Muumien maa

 

Pojat on saanu nämä ihanat muumit mun kummitädiltä, jotka hän on itse tehnyt. 

Pienenä mummoni teki näitä paljon ja ihana, että näitä edelleen tehdään.

Kestävä materiaali ja ihanat värit luo parhaat leikit.

Onko sulla ollut tämmöstä muumia?

Myös hiiripehmot oli lapsena in ja halinallet, joita edelleen näkee joissakin taulouksissa.

Vauhdin huumaa

 Täällä meno sen kun yltyy kun Oiva lähtee jo ryömiin. Välillä alkaa niin paljo tympäseen kun ei pääse liikkeelle ja sit yhtäkkiä onkin vauhdissa.

Tämä meno vaikuttaa hänellä myös yöuniin, toissayönä nukkui varmaan vaan puolituntia, joten kukaan muu kuin Iivo ei sinä yönä saanut unta. Välillä mahallaan, selällää ja ties miten päin pinniksessä menee. Otin välillä myös unipesää pois ettei niin helposti pääsisi kierimään, mutta turhaan. Tämä heppu menee ympäri vaikka suurimman nallenki.

Unipesä oli pois pelistä muutaman päivän, heppu hoksas et nythän täällä on tilaa ryömiä oikeen kunnolla ja eipä anneta kenenkään nukkua silloin kun minä reenaan. Huutoa tuli aina kun oli päässyt toiseen päähän pinnistä ja seinä tuli vastaan.

Muutamia kertoja on Oiva mennyt myös sohvan alle, sieltä on mukava kaivaa ukkoa esiin.

Viime yö oli jo parempi, vaikka ikenetkin ovat olleet jo muutaman viikon turvoksissa ja selvästi kutisee, niin silti yö oli parempi.

Mahallaan nukkuminenkin sujuu kun ei jaksa unta vastaan taistella.

Vaiheesta toiseen, sitä ootellessa.

Pakkanen paukkuu

Tänään mittari näytti -20 astetta, aurinko paistoi puiden latvaan ja houkutteli meitä ulkoileen. Kun pakkasta on tuon verran on pukeminenkin sit ihan omaa luokkaansa.

Oivalta vaihdettiin body ja housut pois ja puettiin eka:

➡️ merinovillahaalari 

➡️ collegehousut-, ja paita 

➡️ hanskat 

➡️ tossut

➡️ kypärälakki ja pipo.

⤵️

Sitten toppapuku, makuupussi ja vaunuun vetään sikeitä.

Tyytyväisenä nukkui koko matkan.

Täydellinen keli oli kyllä, harmi vaan kun koirat ei päässy mukaan. Tassut jäätyis aika äkkiä.

Iivo matkusti rattikelkalla ja laski muutamat laskut isän kans.

Kotona ootti herkullinen hernesoppa.

4 minuutin ehostus

Kun päätämme lähteä jonnekin, joskus melko pikaisellakin aikataululla olen valmis lähtöön jopa 10 minuutissa. Oon oppinu ehostautumaan 4 minuutissa, kyllä olen ottanut siitä ihan aikaakin. Tänään tein sen jälleen.

Meikkaan yleensä vessassa, ennen hyödynsin luonnonvaloa mut nykyään se on jäänyt tuohon pariin neliöön. 

Arjessa saa nykyään olla ripeä, että ehtii askareisiin ja minne ikinä onkaan menossa. Oon tinkiny ajassa niin, että ehostaudun niin ripeästi kun voin, ja miksi:

* Etten näyttäisi aivan tarhapöllöltä

* Saan kasvoihin muutakin väriä kuin punaiset juonteet 

* Mulla on niin vaaleat kulmat ettei niiden olemassaoloa edes näe

* Pakkasella meikki suojaa ihoa

On toki päiviä, jolloin en jaksa meikata, sit ollaan pöllö. Iho ja huulet kyllä kuivuu nopeasti kun ei meikkaa.

