Virkatut ampiaispesät

Munhan ei tarvi kuin kuulla jotain virkkauksesta niin oon jo ostamassa tarvikkeita ja koukku heilumassa.

Sain tilauksia ampiaispesistä, joten ehottomasti kävin tuumasta toimeen. Viime vuonna tein useita pesiä enkä tietenkään laittanut ohjetta ylös.
Virkkaan pesät trikookuteesta ja sopivaa ohjetta en netistä löytänyt, joten jonkun aikaa sai suunnitella et miten niitä tekis. Tein kahdenlaisia ja yhden valmistukseen menee aikaa n. 15 minuuttia. Kun on koukussa johonki niin on hyvin vaikea lopettaa sen tekemistä.

Pallon muotoiset tein ihan vain kiinteillä silmukoilla ja ekalla tai toisella kierroksellä tein jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa.

Suippo malliset tein ketjusilmukoilla ja välillä pylväitä. Muutaman kierroksen jälkeen joka toiseen silmukkaan, jolloin työ kaventuu suippoon.

Trikookuteesta kun tekee ei pesien sisään tarvitse mitään täytteitä, sillä niistä tulee niin jykeviä, että pysyvät hyvin muodoissaan.

Erittäin mukavaa puuhaa ja pitää ampiaiset loitolla.

Jouluvalmistelut

Kovasti olisin halunnut tehdä erinlaisia joulukalentereita tälle kuulle, mutta ihan ei aika ja taidot riittäneet.
Sain kuitenkin miehelle tehtyä kalenterin, jossa on joka "luukussa" jonkin biisin sanat. Miehen tulee arvata / tietää vastaukset ja kirjata ne ylös.

Koitin laittaa sellaisia biisejä, joissa ei ihan selvästi oo sen biisin nimeä kerrottu tai just sitä kertosäettä.
Yritin myös valita sellaiset sanat, joilla olisi jonkinlainen merkitys meidän yhteisellä taipaleellamme, en tiiä onko mies lukenut ees kokonaan sanat tai sen tarkemmin miettinyt niitä. Itselle tuli paljonkin hyviä muistoja mieleen.

Otin paljonkin biisejä meidän Spotify listalta ja kotimaisia, mutta silti tuntuu ettei mies ihan tiiä niitä.

Oksan poimin työpäivän päätteeksi metsästä, enkä halunnut siitä alkaa erikseen oksia irrottelemaan vaan päätin koko komeudessaan lyyä sen seinään.

Juuttinarulla eri mittaisia pätkiä ja pikkuisilla pyykkipojilla luukut paikoilleen.

Itse olisin ainakin melko innoissaan jos mulle ois tämmönen väsätty.

Joululahjoja on jo muutamat paketoitu ja osa pitäisi vielä tilatakkin ja mennä ihan shoppailukierrokselle kierteleen. Kalenteri vaan näyttää aika pitkälle siltä, ettei meillä miehen kanssa kovin paljon oo siihen mahiksia.

Torttuja oon yhen satsin jo tehnyt ja neki jo syöty, joten lisää pitäisi tehä.

Siivota ja puunata koti edustuskuntoon, mutta eiköhän kaikki järjesty ilman mitään stressiä. Ihanasti saan olla joulun kotona, muistaakseni 5 vapaapäivää.

Me vietetään perheen kesken joulua jo 22 päivä, eli äitini ja sisko + siskon mies tulevat meille silloin. Saunotaan ja syyään hyvin.

* Rauhallista Joulun odotusta!

Työvaatteita sovittamassa

Eiliselle oli sovittuna, että menen sovittamaan työvaatteita ja kolmen viikon päästä olisi töihin paluun aika. Siinä kyllä kävikin sit niin, että pääsen jo ensi viikolla tekemään yhden vuoron ja muutamia uusia juttuja on tullut niin pääsen vähän jo tutustuun niihin.

Vaikka samassa työpaikassa ollut jo reilun kahdeksan vuotta kyllä se pikkusen aina jänskättää, mut kyllähän se siitä taas nopiasti muistuu mieleen. Hyvillä mielin oon palaamassa takaisin ja muutama tuttu työkaveri siellä on vielä jäljellä, ettei kaikki ole mennyt vaihtumaan.

Mutta nyt järkytykseen!

Mulla on aikaisemmin, siis noin pari vuotta sitten ollut koon 34 vaatteet töissä. Viime kesänä oli melko isotkin, koska äitiysvaatteet.

