8 faktaa minusta, jopa enemmän

 Sain Instagramin puolella 8 faktaa haasteen ja tässä ne tulee.

Aluksi en meinannut millään keksiä mitään, mutta sitten sitä oikeen innoistui näiden kanssa. 

Voisin vieläkin pari laittaa :D

* Ennen lapsia pystyin helposti nukkuun kellon ympäri ja iltavuoroon kun oli meno piti sitäkin varten olla herätys. Nyt kun on lapsia ei sellaisista unen määristä voi kun haaveilla. Oon iltaihminen ja mielellään teen iltavuoroja. En pystyisi varmaan tekemään pelkkää aamuvuoroa, tuntuu et koko päivä on semmosta suttuista tallaamista. 

Yllättän hyvin sitä jaksaa vaikka menen yleensä nukkuu 1 yöllä ja 7 - 8 aikaa ylös.

* Pidän juhlista, mutta en niinkään niiden suunnitelusta. Tai no pidän siitä, että voin laittaa kotona vähän rekvisiittaa esille ja tehdä jotain pientä napostelua.

Semmoiset emännöinti- ja keskipisteenä juhlissa oleminen ei myöskään oon ihan mieluista, mut kuitenkin häät sit tulee oleen kyl melkonen juttu että. 

* Keväisin eli jo nyt mulla tulee aina sisustusbuumi päälle. Haluan laittaa jotain uutta kotiin, maalailla yms duunailla kaikkee. 

En oo yhtään siisti ihminen, mut oon koittanut nyt panostaa et koti pysyis ees jotenki aisoissa. 

Haluaisin meille mäyräkoiran, jolle vois rakentaa liukumäen sohvalta alas. Tiedän et ne on melkoisia luupäitä, meillä oli lapsena kotona yksi sellainen. 

Mun elämässä on ollut koira aina, paitsi yhden vuoden kun opiskelin ja asuin pois kotoa. Mut olin hyvin paljon kyllä kotonakin.  Sit tuli mies kuvioihin ja hällä oli Sheltti. 

Iman koiraa ei varmaan osais olla.

Kosinta = me ikuisesti

 

Ens kuussa meillä tulee 11 vuotta yhteiseloa ja aivan yllättäen mies kosi 12.12.2021. Melkeen taju lähti ja eka viikot oli outoa pitää sormusta, kun en käytä koruja kun max 2 kertaa vuodessa.

Jännä miten ajatusmaailma muuttuu ajan myötä. Seurustelun alussa oltiin tasan tarkkaan sitä mieltä, että ei olla naimisiinmeno tyyppiä. Nyt voi muuta ajatellakkaan. 

Esikoinen vähänväliä kyselee et milloin pääsee sormuspojaksi ja äitistä tulee Ikonen. 

 

Tämähän se erikoista onkin, kun ei olla vielä mitään lyöty lukkoon, se vaan tiedetään et halutaan et korona on kokonaan historiaa ja päästään viettään suuret juhlat 🥰

Heti kun kosinta oli ohi aloin jo haaveileen unelmapuvuista ja kampauksista. 

Puvunkin suhteen oon vähän kahden vaiheilla mut eiköhän oikea löydy kun on aika lähteä sovittamaan. Haluaisin ehkä hihat mut toisaalta ilman olkaimia. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Kengät tulee olemaan matalat.

Oli raju kun kosinta oli ohi niin heti sanoin miehelle et ”haluaisin pyöräilypolttarit” 

Siihen hän vaan et ”siihenhän sinä et voi vaikuttaa” 🧐

 Häihin tottakai täydellinen kampaus joka on suht rento. 

Häihin haluan tehdä mahdollisimman paljon itse askarteluja mut selvää on et haluan puiset nimikyltit joihin ei taitoa löydy.

 

Onhan tää aivan mieletöntä pilvilinnaa nyt ja kun kiire ei kuitenkaan oo ihan älytön, eipä. 😂

En malta oottaa et pojat kulkee käytävää pitkin puvut päällä, sormukset mukana. 😘  ja unelmieni mies odottaa alttarilla 😘🤩

Kuvat: https://fi.pinterest.com/

Kuopus liekeissä

Alkaa kuopuksen kans meno olla melko hurjaa🥵 7 kuukautta kävellyt ja melkeen saman verran juossut pitkin pirttiä ja omaa pihaa.

Viime vuonna jo ekan kerran kokeili hiihtohommia ja mieluiten vetää ilman sauvoja. Sama meno jatkuu edelleen. Hetken aikaa pysyy sauvatkin mukana. Mieluista puuhaa on myös pulkkamäet ja yksin tietenki.

Sisätiloissa taas huippuhommaa on syöttötuolissa rimpuilu, pöydälle ja kiikkutuoliin kiipeäminen. Riisuminen ja painiminen on parasta, ihmeen riski on tämä pikku kaveri.

