Nutella muffarit

Elikkä reseptiä kehiin

n. 12 kpl

100 g voita
3 - 4 dl kaurajauhoja
ripaus suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
n. 200g nutellaa tai vastaavaa

Kuorrutukseen:

100 g voita
n. 150 g nutellaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria

Sulata voi valmiiksi ja anna sen jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon vielä voi ja maito.
Siivilöi joukkoon kuiva aineet ja sekoita kaikki keskenään.

Täytä jokaisesta muffarivuoasta 1/3 taikinalla ja lisää sekaan Nutella kimpale ja lisää taas taikinaa.
Laita uuni 175 asteiseksi ja paista keskitasolla 20 minuuttia.

Kuorruta muffarit täysin jäähtyneinä.

Kuorrutuksesta ei tullut ihan niin hienoa mitä aattelin, mutta taju meinas lähtä kun näitä söi. Miehelle oli kuulemma liian makeita, joten jää mulle enemmän, sehän ei haittaa.

Tuun tekemään uudestaan ja voin todella suositella kaikille!

Ketjusilmukkanauhaa munien ympärille

9.3. luin äitini luona Talo&koti-lehteä, josta löysin mainion idean. Pääsiäismunia joihin virkataan ketjusilmukkanauhoja, huippua ja helppoa!
Kotona piti heti ottaa komento, että munia kun käyttää niin pitää puhaltaa sisältö ulos, ettei munat rikkoonnu. Niitä alkoikin sit ilmestyyn ihan mukavaan tahtiin.
 Lehdessä oli että 400 silmukkaa per muna, mutta mulla ne ei ainakaan riittänyt mihinkään ja olin kerennyt katkoa langat, helposti ne kyllä sai yhdistettyä ja tehtyä silmukoita lisää.

Ensin ei meinannut onnistua sit millään ketjujen liimaaminen munien päälle. Yritin aloittaa alhaalta ja molemmista päistä sekä keskeltä, kunnes löyty oikea taktiikka: ei liikaa liimaa eikä liian tiukalle vedetylle, vaan ihan rennosti ja sinne tänne liimatippaa.

Tarvikkeiksi tarvii vain:

* Tyhjiä munia
* Lankaa (ite käytin villalankoja ja jotain kovempaa oli yhdessä, koukulla numero 4)
* Liimaa

Pari saattoi luiskahtaa käsistäkin ja sehän se harmitti, mutta rapatessa roiskuu.

Nyt on ihan kunnolla kuviakin kertynyt, kun vähän väliä ottanut ja keksinyt uusia juttuja niitten kans. Kauaahan mä oon niitten kans touhunnutkin.
Toissapäivänä tein viimeisen, saa nähä säilyykö ne missään vai pitääkö viskata menemään.

Mukavan pirteitä ja sopii rairuohon sekaan hyvin.

Iivosta piti ottaa 30 sekunnissa pääsiäiskuvat, ettei kerkiä ihan kaikkia heiniä niittää. Kyllä värikkäät munat ja rairuoho olikin kiinnostavaa. 

Aivan soseina

Taas löytyy pakasteesta vaikka minkälaisia sapuskoja pojalle.
Mies teki yhtenä päivänä kalakeittoa ja Iivolle tietenkin oma versio. Kahteen pakastemuottiin tuli sitä.
Minä valmistin peruna-porkkana-bataattisosetta sekä kana-riisi-peruna-bataatti-porkkanaa.
Hyvin maistuu pojalle ja hyvä olla monenlaisia valmiina.
Omatekemä kalakeitto maistuu tosi hyvin, kerran kokeiltiin kaupan pikkukalastajan herkkua ja siitä ei tykänny.

Sormiruokailua ollaan aloiteltu maissinaksuilla, banaanilla, avokadolla ja bataatilla. Onhan se jännää, mutta pikkuhiljaa oppii.

Jäätietä pitkin Hailuotoon

Perjantaina kauppareissulla aateltiin lähtä samantien käymään jäätietä pitkin Hailuodossa. Aluksi mua meinas hirvittää et kestääkö se tosiaan.
Jäätiellä oli paljon porukkaa liikkeellä, myös luistelijoita ja kävelijöitä.
Hetken aikaa siellä ajellessa tajusin et ei oo mökkitietä pahempi. Semmosta perus tärinää ja pikku epätasaisuuksia.
Hailuodossa käytiin hakemassa makkarat ja kahvit kiskalta. Iivoki heräili maissa päikkäreiltä. Paluumatkan jäätietä pitkin olin takapenkillä Iivon kans ja ruokin kaupaneväillä tällä kertaa. Poikaki katsoi ikkunasta ulos ja ihmetteli näkymää.

Oli kyllä mukava reissu ja viimeistään kesällä sit taas käymään.

Onnellista

Eilen käytiin Iivon kans mun työkaverin luona, jolla on myös viime vuonna syntynyt vauva. Vauhtia ja vipinää riitti.
Iivoa meinas aluksi hieman jännittää tyttö, joka on pikkusen vanhempi ja enemmän jo liikkeellä. Alkujännitys kun hellitti uskaltautui Iivokin leikkeihin. Tässä vaiheessa sen kasvueron (2kk) vielä huomaa, mutta pian siitä ei ole tietoakaan. Hurja ajatella, että kohta Iivokin seisoa pojottaa ja on tukea vasten.
Hyvin tulivat toimeen ja heistä tulee varmasti hyvät kaverit.
Työkaverin kans muisteltiin aikoja kun oltiin molemmat mahat pystyssä töissä ja nyt vauvat kainalossa.
Ajankulku on aivan eriä nykyään. Vaikka heräis kuinka aikasin tahansa, päivä menee nopeasti pikkusen kanssa puuhastellessa.

Mukava päivä oli ja tullaan tapaileen useammin!

Vaikka välillä on tosi väsynyt ja tuntuu ettei mitään jaksaisi tehdä, päivä muuttuu iloksi ja väsymystä enään huomaakkaan.

Elän elämäni onnellista aikaa täysillä!

Pitkäperjantai ja Töpö 9 vuotta

Tänään Töpö täytti 9 vuotta ja sai herkullisen aamiaisen, jossa oli rahkaa ja kananmunaa plus nappulat. Päivällisellä sai kinkkusuikaileita nautiskella, taitaa tietää et on juhlapäivä.
Vanhus on jaksanut kantaa lelujaan koko päivän, että sais kaveria leikkeihin. Kyllähän Töpö on hyvässä kunnossa ikäisekseen.
Näitä kuvia kun katsoo niin voi sanua et harmaata on tullut puikkonokkaan sekä turkki on tuuhentunu, voi tietenkin johtua myös talviturkista joka on alkanut jo kuukausien ajan purkautuun pois.

Tässä muutamat kuvat vuosien varrelta ja kaks ekaa tänään otettu.

Tähän kaksi vanhaa kuvaa kesältä 2012