Aloin siinä sit sovittamaan ensin koon 36 housuja ja paitoja. Paita tuntu melko sopivalta, mutta saattais maitolaatikkoa nostaessa ratketa selästä, joten otin koon 38. Housujen kanssa kävikin sit toisin, ne ei menny lähellekkään ees kii!! Taivas olin pyörtyä siihen paikkaan ja pakko oli 38 sit ottaa.
Parempihan se on, että niissä on mukava olla ja ei kiristä mistään. Mut silti, olin varma et 36 olis se tän hetkinen koko.

Ihmettelenkin kovasti miten se voi olla mahdollista, onko joku vaihdellut kokolappuja vaatteisiin. Kotona mulla kuitenkin menee mun vanhat farkut ja muut jalkaan joita olen käyttänyt 3-4 vuottakin.

Onneksi se ei ole oikeesti niin vakavaa. Vartalossa on tapahtunut vuodessa tai no vissiin vuosissa kunnolla muutoksia ja ne on vaan hyväksyttävä. Lantio  on leventynyt ja pitää varmaan käydä vielä omaa vaatekaappia kans läpi ettei siellä turhaan pyöri semmosia housuja jotka ei edes menisi jalkaan.

Enemmän lenkkeilyä ja reeniä mulle kiitos. Totta sekin on, että tässä kropassa on vielä +15kg massaa verrattuna siihen mitä paino oli ennen raskautta.

Ihan 15 kiloa ei kuitenkaan tarvis lähtä, mutta sopivasti tuota jenkkikyljystä.

Tuo kuva on eiliseltä, eikä omasta mielestä ees tilanne oo kovin paha.

Ps. Mulla on ollut nuo farkut jo usemman vuoden kaapissa. Niihin oli jostain tullut melko isojakin vaaleita läiskiä ja ne häiritsi niin etten oo voinu käyttää niitä. Oon monta kertaa meinannu heivata ne menemään, mutta eilen sit keksin tehä niihin tuuletusaukkoja ja niistähän tuli kivat!

Tuunausta

Saatiin muutama vuosi sitten peili, jossa oli puunväriset kehykset. Maalasin ne silloin valkoiseksi ja tuli tosi kivan näköinen.

Vuosi sitten kun oltiin muutettu, alettiin ripustaan peiliä seinään, se päättiki puota alas ja mennä rikki. Halusin kuitenkin säilyttää kehikon, että teen siitä jonain päivänä jotain. 

Tämmönen siitä sit syntyi. 

Tausta näytti tylsältä, joten siihen lisäsin vielä vanhaa tapettia, jota oon varastoon säilönyt lapsuudenkodista. 

Virkkasin ketjua ja siitä syntyi pyykkinarut. Irrotin ja naulasin kehyksiä ees ja taas, että sain kaikki laitettua kiinni.

Tästä tuli kyllä kiva ja helposti voi kuviakin vaihtaa jos siltä tuntuu.

Ketjusilmukkanauhaa munien ympärille

9.3. luin äitini luona Talo&koti-lehteä, josta löysin mainion idean. Pääsiäismunia joihin virkataan ketjusilmukkanauhoja, huippua ja helppoa!
Kotona piti heti ottaa komento, että munia kun käyttää niin pitää puhaltaa sisältö ulos, ettei munat rikkoonnu. Niitä alkoikin sit ilmestyyn ihan mukavaan tahtiin.
 Lehdessä oli että 400 silmukkaa per muna, mutta mulla ne ei ainakaan riittänyt mihinkään ja olin kerennyt katkoa langat, helposti ne kyllä sai yhdistettyä ja tehtyä silmukoita lisää.

Ensin ei meinannut onnistua sit millään ketjujen liimaaminen munien päälle. Yritin aloittaa alhaalta ja molemmista päistä sekä keskeltä, kunnes löyty oikea taktiikka: ei liikaa liimaa eikä liian tiukalle vedetylle, vaan ihan rennosti ja sinne tänne liimatippaa.

Tarvikkeiksi tarvii vain:

* Tyhjiä munia
* Lankaa (ite käytin villalankoja ja jotain kovempaa oli yhdessä, koukulla numero 4)
* Liimaa

Pari saattoi luiskahtaa käsistäkin ja sehän se harmitti, mutta rapatessa roiskuu.