Uutta vai vanhaa asuinaluetta

Tässä onkin aihe josta olen halunnut jo pidemmän aikaa kirjoittaa. Sanon jo alkuun, että tämä on mielipideasia niinkö kaikki, joten aloitetaan. 

Oon muutaman vuoden tässä jo pyöräillyt ympäri Oulua ja lähiseutua, välillä eksyn milloin minnekin ja joskus alue kuitenkin näyttää jokseenkin tutulta. Tajuan sitten, että kauniit puistot, metsät ja polut on raivattu koneilla veke ja alue täytetty vieri viereen taloilla.

Näin kävi myös tässä syksyllä meidänkin retkipoluille vähän matkan päässä. 

Mut joo eihän siinä mitään, ilmeisesti taloja tarvitaan kauheita määriä lisää ja väestö liikkuu. Se mikä mua kaikista eniten ihmetyttää on se, että ensin pitää vetää kaikki puut ja kasvillisuus alas ja aletaan rakentaa taloja ihan vieri viereen. Puhumattakaan siitä et asuinalueen ympärillä oleva luonto hävitetään eikä lähistölle jää välttämättä mitään metsäalueita. Miksi ihan kaikki puut pitää kaataa koko alueelta? Tilalle tulee asvaltoituja puistoja ja jumppapaikkoja,  onko ne nyt sit niin in vai mikä homma?

Tässä eräs kuva jonka otin pari viikkoa sitten ja kaivinkoneet oli suuntaamassa paikoilleen. 

Tämä aihe kiinnostaa itseä niin paljon, että koitan päästä ajatuksieni kanssa yhteen :D

 

Ainakin kun me etsittiin omakotitaloa ja aluetta lapsiperheelle niin kyllä molemmilla oli ehdoton ei kaikille uusille alueille, joissa ei todellakaan ollut juuri ollenkaan omaa pihaa, saatika yhtään puuta tai pensasta. 

Talot oli kuin koppeja, joissa saattoi yhdellä sivulla olla vain pieni ikkuna tai sit yks jumalattoman kokoinen. Lisäksi taloissa ei välttämättä ole huoneita vaan kaikki on tyyliin yhdessä isossa. Suorastaan tylsiä, joista puuttuu aika paljon jotain.

Meidän omakotitalon etsinnöissä tärkeintä oli:

* oma tontti ja tarpeeksi iso

* suojainen paikka ja kasvillisuus

* rauhallinen tottakai

* maalla

* lapsilla ja koirilla tilaa

* löytyy harrastustilaa omalta pihalta

* etu- ja takapiha

Parasta on myös se että haluttiin vanhempaan taloon, jossa on jo omaa tarinaa ja voi muuttaa haluamakseen.  Ennen kaikkea kans, että vanhemmissa tonteissa on enemmän tilaa jess!

En malta odottaa että keväällä päästään kunnolla istuttamaan kaikkea pihalle ja lapset saa vapaasti kulkea omalla pihalla.

Kertokaahan omia mielipiteitä asiaan liittyen :)

Meidän pihalta löytyy kuusia, katajia, pihlajaa, sireeniä, ruusuja eri sorttia, tuomia ja pensaita. Pieni "metsä" mustikoineen on ihana seikkailupaikka.

Myös haluttiin lähelle merta ja tästä onkin vain 200m meren rantaan ja välissä on ihanaa metsää. Karua olis saaha rantahiekat tuulesta ikkunanpieliin.

Uutta vai vanhaa?

Sukkakiharat saapuivat hiuksiini

Super suositut sukkakiharat ovat täällä. Ajattelin tottakai itsekin kokeilla, sillä miksipä ei. Ensin meinas olla ongelma mistä saisin siihen hätään kyllin pitkiä sukkia mistään, kunnes keksin että lainaan miehen jalkapallosukkia. Niissä riitti pituutta hyvästi ja eikun hommiin.

Hoksasin myös ettei mulla oo yhtään hainhammasta jota tarvitaan pitämään sukanvartta hiusten juuressa. Hätä ei ollut sen näköinen vaan käytin pussinsulkijaa ja hyvin toimi. Keräsin myös kaikki maholliset isot pompulat ja kuminauhapannat esiin joilla saa hiukset sitten hyvin rullattua kiinni.

Toimi näin:

1. Etsi hiuksiesi mittaisia sukkia

2. Kastele hiuksia

3. Ota haluamasi verran hiuksia (kuinka isoja kiharoita haluat tehdä)

4. Kiinnitä hainhampaalla sukka hiusten tyveen

5. Ala pyörittään hiuksia sukan ylä ja alapuolelta

6. Rullaa sukkapallot ylös kiinni, irrota hain hammas

Toimi näin kunnes kaikki hiukset on rullattu.

