääkin 4kk. Iltaisin on vaikeuksia laittaa nukkumaan ja eilen illallakin meni 2½h ennen kuin hetkeksi nukahti. Cuplaton on käytössä ja ehkä ihan hieman on iltaraivarit helpottanut.

Unipesä alkaa käymään pieneksi ja öisin nyörit onkin jalkapäädystä auki. 

Yöllä ihmettelin, että mikä siellä peiton alla on, koipi se vain oli reunan yli tullut. Poika on myös melkoinen kuuma-kalle. Unilla ollessa pitää käyä ottaa peittoa välillä pois, ellei ole sitä itse saanut. 

Tänään mentiin ihanan sumuisessa säässä mummille ja koirat jäi haikeana kotiin. Ihmeen vihaisena on poika tänään ollut.

Nyt on riennettävä taas nukutushommiin. Kuulemiin!