Kulkuset, kulkuset, kul-kul-kul ku-ku-kulkuset

Joulua vietimme jälleen kahteen kertaan. Ensin vietimme 19 päivä täällä meillä ja vieraita oli äitini, sisko ja hänen mies. 

Meille tämä on jo useamman vuoden perinteeksi muodostunut tapa. 

Syötiin oikein ihania jouluruokia ja tontut kävi tuomassa kuusen alle lahjoja. Illalla rentouduttiin paljussa ja nautittiin herkuista.

Ennen joulua leivottiin pipareita ja askarreltiin monia kortteja ja koristeita. Mukavaa puuhaa 3 vuotiaan kanssa.

Paketeista päätellen on ollut kilttiä porukkaa. Ihania lahjoja sieltä tulikin.

Jouluaattona suuntasimme miehen veljen luokse ja siellä kävi oikeen joulupukki. Paketteja oli valtavat määrät ja ruokaa yllinkyllin. 

Oikeen ihanat joulut vaikka tämä korona-aika yrittääkin rajoittaa normaalia elämää ihan rankalla otteella.

Meikä sai myös uuden kulkupelin eli potkurin. Makia lähtä sillä vetelee 100 kilsaa johonki.

Välipäivillä käytiin makkaranpaistossa, haudalla, luistelemassa ja pulkkamäessä. Ihanaa yhdessä oloa.

Paketteja tuli vielä joulun jälkeenkin ja ihania jälleen.

Vauvan kehitys

Mukava huomata nuoremman pojan kehitystä, kuinka se on nopeampaa. Joulukuun alussa aloitti kääntymisen ensin mahalleen ja melkeen heti perään mahalta selälleen. Tämä uuden oppiminen vaikutti siihen niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään ja yöllä piti puolentunnin välein olla antamassa maitoa. Hullukaan ei semmosta jaksa, joten aloitimme kiinteät ja johan unet parani.

Neuvolassa kysyttiin joko kääntyilee, sanoin et kyllä ja molempiin suuntiin. Oli ihmeissään et johan on kiire, mutta ihan normaalia varsinkin kun on isoveli jota seurailee.

Tällä viikolla Oiva alkoi jo kovasti yrittään liikkeelle lähtöä. Ryömimistä koittaa saaha onnistuun ja konttausasentoon pyrkii. Itku tulee monesti kun turhautuu hommaan.

Oiva on myös paljon jämäkämpi mitä Iivo oli ja seuraa jo tosi tarkasti kaikkea. Nauraa enemmän ja vaunuissa nukkuminen ei oo yhtään mukavaa. Haluais vaan katella ulkona kaikkea, mutta eipä se auta ku ootella siihen asti et istuminen on ajankohtaista.

Niin ne vaan lapset on erinlaisia ja pitääkin olla. Tuntuu vaan hurjalta et tää vauva-aika on muutenkin niin lyhyt niin sit toinen haluaa vaan nopiasti isoveljen mukaan. 

Iivo kyllä on aina mukana auttamassa vaipanvaihdossa ja leluja tuo pikkuveljelle. Sanookin monoseti "mu oma veli" niin suloista.

Tänä vuonna täällä talossa sipsuttelee toisetkin varpaat kun mini lähtee liikkeelle.

Diy

Viime aikojen käsin tehtyjä asioita. Mukava on väsätä aina jotain uutta, vaikka ei aina onnistuisikaan. Yhdessä tekeminen ja höpötys on aika terapeuttista. 

Oon tehnyt patalappuja, virkannut jotai mitä en tiedä niiden olevan, askarrellut erinlaisia kortteja, tehnyt huopajuttuja ja kransseja. En edes muista mitä kaikkea sitä on tehnyt. Iivon keittiöön virkkasin, porkkanan, munakkaan, kakun..

Tässä jos vielä oikein innostuu niin vois joululahjoja tekasta.

Tämä pieni pallokranssi on Iivon tekemä ja vielä hieman kesken.

Talviurheilua

Iivo sai laskettelukamppeet tässä lähiaikoina ja on hurjan kiinnostunut siitä, vaikka isot mäet hirvittääkin. On mukavaa, että saa kokeilla erinlaisia lajeja. Viime vuonna pääsi jo hiihtämään ja luisteleen. Pulkkailu on edelleen parasta. 

Meidän talon läheltä lähtee ladut jonne on pian päästävä. Retkeilyt on niin meidän perheen juttu. Kaikkea tehdään yhdessä.

Täällä maalla tuntuu olevan melkein yleisin kulkupeli potkuri, se pitää meillekin hommata ja pakarat tykkää. Tulee ihan lapsuus mieleen kun edes ajattelee asiaa. Siskon kans kilpaa lähikaupalle niillä. Isä rakensi oman kelkan johon mahduttiin molemmat. Huikeita aikoja. 

3-vuotias on niin kiinnostunut asioista ja mieletön apulainen. Kaikessa on mukana täysillä, kyselee, ihmettelee ja nauttii viihdyttämisestä.