Oon aikasemmin kokeillut myös foliokiharoita, joista lopputulos oli afro.🤪 Myös kylpytakinvyötä oon kokeillut hiuksiin ja sillon oli vaikeuksia nukkua, mut entäs nyt sitten 🤣

Aluksi oli vaikeuksia löytää sopivaa asentoa, mutta erittäin pehmeä tyyny auttoi. 

Aamulla aukaisin kääröt ja helposti pystyi vaan sukat vetämään pois, mielettömät kiharat!

Ei muuta kuin kokeilemaan 😌

Itse tehdyt lahjat ihan muuten vain

Käytiin eilen poikien kans kaverin luona kylässä ja huomasin yks päivä somesta, että hänen tyttö on alkanut käyttämään asusteita. Keksin heti, että voisin tytölle jotain itse tekaista.

Kaivoin ompelukoneen komerosta ja aloin tehdä suunnitelmaa rusettipannoista. En ole mitenkään paljon ommellut ja ohjeista en oikeen saa tolkkua. Tuumasta toimeen ja muutaman kerran pieleen ja uudestaan vain tekemään. 

Sata kertaa ompelukone sylttäsi ja veti langat ja kankaat oikeen kunnolla sylttyyn, oli hyvä aika pitää pieni kahvitauko.

Minulla ei myöskään ole kankaita, mutta onneksi pieniä vaatteitani on kassi tolkulla. Sieltä löytyi hyviä materiaaleja. 

Tein alemman rusetin eka ja alkoi pelottaan et tulikohan liian pieni, joten tein myös toisen hieman isomman.

Pantoihin voi vaihdella rusettien värejä ja kokoja.

Kaverille laitoin lahjapakettiin talvella virkatut ympyrät. En kyllä yhtään tiedä mitä ne voisi olla, mutta ehkä ihan hyvä niin jokainen joka semmoisen saa voi itse päättää mitä sillä tekee. Jätin päättelylankaa paikoilleen, joten sen voi esimerkiksi ripustaa johonkin tai laittaa vaikka pannualuseksi.

Myös paketointiin halusin panostaa ja kaikki materiaalit löytyi komeroistani. Olen säästänyt mm. Netistä tilattujen tuotteiden paketteja ja paperia joka suojaa särkyviä, niitä on hyvä jatkokäyttää juuri tällaisiin asioihin. 

Kukat löytyi pihalta ja silkkinauhasta tein rusetin itse. Juuttinarua ja kakkupaperia tarvii aina silloin tällöin, joten niitäkin hyödynsin. 

Näyttävä ja helppo rusetti 🎀

Tarvitsee vain: 

🔻Pahvia johon laitetaan kiinni neljä siveltimen vartta tai haarukka

🔺Silkkinauhaa jota kiedotaan 7 kerrosta

🔻Keskelle pari solmua ja valmista on!

Minusta on mukava tehdä ja värkätä kaikenlaista öisin kun muut jo nukkuvat. Myös lahjojen antaminen ilman mitään syytä on mukavaa, varsinkin kun tietää että vastaanottaja arvostaa itse tehtyä.

Mitä sinä olet viimeksi tehnyt itse?

Kotimaiset Kuukkelit korviin

 

Viime viikolla tilasin https://www.lapinkettu.fi/ sivulta itelle ihanat kuukkeli korvakorut. Korut ja muut tuotteet joita he valmistavat ovat kotimaista käsityötä. 

Jokaisesta tilauksesta he lahjoittavat 0,50e luonnonsuojelulle, mikä on ihan mielettömän hieno asia!

Ihastuin kuukkeleihin ihan heti ja laitoin tohinasta toimeksi ja tilaukseen. Sain myös yllätyslahjan, eli toiset korvikset, jotka on kans todella upeat.

Tilauksessa ei mennyt kuin muutama päivä. Eilen oltiin asioille lähdössä ja tsiigasin postilaatikon ja siellä oli kirjelähetys.

Pakko oli heti autossa tutkia sisältöä ja minua aina kiehtoo kuinka pienemmissä yrityksissä on ihanasti tuotteet aseteltu matkaan.

Avattuani pahvikannen oli ensin yrityksestä pieni kortti, jonka alla paperipussi sisällään upeudet.

Ihanat korurasiat yrityksen logolla.

Tänään laitoin korvikset ekaa kertaa korviin ja ai että ne näytti hyviltä. Oikeen kunnon kokoiset, mutta ei liian isot, eivätkä paina juuri mitään. Ihana puun tuoksu piristi päivääni. 

En edes muista milloin olisin käyttänyt korvakoruja viimeksi, en ole mikään koru ihminen. Ehkä siihen tulee nyt muutos, ainaki nämä ihanuudet tulevat olemaan usein korvanlehdissäni.

Loppuun vielä tämän illan askartelua