Nyt on ihan kunnolla kuviakin kertynyt, kun vähän väliä ottanut ja keksinyt uusia juttuja niitten kans. Kauaahan mä oon niitten kans touhunnutkin.
Toissapäivänä tein viimeisen, saa nähä säilyykö ne missään vai pitääkö viskata menemään.

Mukavan pirteitä ja sopii rairuohon sekaan hyvin.

Iivosta piti ottaa 30 sekunnissa pääsiäiskuvat, ettei kerkiä ihan kaikkia heiniä niittää. Kyllä värikkäät munat ja rairuoho olikin kiinnostavaa. 

Kävelyltä pilttipurkkien pariin

Eilen käveltiin koko porukka mummulle kylään ihanassa talvisäässä. Saatiin itse tehtyä hernerokkaa mahat täyteen ja päälle vielä jäätelökahvit.
Mummulta saan aina pilttipurkkeja mukaan, tietää että keksin niistä jotain. Tottahan se on, sillä itekki oon kotona laittanut tyhjät purkit jemmaan.
Tovin kylästeltyä lähettiin kotia päin ja vähän eri reittiä tällä kertaa. Iivo katseli maisemia hetken aikaa aurinkolasien takaa kunnes nukahti.
Kotona aloin heti värkkään purkeista tuikkukuppeja. Ripaus pitsiä, nappeja ja nauhoja. Pitsien kiinnittämiseen vain hieman liimaa, muut pysyy ilman.
Ihan kivoja niistä tuli ja mielekästä puuhaa.

Monta rautaa tulessa

Tältä se näyttää, nimittäin mun paikka jossa harrastan käsitöitä ja askartelua. Kuten kuvasta näkyy, mulla on monta rautaa tulessa ja tottakai yhtä aikaa. Plus mitä päässä liikkuu eli noin 20 ideaa lisää.
No joo, tässä mulla on menossa virkkausta (mandalat), neulomista (ei vielä ihan tarkkaa tietoa), virkkausta lisää (pääsiäiskoristeita), päiväkirjan suunnittelua ja tupsujen tekoa. Myös kahvitauko.
Nopppia tai oikeestaan niitten koteloa tarvin viivottimena päiväkirjan teossa.

En tiiä mistä saan näitä kaikenlaisia ideoita ja mihin tarvin kaikkea sitä mitä värkkäilen. Ehkä annan vaikka hyväntekeväisyyteen tai jotain.

Ai niin ja tässä tulee lisää, eli mielestäni palmun ruukku oli aivan liian ruma, joten kaipas ehdottomasti lisää väriä. Heti paljon parempi, ehkä vielä vaatteet niin tarkenee.

Ei mulla ainakaan aika käy pitkäksi, jos niin kävis olisin pulassa.

Pirteät mandalat

Oon jälleen palannut mandaloitten pariin, tein osasta hieman isompia ja kohta pääsen yhdistämään niitä ja verho voi valmistua. No siihen menee kyllä vielä aikaa.

Keltaisesta on ehdottomasti tullut mun yks suosikkiväri, näen kaikkialla sitä ja se on mukavan pirteä.

Virkattujen mandaloitteni joukosta valitsin ensin ne keltaiset ja oranssit, joita aloin tekeen lisää ja suurentamaan. Niistä tulee kivan näköisiä ja toivottavasti näyttää verhossakin hyvältä.

Virkkausten yhdeydessä on hyvä pitää välillä kahvitauko. Jälleen oon koukussa ja uusia inspiraatioita on pää täynnä, kiitos äitini. 

Leivonnaisreseptit samoihin kansiin

Minulta ei onneksi inspiraatiot lopu kesken, tällä kertaa oon tekemässä reseptikirjaa leivonnaisista. Kokoan kirjaan omia ja lehdistä tai netistä poimittuja ohjeita.
Pikkasen alkoi ittiäkin naurattaa, että mitä nyt taas oon keksiny. Se on selvää, kun jostain innostun sitä ei tajua lopettaa.
Teen kirjaan sillain et koko aukeama on yhdelle reseptille. Toiselle sivulle tulee kuva leivoksesta ja toiselle ohjeet.
Jalat hellänä kun istunut lattialla niitten päällä, silmät sojottaa joka suuntaan ja käjet liimassa. Eipä siinä, ei mulla ainakaan tylsää oo ja hyvähän se on et reseptit on jossain tallessa. :D

Tämä ihana nakukakku on viime elokuulta, toivottavasti pian saan maistaa moista.