Tukka veks ja Liimanninkoskelle

Lauantaina mieheni oli järjestänyt mulle hiustenleikkauksen veljensä perheen luokse. Olin aivan ällikällä kun selvis et nyt lähtee tukkaa käveleen.
Viime kampaajareissusta onkin vierähtänyt jo reilusti aikaa. Hiuksista lähti ainakin 5 senttiä kuivia pois ja kerrostusta sain kuntoon. Kyllä nyt kelpaa olla.

Lähettiin vielä porukalla Liimanninkoskelle paistaan makkaraa. Aivan mieletön paikka kyllä, mutta meillä oli vähän kiire aikataulu, joten kauaa ei kerennyt paikkaa ihastella. Toisella kertaa tullaan ihan ajan kanssa.

Ihana kosken kohina ja lintujen laulu, mahtavaa!

Korkeat puut ympäröivät polkuja ja kosken kohina kuului koko matkan kävellessä makkaranpaistopaikalle.

Jäätietä pitkin Hailuotoon

Perjantaina kauppareissulla aateltiin lähtä samantien käymään jäätietä pitkin Hailuodossa. Aluksi mua meinas hirvittää et kestääkö se tosiaan.
Jäätiellä oli paljon porukkaa liikkeellä, myös luistelijoita ja kävelijöitä.
Hetken aikaa siellä ajellessa tajusin et ei oo mökkitietä pahempi. Semmosta perus tärinää ja pikku epätasaisuuksia.
Hailuodossa käytiin hakemassa makkarat ja kahvit kiskalta. Iivoki heräili maissa päikkäreiltä. Paluumatkan jäätietä pitkin olin takapenkillä Iivon kans ja ruokin kaupaneväillä tällä kertaa. Poikaki katsoi ikkunasta ulos ja ihmetteli näkymää.

Oli kyllä mukava reissu ja viimeistään kesällä sit taas käymään.

Nallikarissa

Sunnuntaina pyörähdettiin pieni kierros meren jäällä kävelemässä. Iivolle otimme matkarattaat testiksi mukaan, mutta poikapa päätti nukkua koko reissun.
Parina kertana kun ollaan käyty liikenteessä vaunujen kanssa, ei Iivo halua rauhottua sinne kun ei näe mitään. Vaunuja saanut kuskata sit pystyssä, että näkee jotain.
Hyvin kulki menopeli epätasaisessa maastossa, viima oli sen verran kova että kiersimme vain majakan ja kotia kohti.
Sää oli mitä kirkkain ja porukkaa oli paljon liikkeellä.

 Tuossa kuvaa miten Iivoa on saanut kuskata, että näkee maisemia. :D

Päivä Rokualla

Koska mieheni viettää tämän viikon talvilomaansa, emme halunneet hukata hyvää ja lauhaa päivää vain sisällä olemiseen. Mittari näytti kymmentä astetta, joten se ei tunnu missään.
Taas samat pohdinnat kuin toissapäivä, minne menisimme makkaranpaistoon ja vaunuilla tulisi päästä liikkumaan.
Ei kauaakaan kun mies ehdotti, että menisimme Rokualle. En oo koskaan käynyt siellä, joten miksei. Kamat reppuun ja auto liikkeelle. Matkalta otettiin Iivon serkkutyttö kyytiin ja matka jatkui.
Matka ei ollut pitkä, oikeestaan juuri sopiva ettei liian lähelläkään. Viimeinen tienpätkä oli meikäläisen nupille taas melkoista kestämistä. En yhtään pidä mutkaisista ja mäkisistä jopa jäisistä teistä, kuskille sai muutamaan kertaan sanoa "Ajetaan ihan vain kahtakymppiä, voijaanko mennä hiljempaa"
Mut joo matka meni hyvin ja Iivokin jaksoi matkustaa mukisematta.

Perillä aloimme silmäilemään missä päin kota tai vastaava paistopaikka mahtaisi olla. Tytölle paikka oli entuudestaan tuttu, sillä hänen isänsä työskentelee Rokua Health & Spa Hotelilla.
Suuntasimme ison kodan läheisyyteen ja päädyimme mahtavaan pulkkamäkeen. Hurjan mukavaa oli laskea pulkalla ja lopulta uskaltauduin jopa renkaisiin. Kaikki laskivat vuoron perään ja tovi siinä vierähtikin. Välillä käytiin sisällä ja takaisin mäkeen, taitaa olla mun uus talviharrastus löytynyt.
Mieheni veli saapui meidän seuraamme ja esitteli meille kotaa. Kertakaikkisen hieno, siellä vois muutaman tunnin viihtyä nuotiota katsoen.

Makkarat paistumaan ja kahvit kuppeihin. Iivokin ruokaili omien soseiden kanssa ja pian nukahti vaunuun. Koko reissun oli reippaana ja katseli ympärillä tapahtuvia asioita.
Syötyämme palasimme vielä hotellille, matkalla kuitenkin vielä muutamat mäenlaskut. Maha täynnä mäki tuntui hurjemmalta ja mahanpohjasta otti välillä oikein kunnolla.

Sisällä saimme vielä kierroksen hotellin palveluihin ja kyllä siihen tulokseen tulin, että tänne on päästävä uudestaan. Miksi en ole aikaisemmin käynyt täällä? Paikasta olen kyllä kuullut paljon ja pelkästään hyvää.

Hotellista löytyy myös lemmikkihuoneita, joten sekään ei olisi meille mikään este. Voisimme joskus tulla koko perhe vähän lomaileen.
Tämän voisi lisätä to do- listalle.- todellakin.

Tovin kierrellen meille tarjottiin vielä jäätelöannokset. Kyllä maistui ja pian olikin aika lähteä takaisin kotiin.
Kotimatkalla piti pysähtyä kolme kertaa pojan tuttia noukkimaan ja lopulta siirryin suosiolla takapenkille.
Pian Iivo nukahti ja minä selasin päivän kulkua puhelimen kuvagalleriasta.
Aivan mieletön päivä! Toivottavasti pian uudestaan.

Puuhaa löytyy muutakin kuin pulkalla laskemista: voi hiihtää, lumikenkäillä tai kalastaa. Rentoutumista voi kokeilla kylpylässä tai Span hellässä huomassa.

Odotan innolla tänne palaamista, oli sitten talvi tai kesä,

Me palaamme kyllä.