maanantai 12. helmikuuta 2018

Kesä, sinua odotetaan jo

Mä oon kyllä niin kesäihminen, että ootan sitä jo innolla. Aurinkoisia päiviä ja hellettä. Sitä herää horroksesta ja nauttii ulkona olemisesta ihan eri tavalla.
Aijon kylvää joitakin siemeniä ja nauttia sitten sadosta. Mikä sen mukavampaa, kuin ottaa itse kasvatetut basilikan lehdet ruokiin.
Viime kesänä jäi mustikat metsään, joten tänä kesänä asia täytyy korjata. Eväät mukaan ja poimimaan, mahtavaa.
Mustikoista voi tehdä ihania smoothieita ja piirakoita, puuron seassa antaa mukavasti makua.
Myös hilloja ois kiva käyä keräämässä ja syksyllä sit sieniä. Helppoa sapuskaa pienellä vaivalla.
Odotan myös innolla reissuja mökille ja tutuille uuden perheenjäsenemme kanssa. Tästä tulee aivan erinlainen kesä.
Auringosta voidaan nauttia omalla pihalla, levätä riippumatossa ja grillata takapihan terassilla.

Tästä haaveilusta palatakseni takaisin tähän pakkaspäivään, ensin on elettävä kuitenkin nämäkin päivät ja nautittava keväästä.












































lauantai 10. helmikuuta 2018

Pyörähdys työpaikalla

Eilen startattiin vaunut kohti työpaikkaani. Siellä oli kovasti ootettu mua käymään, no nyt mä sit kävin. Ei ookkaan tullut käytyä sen jälkeen, kun jäin äitiyslomalle 28.8. On ollut vähän kaikennäköstä tässä viimeisten 5 kuukauden aikana.

Kahvit siinä juotiin ja joristiin joutavia. Iivo sai lempeitä katseita ja oli niin reippaana että. Pari tuttua työkaveria oli paikalla, väki vaihtuu niin paljon kaupan alalla.
Arinalta sain joululahjaksi Fjällräven Kånken repun ja Marttiini puukon, pääsen kunnolla eräileen. Repussa on oikeen Arinan painatus, eiköhän se tuu ihan käyttöön meillä.
Mukava oli käydä putiikissa, mutta vielä ei himota takas palata. Saa nähdä milloin paluu tapahtuu.
Jatkoimme pojan kans matkaa mummille ja Roki-koira tykkäs viihdyttää.








torstai 8. helmikuuta 2018

Villasukat jalkaan ja uuteen päivään

Näin talvisina pakkaspäivinä on laitettava villasukat jalkaan. Jalat pysyvät lämpimänä ja vetreinä koko päivän.
Mummoni teki meille paljon villasukkia, pohjiin tuli reikiä ja ne neulottiin kasaan. Nykyäänkin on vielä samoja sukkia käytössä.
Tänä päivänä äitini tekee yhtä värikkäitä tai hillittyjä, aivan upeita sukkia. 
Muutama vuosi sitten sain neulottua vauvan villasukat ja ainakin yhdet pitkät varret on jossain kesken. En ole oikein villasukkien tekijä, innostus kaatuu aina kantapäihin. Ehkä joskus vielä innostun.
Tässä vain murto-osa villasukka kokoelmaani.
Turkoosit villasukat on siskoni tehnyt ja reilu vuosi sitten asiakas oli neulonut minulle tossut. Ihania lahjoja.











Joku oli luullut tossuja kuusenkoristeiksi, kun olivat olleet pöyällä neliönä.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Wish, mitä tulikaan tilattua

Joskus tilasin Wishiltä mielestäni upeat farkut. Postiluukusta tipahti jotain aivan muuta. Housut oli ihan erit ja jotain aivan järkyttävää.
Otin yhteyttä asiakaspalvelun kautta ja siellä pahoiteltiin tapahtunutta ja sanottiin, että voin pitää saamani housut. Kiitos, niillä en mitään tehnyt, joten nakkasin kirpparille myyntiin.
Kerran tilasin myös valkoisen hienon paidan, joka sekin oli ihan muuta mitä netissä annettiin ymmärtää. Kangas oli kovaa ja päällä se näytti teltalta, lisäksi siitä näky läpi.
Enään en kyllä mene niihin huijauksiin.

Ainakin sain molemmista kerroista makiat naurut ja piristi päivääni kivasti.