Vilkas ja utelias

Poju se alkoi muutama päivä takaperin kävelemään brion kävelyvaunun kanssa. Ihan itekseen lähti muutamia askelia ottamaan, piti muutaman kerran silimistä pölyhiukkaset hierasta pois ja kattoa uudestaan et tapahtuuko tää nyt oikeesti. Eipä mennyt kuin kymmenisen minutia niin vauhti olikin jo melkosesta. Käytävät vejettiin suoriksi ja välillä törmättiin huonekaluihin.

Ketterästi kävelee tukia vasten ja kaikki mahollinen mihin vain yltää on saatava käsiin. Tärkeää on myös ojentaa asioita muille, jopa useamman kerran peräkkäin samat tavarat. 

 Iivo vietti nimipäivää 22.8

Toinen on jo iso poika ja ylihuomenna alkaa arki, saa nähä kuinka siinä käy ja miten jaksamme.

Kesäkuulumisia

Halloota halloota!!

Nyt kun kelit alkaa viimein hellittämään on aikaa postata tänne tosin hiukan viiveellä, mutta kesä mennyt aika lailla ulkona ollessa eikä tietokoneella istuessa.

Tämä kesä on ollutkin todella erityinen ihan siitä syystä, että olen saanut viettää sen kokonaan perheeni kanssa ja ollaan päästy reissun päälläkin käymään. Kerron lomareissusta hieman myöhemmin, kun saan kamerastakin kuvat koneelle asti.

Kesä ja varsinkin heinäkuu on ollut todella lämmin ihan Lappia myöten.
Ollaan uitu paljon ja nautittu kaikesta kesässä.

12.7. Käytiin päivä Hailuodossa. Otettiin Iivon mummit mukaan ja vietettiin siellä kiva päivä.
Paistettiin makkaraa ja keitettiin nokipannukahvit. Päivä oli lämmin ja porukkaa oli kerääntynyt rannalle.

Kävimme myös Luodon puutarhalla pikaisesti ja mukaan lähti kukkia, tottakai. Aivan upeita.

Uiminen on ollut kyllä kesän ykkösjuttu. Melkeen joka päivä jossain. Meri, montut, joki ja Käyrämöjärvi on testattu moneen kertaan.
Iivo on innoissaan kontannut aivan matalassa veessä ja jos on ollut syvempää on isän sylistä mukava polskia.
Kotiin hommattiin pieni allas, jossa on viilennetty monet monet kerrat ja monta kertaa päivässä.

Käytiin myös Kuivaniemen markkinoilla ja esiintymässä oli Danny. Melko huikee ukko veti kuumana päivänä mustalla nahkarotsilla.

Markkinoilta löyty karkkia, Iivolle pyyhenukke, muutamia arpoja ja mitähän kaikkea. Mummi osti Iivolle paku-auton ja hatun.
Matkalla kotiin käytiin vielä Merhihelmellä uimassa.

Tälle kesää on myös kalalla käyty ja madot löytynyt ihan takapihalta. Saaliina saatu hyvän kokoisia ahvenia.

Myös kyläilyä on ollut mukavasti ja Iivon perässä on saanut juosta ja koko ajan meno menee hurjemmaksi. Tällä hetkellä Iivo kulkee tukea vasten muutamia askelia ja seisoa töröttää jonku aikaa paikoillaan. Iso poika jo.

Ei voi sanoa kuin, että TÄÄ KESÄ OLI MEIDÄN!

Jäätietä pitkin Hailuotoon

Perjantaina kauppareissulla aateltiin lähtä samantien käymään jäätietä pitkin Hailuodossa. Aluksi mua meinas hirvittää et kestääkö se tosiaan.
Jäätiellä oli paljon porukkaa liikkeellä, myös luistelijoita ja kävelijöitä.
Hetken aikaa siellä ajellessa tajusin et ei oo mökkitietä pahempi. Semmosta perus tärinää ja pikku epätasaisuuksia.
Hailuodossa käytiin hakemassa makkarat ja kahvit kiskalta. Iivoki heräili maissa päikkäreiltä. Paluumatkan jäätietä pitkin olin takapenkillä Iivon kans ja ruokin kaupaneväillä tällä kertaa. Poikaki katsoi ikkunasta ulos ja ihmetteli näkymää.

Oli kyllä mukava reissu ja viimeistään kesällä sit taas käymään.

Maaliskuu se lunta näyttää

Tänään puoliltapäivin lähdin vaunulenkille ihanassa säässä. Aurinko paistoin ja jonkin verran oli pakkanen miinuksella.
Kävellessä ihmettelin lumen määrää, sulaako se kesään mennessä lainkaan pois. Kohta kuitenkin jo huhtikuu, tässähän alkaa pelottaan jos kesä peruuntuu. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Maaliskuu jo maata näyttää
Ei ihan pidä paikkaansa, näillä korkeuksilla ainakaan. Yleensä se on pitänyt, vielä toki kerkiää ihmeitä tapahtumaan.

Oon kuullut useita sääennusteita tulevalle kesälle, osa kertoo kesän olevan sateinen, toiset väittävät ainakin kylmäksi.
Kukaan ei ole puhunut lämpimästä mitään. Jäämme odottamaan.
Itse olen niin kesän ihminen, että odotan innolla sitä, oli se sitten millainen tahansa. Nurmikon tuoksua, kukkia, mökkeilyä, kalastelua, grillaamista, uimista ja kaikkea sitä ihan tavallista olemista. Ei tarvi huivipuistoja olla, ulkona ja luonnossa oleminen riittää aika pitkälle.

Koska mies oli vapaapäivällä vielä tänään, vaihdoin vaunut koiriin ja säntäsin lenkkipoluille. Sielläkin riitti lunta ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Matkaltä löysin pienen puron tai ojan, lumipeitteen keskellä se vain lorisi menemään. Sitä hetken kuuntelin ja nautin hiljaisuudesta.
Koirien kans käveltiin vielä tovin matkaa ja polut oli melkoisen syvällä, koska lunta on kertakaikkisen paljon.
Pakkasta oli kuitenkin sen verran paljon, ettei Leonin tassut välttyneet nosteluilta. Kotiin päin juostiinkin kilpaa.

Oikein mukava ulkoilupäivä!

Hyvää alkanutta viikkoa!