6 minuuttia jää vielä aikaa etsiä itelle hyvät vaatteet ja harjata hiukset.

Yleensä käytän: 

🔹meikkivoide + puuteri, aina en niitäkään et ihan aurinkopuuteri riittää. 

🔹Ripsari ja kulmakynä, siinäpä se on.

Hiukset yleensä vaan hätäponnarilla tai letillä

Lompsis lumikenkäileen

Vuosi sitten ostin miehelle lahjaksi lumikengät ja tänään päätin lähteä itse kokeilemaan niitä kun luntakin on satanut niin mukavasti. 

Lumikengät tai no räpylät (kuvastais paremmin) olalle ja etsimään sopivaa kohtaa, ettei nyt kovin moni näkis mitä amatööri meinaa seuraavaksi tehdä kun suuntaa kinokseen. Kävelen reippaasti yli hiihtolatujen, jossa näyttää olevan kuhinaa, ainakin 20 viilettää hymyissä suin menemään. Sopivan paikan löydän helposti ja läheltä kotia. Kengät jalkaan ja kiristetään, tarkistus ettei näy ketään. 

Luulin että lumikenkäily on ihan tavallista kävelyä jos osaa kävellä. Olin reippaasti väärässä, toki se on kävelyä, mutta todella paljon raskaampaa. Lumi oli kevyttä vasta satanutta, mutta itse tarpominen siellä on ihan tosissaan kuntoilua. Reisissä alkoi heti tuntumaan. Siellä mä pitkin mettiä tarvoin menemään, vauhtiin ku pääsi niin se alkoi tuntuun tosi mukavalta. Mietin siellä metsän siimeksessä, että sauvat vois olla myös aika mukavat mukana mutta ei välttämättömät. Tajusin kuinka helppoa on lähteä vain metsään käveleen ilman et uppoaa haaroja myöten hankeen ja eihän siitä mitään tulis.

Tämä laji menee ehdottomasti jatkoon. Kaikkein parasta oli myös itse luonto, en meinannut päästä paria askelta edemmäs kun katselin ympärilleni. Lumiset puut ja kumpuileva maasto, uskomattoman kaunista.

Lumikengissä on pohjassa piikit joten ne ei oo yhtään liukkaat ja mä aluksi luulin et ne on niinkö sukset. Eli voi ihan hyvin mennä sit vaikka jäälläkin tai ihan kovalla hangella.

Loppupäivä siivoiltiin, maalattiin ja saunottiin. Iivon kans vähä innostuttiin uusien maalien kanssa, että paperitki loppu kesken.

Vaikka en oo mikään hyvä piirtäjä niin tuo maalaminen tuntuu jotenkin helpolta ja mukavalta. Ehkä siinä vois kehittyä kun tarpeeksi paljon harjoittelee.

Tuli myös ravattua tietokoneella ja tabletilla kattelemassa pelejä ja blogijuttuja.

Oisin laittanut tänne videonpätkän, mutta en saanut jostain syystä siirrettyä koneelle.

Vissiin nuo pionikuvat meillä aika suosittuja kun joka elektroniikasta melkeen löytyy. Tänään sanoin miehelle et voitas teetättää kuvia nuista huoneen täyteen. Kesällä sain lahjaksi tuon kauniin kimpun.

Siellä lapsukaiset, ei oo ihme ettei malttas pysyä paikalla kun isoveli käy oikeen sängystäkin kurkistelemassa.

Pienempi viime yönki vaan kieri omassa sängyssä kun otettiin unipesä pois. Sama meno näyttää ainakin nyt jatkuvan täällä, joten palataan asiaan jälleen.

Askartelua

🟡🔴🟢🔵

Viikon sisällä ollaan Iivon kans jälleen askarreltu. Tehtiin vessapaperirullista koriste roikkumaan ja maalattiin joulukalenterista otettu sisusta värikkääksi. Nyt lokerikosta löytyy pikkuautot järjestyksessä.

Oon ihan koukussa Pinterestiin, sieltä löytyy aivan kaikenlaista inspiraatiota. En uskalla itelle vielä kattua sieltä seuraavia ideoita, oisin taas niin lumoutunut niihin.

Iivon kans kun askartelee sieltä löytyy tosi helppojakin ideoita. Mahtava keksintö jos ei millään meinaa keksiä mitä seuraavaksi tekis.

 

Uutta vuotta kohti

 

Askarreltiin ite raketteja uudeksivuodeksi. Iivo meni mummille yökuntiin ja minä olin vuojen viimeisen päivän kahestaan Oivan kans. Tuossa päivällä sitä huomas yhtä ja toista siitä, miten erinalaista on olla yhden lapsen kans. Ainakin kun on noin pieni, joka nukkuu ihan kivasti päikkärit niin joutaa tekemäänkin jotain. Minä en muuta keksiny kuin siivota ja lähtä pitkälle vaunulenkille, jonne normaalisti ei tuu lähettyä kun Iivo ei jaksa kävellä kovin kauheita matkoja. 

Lenkistä tuli ihan mukavan mittanen 11 kilsaa ja kenkiin sai vetästä tuliterä nastat, oli sen verta liukasta. 

Yötä myöten katsottiin elokuvaa ja sarjoja miehen kans, syötiin ja nautittiin takkatulesta.

Tänään sitä sit heräs uuteen vuoteen, päivä oli upea, lunta satanut paljon ja pikkupakkanen. Haettiin Iivo kotiin ja suunniteltiin jo mitä huomenna tehdään kun isä on kotona monta päivää. 

Huomiselle siis suunnitelmissa lumikenkäilyä ja hiihtoa.

Onneksi sitä on ostettu kaikenmoisia vehkeitä ja vielä löytyy sit talvelle retkiluistimet. Ahkio pitäs vielä ostaa et päästää kunnolla seikkaileen.

Uusilla kengillä passaa astua uuteen vuoteen.

Tämän ihanan sain joululahjaksi eli 5 vuoden päiväkirjan / kalenterin. Joka päivälle 5 vuoden ajan muutama rivi, johon ajattelin kirjoittaa lasten kasvusta ja kehityksestä ja paljonko tulee liikuttua eri kulkupeleillä.

Oon muutenkin kohtuu hyvin kirjoitellut päiväkirjoja, mut välillä tuppaa unohtumaan jopa kuukaudeksi sitten ei enään muista kaikkea sinne kirjoittaa, joten tää on huippu juttu. Jätän tän johonki pöydälle ja illalla kun jään viimeisenä valvomaan niin voin samalla kirjoittaa päivän tapahtumat.

Mitäs tää uusivuosi nyt sitten tuokaan tullessaan niin ainakin horoskooppini mukaan on luvassa hyvä vuosi ja urheilukausi alkaa huhtikuussa. Se ei yhtään ihmetytä, sillä heti kun lumet on sulanu mä lähen pyöräileen ja tänä kesänä 110 kilsaa on ainakin vedettävä, siis kerralla. Tällä hetkellä se enkka on 92 kilsaa, mikä on jäänyt vaivaan mua joka päivälle.

Talvella hiihdetään ja luistellaan, kesällä toivottavasti kajakoidaan eli tarkemmin sanottuna vissiin melotaan. 

Helmikuussa tulee 10 vuotta rakkautta miehen kans ja kesäkuussa 30 vuotta mulle mittariin, tuparit ois mukava pitää esim talvella, mut saapa nähä miten tuo koronahomma.

Syksyllä palaan töihin ja työmatka on ihanan mittanen, kilsoja tulee varmaan 40 ainakin päivässä. Ois pitänyt vaan muuttaa kauemmas :DD

Miltä sun vuosi näyttää?